Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Jos vain kolme suurta toimijaa on, kuten Suomessa on, niin eihän siinä kovin montaa tosipeluria ole. Jos näitä ei olisi, taitaisi puun menekki ja hintataso olla nykyistäkin heikompi. Täällä usein unohtuu sellainen tosiasia, että aikonaan eräs taho ajoi silloisen Enson liittämistä Metsäliittoon, jolloin meillä olisi enään kaksi suurta toimijaa.
Keskustan sisäpiirikeskusteluita näkyy olevan julkaistu tiedotusvälineissä ( ei vielä Maaseudun Tulevaisuudessa ) , joihin päätelmiin kyllä voi yhtyä ongelmien suhteen. Tälläkin palstalla varmaan edelleenkiin enemmistö on keskutalaisia, mutta heistä hyvin harva alentuu jatkuvaan kilpailijan suoranaiseen haukkumiseen, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Maaseutu ja koko Suomi on jälleen yhdessä murosvaiheessa, toiset voittavat ja toiset häviävät. Karavaani vaan matkaansa jatkaa, eikä loppua näy.
Itsellä ei ole kokemusta energiapuuhakkuista. Olin aikaisemmin sitä mieltä, että on huonon metsänhoidon merkki ja raivaussahalla hoitelin kumoon. Vuoden alussa tein sitten energiapuukaupan 20 ha alalta, koska en kerennyt raivata. Minulle oli yllätys, että tureikosta tuleekin tuloa yllätävästi, reilu kymppi motilta. Kemeratuki pienpuunkeruusta urakoitsijalle, joka osaltaan mahdollistaa edellä mainitun hinnan. ’
Ajattelin ensin katsoa, millainen jälki hakkuusta tulee, mutta taidan ensiviikolla ottaa uudestaan yhteyttä myydäkseni lisää. Ilmeisesti uudesta Kemerasta jää pienpuunkaustuki pois, joten parin vuoden sisään olisi alueet käytävä läpi.
Viidessä vuodessa näyttää, paljonko loppujen lopuksi niitä taimia ilmestyy. Taitaa olla sen verran rehevää, että uudet männyn teipat eivät ilmaannu heinikosta. Kuusia olen itse isompiin reikiin istuttanut joilakin ostopalstoilla, joissa aikaisempi omistaja on nuukaillessaan liian rehevälle maalle männikköä luontaisesti tai konekylvöllä yrittänyt.
Mitä tulee männyn ja kuusen sekaviljelyyn, niin viisi ensimmäistä vuotta mänty pukkaa liikaa kuuseen nähden, jolloin alkaa susipuunoksastoa kehittämään kuusia suutien. Itse olen kuuset istuttanut ja luonto perään siemenistä männyt täydentänyt, jolloin kasvurytmikin enempi samatahtinen
UPM osaa vedättää, kuten kaikki isot maailmalla toimivat yritykset. Suomelle tämä biojalostamo on paljon tärkeämpi kuin Hollannille. Yhtiöllä on otollinen tilaisuus valtioita kilpailuttaa, tässä tapauksessa Suomi joutuu saadakseen laitoksen melkoiset myötäjäiset antamaan. Jos taasen laitos Rotterdamiin rakennetaan, silloin Pesonen pääsee kuittaamaan maanhallitukselle yritysvastaisesta ilmapiiristä ja muutoinkin ns. kilpailukykyä syövistä tekijöistä sijainin etäisyyden lisäksi. Eu alueen, siis Suomen metsätkin siinä tapauksessa säästyisivät, kun raakapuu tuotaisiin todennäköiseti Etelä-Amerikasta.
Ulkoiluharrastusta tosiaan on pystykarsinta. Olin aikaisemmin innokas karsija, mutta nyttemmin niskat ja kädet eivät siedä 2 h pitempään tehdä. Kemeratuellakin tuli ajankuluksi kaksinumeroinen hehtaarimäärä karsittua. Ei taida kyllä pystykarsintatodistuksen ansiosta lisähintaa tulla, en ole korviini ainakaan kuulunut. Joskin karsittuja puita on 50 vuotta ensin kasvatettava. Omista laajemmista karsinnoista on jo 30 vuotta, joten jos elonpäiviä piisaa, niin 80 vuotta kun täytän, silloin asia olisi käsillä.
Kepua tosiaan harmittaa vietävästi, kun maaseudunihmisetkin ovat kaikonneet , joka edellisistäkin kommetoijaa taitaa masentaa kirjoitustyylistä päätellen. Mitä tulee sähkölinja-alueiden lunastuksista, asiassa on vain yksi ongelma, jonka olen lunastustoimikunnan jäsenenä todennut. Johtoaluekorvauset ovat viisikymmentävuotta sitten tehdyn sopimusohjeistuksen aikaisella tasolla. Korvaukset ovat maanomistajalle pienehköt, etenkin varttuun metsänosalta tulee vain muutama satanen maapohjasta hehtaarilta korvausta.
Itselläni parasta aikaakin neljän tilan alueita jää 110 linjan 46 metrin johtolinjan alle. Jos saisin näistä johtoaluelinjoista vuotuisen ha- korvauksen, joka olisi sama kuin vuotuinen nettotulos metsämaalta, niin se ok. Sama koskee muitakin linjoja, voisivat olla puuvapaita kunhan maanomistaja saisi asiallisen jatkuvan korvauksen kertakorvauksen sijasta.
Siirtomaksun hinnasta ei varmaan maapohjakorvaus olisi loppujen lopuksi montaa prosenttia. Myös Ratahallintokeskus hakkaa radanlaitametsiä puuvapaaksi, itsellä radanvarsiakin muutama kilometri. Ei ole MTK:n suunnalta kovempaa edunvalvontaa ilmennyt, ovat kai tyytyväisiä vanhaan sopimukseensa. Ääntä kyllä pidetään, kun kaupungit muutamia tiloja vuosien mittaan pakkolunastavat kohtalaisen hyvään hintaan, vaikka määrällisesti muut lunastukset ovat aivan toistaluokkaa ja korvaukset myös.
Puukki edellä kirjoittaa asiaa. Verotus on kätevä tapa päästä toivottuun lopputulokseen. Eihän menneessä Neuvostoliitossakaan maanomistajia lailla määrätty kolhoosiin, vaan kulakkiverolla asia hoidettiin. Usein vero alkuun pieni ja sitten suurenee, näin myös turpeen osalta, jolloin laskutaitoinen ymmärtää pikimmiten hankkiutua eroon tuhoon tuomitusta liiketoiminnasta.
Jos energiapuullekin tulisi murusia avuksi sieltä vihreän talouden apupaketista, alkaisi homma metsässä toisimmin kannattaa. 5 € motille olisi melkoinen apu, miljoonamottia maksaisi vain 5 miljoonaan. Kolmekymmenen milj. elvytysruiskeella alkaisi metsissä sellainen sutina, että paikat alkaisivat täyttyä energiapuusta metsän kiittäessä.
.
