Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Raja ja Palsta: Kyllä nämä on niitä asioita joista on pidettävä metsässä toimioiden puhetta ja ääntä niin kauan kuin asia alkaa korjaantua, ” jos olet ääneti ja hakkaat ” niin silloin näitä hankaluuksia riittää.
Itä-Suomessa taisi pahin välinpitämättömyys rajausia kohtaan mennä ohi. Tilan lähellä asuvilla isännillä on hyvä ote leimikoiden valmistelussa hakkuuta varten. Mhy kyllä nauhoittaa kun muistaa ottaa asian esille ainakin valtakirjakaupoissa.
Pystykaupalla firmalle myyty leimikko kyllä joskus tuntuu puhuttavan, mutta hakkuuoikeuden omistajallakin on velvollisuutensa jo maineensa puolestakin, pitää olla hereillä, koska arvokkaista leimikoista on vielä säilynyt kilpailua.
Osansa asiaan on tuoneet myös koneenvalmistajat, joita täälläkin esiteltiin useamman valmistajan toimesta. Näitä tilaisuuksia kuunteli myös metsäpäälliköt tarkasti ja tulivat vakuuttuneiksi gps:n toimivuudesta.
Kun työmaa oli helpossa kohteessa, (kesällä, avohakkuu ) gps :n testi rajalijalla oli molemmissa ilaisuuksissa lounaan jälkeen iltapäivällä, siinä kyllä gps. löysi rajat.
Ei mennyt kauankan kun firmalta tuli ohjeita, ettei kaikkia kohteita kannata rajata, koska kuljettaja tunnistaa tilan ja kuvioiden rajat. Tällä hetkellä on täälläkin taas palattu merkkaamaan tilanrajat ja kuvioiden epäselvät kohdat, rajauksista on tullut metsäharjoittelioiden työsarkaa, josta palaute on ollut hyvää !
Itä-Suomessa toimiva Iivari Mononen- konsermi on jo vuosi kymmwniä toiminut täällä pylväänhankkijana ja jalostajana. Pylvään hankinta ja jalostus toimii nimellä Scanpole Oy. Pylväiden lajivalikoima heillä on laaja, johtuen useista vientimaasta ja eri käyttötarkoituksista.
Monosen hankintaesimiehet merkkaa pylväät aina leimikosta itse, sillä varmistetaan tuleviin kauppoihin oikean kokoinen pylväsaihio, eli pylvstä ei tarvitse sorvata ja lyhentää kohtuutomasti valmistusvaiheessa.
Lajivalikoima suosii ” niin lyhviä tyvelikkäitä kuin pitkiä, pienellä rintamitallakin olevia ja siltä väliltä olevia rungoja ” . Myyjän kannalta tykätty laji on ns. rinnaton 8m, parhaimmillaan tämä runko ei anna vielä tukkia,latva siinä tulisi olla 11 cm kuoran päältä.
Omassa korjuussa Scanpole kerää pylväitä myös harvennuksilta, lähinnä näitä lyhviä pituuksia. Scanpole Oy on Itä-Suomessa hyvässä maineessa oleva raakapylväiden hankkija !
Kyllä Itä-Suomalaisten puuntuottajien tapaamisissa yleinen puheenaihe on kiristyneet tukin laatuvaatimukset. Syynsä siihen on myös leimikon rakenteella, eli nyt on myyty niitä heikompia leimikoita, kun odotellaan sitä paremman hinnan tulemista.
Täällä kolmen tukin tukkileimikko / r, on erittäin hyvä, mutta harvinainen ja kaksitukkia anttava on yleinen, mutta läpimitan nosto, mutkat ja pidentynyt minimitukin pituus rajoittaa senkin täysipainoista hyödyntämistä.
Tukille olisi löydyttävä markkinoita ja sahauskapapasiteettia lisää, muuten huonot näkymät sahapuulla jatkuu lähitulevaisuudessakin.
Sahurille on rahallisesti lisäarvoa pitkistä sahattavista tukeista, sahan vuorotuotoksen noususta ja pitkän tavaran paremmasta myyntihinnasta.
Ps. Kaupan teon yhteydessä kannattaa tarkastaa ostajan sat.mittavalikoima !
Korpituvan Tanelin kokemus ja näkemys on hyvin tasapuolinen tämänpäivän moto- ja vastaanoton työskentelystä. Kyllä isommissa tukkikaupoissa kannattaa selvittää ostajan- ja hakkaajan tapa toimia arvokkaassa leimikossa.
