Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Kaikki on suhteellista. En ole kolmekymmenluvun lamaa nähnyt, mutta eiköhän se ole aivan omassa luokassaan maailmanlaajuisesti, jos ei muutoin niin seurauksena syttyneen maailmansodan vuoksi. Korona on kulkutauti muiden joukossa ja varmaan epidemioita tulee jatkossakin jollain aikavälillä piisaamaan. Suomen 90-luvun lama oli syvä ja Esko Ahon joutui todella työlääseen tiukkaan paikkaan, josta selvisi loppujen lopuksi hyvin. On yliampuvaa verrata nykyhetkeä todella merkittäviin aikaisempiin tilanteisiin.
Taitaa tästäkin epidemiasta ainakin suurin pitkän aikavälin muutos olla, että liityimme vaivihkaa rahaunioniin piikki auki. Siinä sitten tulonsiirtoja piisaa sinne, missä verot tuppaavat jäädä valtion maksettavaksi.
Ärräpäitä ainakin täällä tuppaavat turhilla leluilla ja huonolla yleisjohtamisella toisinaan vastaan tulla. Hyvä suunnittelu ja realiteetit olen ainakin itse huomioinnut, mutta olen kyllä kaikkitietäviäkin idealisteja tavannut, lopputulos sitten vapaasti pääteltävissä.
Turha monkijäleluilla haaveilla tukkirunkoja jäälle juontaa. Olen aikanaan takatuupparilla rantametsiä juontanut, on sopivan kevyt, sopusuhtainen, pysyy paikoillaankin, voimakin piisaa. Jos savotta savoa etelämmässä, niin vaara uittopuolelle putoamisesta kyllä mieleen tulee. Itse aikanaan juonsin luhtarannasta ja vähällä oli kone upota, joten kunnon polenta ja pakkanen pehmytpohjaisilla rantakohteilla välttämätön.
Itse tein energiapuukaupat KasiForest Oy:n kanssa. En tiedä meneekö mainospuolelle, kun vastaan Jean kysymykseen. Yli 6 cm läpimitan kohteita myin itse heille, tulonpuolelle jäi, kemerat heille . Ostavat myös hankintarankaa 27 € motti tienlaitahinta, joskin oltava enemmän kuin nökkönen.
Asiansa osaava puunostaja taitaa osata lenkometsän runkohinnan jättää sen verran alhaisemaksi, että epäilen onko metsäomistajan tili sen suurempi loppujen lopuksi vaikka kokorunko myyty.
Meitä on joka lähtöön. Osalla metsät hoitamatta ja talot loppuun eletty. Usein tässä yhtälössä yhdistyvät saamattomuus, rahattomuus ja nuukuus. Kieltämättä metsienhoitokin on polarisoitunut, osa hoitaa todella hyvin, osa taasen sadonkorjuun jälkeen jättää hoitamatta uudistamiset. Luonto antaa mitä antaa, parhaat rehevät maat tuppaavat pusikoitua useimiten. Itse kannatan vapautta, hävittääkö talonsa tai pilaako metsänsä pidän heidän omana asianaan. Kansantaloudellisesti toivon, että jokainen pyrkisi hyvään metsänhoitoon.
Nimimerkki Burl kirjoittaa asiaa, johon voin yhtyä. Tosiasia on sahojen osalta, että ostavat mielellään hyvälaatuisia leimikoita keskimääräistä enemmän. Räkäpetäjiköt jäävät kyllä muille, jolloin näiden leimikoiden tukkiprosentti jää alhaisemaksi. Ratapölkkytukkipuuta kylläkin moni mäntyleimikko sisältää, nykyisin kuitupuuta kylläkin.
Muistaakseni olen jokus nähnyt yhteenvetoja, joiden mukaan sellufirmojen ei ole todettu tilastollisesti olevan huonompia tukin talteenottajia, kuin muut toimijat. Pikkutukki taasen usein syö aidon tukin kertymää useissa kohteissa, usein päätehakkuussa vain nimi tukista antaa mielenrauhaa, on komeampi ilmaisu kuin parru.
Pakkaset ovat näköjään Ammattimiehen horroksesta herätelleet palstalle.
Jos uskoa olisi, että hintaero säilyy, varmaan jokin taho alkaisi valmistella tukkipuutoimituksia Viroon. Ilmeisesti ei uskota hinta-alueen eritymiseen, joten laivaukset epätodennäköisiä sinne.
Yläkerran herra kovettaa parasta-aikaa paikkoja- 26 asteen voimalla, samalla se tietää puuvirtoja tehtaille talvileimikoista. Keväällä toiveita taasen hinnan noususta kelirikkoleimikoiden osalta. Isossa kuvassa puunhinnat melkovakaita Itämeren ympäristössä, taitaa Virossa olla kelirikkopuiden puutteen huutokauppa.