Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Hyvä esimerkki vouhkaamisesta on kaivosasiat. Keskusteluista voi päätellä, että kaivoksia avataan Suomeen kuin sieniä sateella. Montakohan täysin uutta kaivosta tällä vuosituhannellakin on avattu. Talvivaara on oma lukunsa, sijoittajien rahaa siinäkin pääosin palanut, joskin yhteiskunnan sitten pelastettiin nykyinen toiminta.
Nykyisin tuetaan kaikkea asumisesta alkaen, samoin maailmanlaajuisesti investoinneista kilpaipailtaessa yritykset hyödyntävät valtioiden tuet tarkkaan.
Keskisessä Euroopassa yritykset tarjoavat asiakkaille FSC- standardin hyväksymää tuotetta, koska kuluttajat on saatu uskomaan sen kestävästi kasvatetusta metsästä kotoisin olevaksi. Etenkin Saksassa tämä on markkinavaltti, siksi teollisuus täällä pyrkiin suosimaan sitä. Maksajaksihan siinä metsäomistaja jää, koska ei hintakompensaatio kyllä kata hakkuutulojen menetyksiä. Euro ,pari motille lisähintaa on käytännössä yhtä tyhjänkanssa taloudellisessa mielessä, vitonen minimihyvitys vähintää olla pitäisi.
Edellä arto jo sinne suuntaan kirjoittaa. Harkitse jonkin sortin mökkipalvelu yritystä . Puiden kaatoa, pihatöitä, lumihommia ja jos timpurin taitoja ym, niin paljon varmempi toimenkuva yrittämiseen. Vapaa-ajan asukkaat ovat maksukykyisiä ja ovat tottuneet palveluista maksamaan, toisin kuin monet maaseudun asukkaat.
Ensin kannustus, työtä varmasti piisaa, mutta sitten jossit perään. Suosittelen pysymään palkkatyössä, sillä epäilen löytyykö maksuhaluja tuulenkaatojen keruuttajilta. Itseltä loppui aikoinaan, kun kaksitoista isoa tukkirunkoa MHY:n metsuri teki ja ajoivat ollessaan viereisellä tilalla hommissa. 30 euroa niistä jäi tuloa, toimistolla kun vähän kalliina pidin, niin lohduttivat että väliin maksunpuolellekin maanomistaja jäänyt. Siihen loppui vieraalla teettäminen, joskus olen jollekin itsekorjaajalle ilmaiseksi antanut pois silmistä. Markkinointi myös haaste, joten epäilysi tyhjän haukkaamisesta varsin todennäköinen valitettavasti.
EU on liikaa rajoittamassa kaavamaisesti suomalaisen metsänomistajan metsänkäyttöä, kuten keskusvallat ennen alusmaitaan ryöstäessään. Itsekkin turvallisuussyistä jäsenyyden puolesta äänestin ja pääosin olen ollut nämä vuodet tyytyväinen. Mutta jatkuvasti holhous lisääntyy ja jäykät säädökset jäytävät , joten edut hupenevat liiaksi byrokratian soveltumattomaan jäykkyytteen. Metsäasiat maame erilaisuuden vuoksi olisi oltava vain kansallisessa päätösvallassa, tämänkin jotkut taitavat tulkita ahdasmielisyydesssään EU eron kannattamiseksi.
Tamperelainen kirjoittaa asiaa, näihän maailma makaa. Ketkuvinkujat portteineen ovat huvittava lattiaporukka, joilla sama levy aina päällä. Turpeeelle saivat sentään lisäveroa, joskin taisi omaan jalkaan osua sekin.
Avohakkukieltoaloite on hyvä esimerkki tavasta, jolla pyritään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen maustettuna totuuden jälkeisillä faktoilla, kuten edellä osin kommentoidaan osuvasti.
Annelilla taitaa olla hiukan Soinin aikaisen puolueen kannatajakunta mielessä. Olen lukenut jostain tutkimustuloksen, että Perussuomalaisten rungon muodostaa yllättävän hyvä tuloiset ja myös koulutustaso on oletettua korkeampi. Sitä vastoin Keskustaa äänesti syrjäseutujen vähäväkiset eläkeläiset. Eihän todennäköisesti perussuomalaiset ,kuten ei kukaan muukaan mullistavia ratkaisuja taio.
Siinähän ajatus valtaa pitävillä usein metsään menee, että kielletään epäkohdat. Tämä synnyttää vastarintaan, joka onneksemme maassamme on kanavoitunut demokraattisesti. Naapurissa ei voi samaa sanoa. Itsekin hyväosaisena olen EU- rahaunionia, metsiemme alistamista ym. vastaan, eikä oikein muuta ole tarjolla ilmaistakseen tyytymättömyyttä nykyiseen menoon.
Suomi on pinta-alaltaa suurehko maa, joten myös puun hinta, kasvu, kuten myös olosuhteet vaihtelevat paljon. Itse ole laittanut käyttäjäprofiilitietoihin maakunnan, jossa metsäni ovat, jotta tarvittaessa pystyy paikantamaan ( Etelä-Savo).
Aiheen sivusta toteaisin hiukan, ainoastaan veronkorotus sana yhdistää. Suomi on hyvinvointiyhteiskunta, oikeastaan tasoltaan maailman ennätystasoa kantokykyynsä nähden. Tästä voi päätellä, että ei taida olla kestävällä pohjalla homma olla.
Hallitus elää vielä ajassa, jolloin oli vara jakaa hyvää lisää kansalle. Julkinen sektori on kansantalouteen nähden paisunut suhteettoman suureksi, jonka ylläpitämiseksi veronkorotukset alkavat olla piikissä. Keskiluokka valtaosan kustannuksista kantaa, eivät ökyrikkaat, eiväkkä myöskään sosiaalitukien hyödyntäjät yhteisen maksajina pääosassa ole. Italia ei ole pystynyt rakenteelisiin uudistuksiin ja samalta näyttää meiläkin.