Nykyiset mittalaitteet on kyllä luotettavia ja tarkkoja kun tarkastus mittaukset tehdään säännöllisesti. Pituusmittakin on vakiintunut jo kaikilla valtamerkeillä vaatimuksia vastaavaksi.
Nilan aikainen hakkuu vaatii kyllä huolellisuutta ja ammattitaitoa kuljettajalta, mutta siinäkin on hankalimmat ajat voitettu kouran kehityksen myötä.
Laadullisesti keskinkkertaista heikommissa leimikkoissa antaa ns. käsiajo paremman pituuskatkonta tuloksen kun automatiikan varassa ajo, silloin vähenee kouran siirtely paikaltaan ( jatko ja pakitus ), tämä korostuu varsinkin kesähakkuussa.
Yksityismetsienpuun mittaukseen motomitta on vailla vertaa, suosittelen !
Väli-Suomessa lähes kaikki puunostajat tilittää ja tekee mittikset nimenomaan motontuloksen mukaan, eli omistusoikeus siirtyy mitataissa.
Ns. sahavirmat täällä käyttäytyy kyllä reilusti puunmyyjää kohtaan, kosta siellä hyväksytään 1-3 % raakkia, muuten sahurilta karkaa raaka-ainetta väärään paikkaan.
Esim. 250000, m3 sahaava laitos menettäisi n. reilun 5000 m3 vuodessa sellutehtaalle. Myyjälle tämä luo luotettavan ja reilunkuvan ostajata.
Pölkyn kauppasopimuksessa taitaa olla tehdasmittaus lähes aina ilmotettu mittaustavaksi, myös pystykaupassa.
Myyjälle tehdasmittauksesta luovutusmittana voi seurata myös loppumaksun viipymisiä, silloin kun talvi alkaa olla lopuillaan ja tiestö rajoitta kuljetuksia.
Jos mittaustapa on valinnainen kannattaa valita luovutusmitaksi motomittaus, siihen ei tule muutoksia esim. raakkivähennyksiä eikä
lajisiirtymiä ja lopputilitys tulee kuukauden sisällä.Kyllä palstalaiset on esittäneet hyviä toimintatapoja palstan kasvstukseen !
Kuvauksen perusteella itsekkin valitsisin ykkösvaihtoehdon, jos vesitalous on jokseenkin kunnossa, koska kuviolla on jo paljon valmista kasvatettavaksi kelpavaa taimiainesta, joka oikein hyppää ylös kunhan hoitaa ne rönsyt pois vuosittain ja aari tyhjää aluetta tuo vain monimuotoisuutta kuviolle.
Itsekkin olen ihmetellyt niten paljon kuvio täyttyy luonnostaan myös rauduskoivulla ( kivennäismaat ),siinä onkin mukava oppimisen ja seurannan kohde.
Jos kuviolla käy 3 – 5 vuoden välein saa olla tarkkana, että olenko samassa paikassa, kehitys on niin nopeaa ja yllätys on lähes aina myönteinen.
Harvennusten onnistumiselle on myös tärkeää leimikoiden ketjutus ja siihen liittyvä suunnittelu. Jos leimikot on firman pystykaupan leimikoita, siellä ketjuttavan henkilön tulisi olla aktiivinen ja korjuusta kiinnostunut, jotta leimikot olisi ketjussa kesällä korjuu kelpoisia.
Liian helposti motomiehet joutuu epäonnistumaan väärän leimikko valinnan johdosta ja siitä kunnia tulee tietysti ensin kuljettajalle ja motoisännälle.
Hyvällä suunnittelulla saadaan korjattua kesäkuun lopulta syyskuun aluun jopa talvikorjuuta pienimmillä painumilla, parhaimmillaan rämeille jää liikkumisesta vain rurkea varvusto urille.
Ongelmä näillä työmailla yleensä on erikoispuiden käyttäjien kesä tauko.
Jos leimikolla on myös päätehakkuukuvioita niistä on helppo puida kasoille hakkuutähteet ja siirtää ne vahvistamaan mahdollisia upottavia juontouran pätkiä. ” tunnissa rakentaa jo pitkän pätkän latvusmassa mattoa ”
Konemiehen ammattitaitoa on myös se, ettei aja sitä uraa rikki enenkuin on tuntuma sen kantavuudesta, kemiat on oltava samalla aaltopituudella molemmilla kuljettajilla, jotta hyvä loppu tukos saavutetaan.
