Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Ulkoiluharrastusta tosiaan on pystykarsinta. Olin aikaisemmin innokas karsija, mutta nyttemmin niskat ja kädet eivät siedä 2 h pitempään tehdä. Kemeratuellakin tuli ajankuluksi kaksinumeroinen hehtaarimäärä karsittua. Ei taida kyllä pystykarsintatodistuksen ansiosta lisähintaa tulla, en ole korviini ainakaan kuulunut. Joskin karsittuja puita on 50 vuotta ensin kasvatettava. Omista laajemmista karsinnoista on jo 30 vuotta, joten jos elonpäiviä piisaa, niin 80 vuotta kun täytän, silloin asia olisi käsillä.
Kepua tosiaan harmittaa vietävästi, kun maaseudunihmisetkin ovat kaikonneet , joka edellisistäkin kommetoijaa taitaa masentaa kirjoitustyylistä päätellen. Mitä tulee sähkölinja-alueiden lunastuksista, asiassa on vain yksi ongelma, jonka olen lunastustoimikunnan jäsenenä todennut. Johtoaluekorvauset ovat viisikymmentävuotta sitten tehdyn sopimusohjeistuksen aikaisella tasolla. Korvaukset ovat maanomistajalle pienehköt, etenkin varttuun metsänosalta tulee vain muutama satanen maapohjasta hehtaarilta korvausta.
Itselläni parasta aikaakin neljän tilan alueita jää 110 linjan 46 metrin johtolinjan alle. Jos saisin näistä johtoaluelinjoista vuotuisen ha- korvauksen, joka olisi sama kuin vuotuinen nettotulos metsämaalta, niin se ok. Sama koskee muitakin linjoja, voisivat olla puuvapaita kunhan maanomistaja saisi asiallisen jatkuvan korvauksen kertakorvauksen sijasta.
Siirtomaksun hinnasta ei varmaan maapohjakorvaus olisi loppujen lopuksi montaa prosenttia. Myös Ratahallintokeskus hakkaa radanlaitametsiä puuvapaaksi, itsellä radanvarsiakin muutama kilometri. Ei ole MTK:n suunnalta kovempaa edunvalvontaa ilmennyt, ovat kai tyytyväisiä vanhaan sopimukseensa. Ääntä kyllä pidetään, kun kaupungit muutamia tiloja vuosien mittaan pakkolunastavat kohtalaisen hyvään hintaan, vaikka määrällisesti muut lunastukset ovat aivan toistaluokkaa ja korvaukset myös.
Puukki edellä kirjoittaa asiaa. Verotus on kätevä tapa päästä toivottuun lopputulokseen. Eihän menneessä Neuvostoliitossakaan maanomistajia lailla määrätty kolhoosiin, vaan kulakkiverolla asia hoidettiin. Usein vero alkuun pieni ja sitten suurenee, näin myös turpeen osalta, jolloin laskutaitoinen ymmärtää pikimmiten hankkiutua eroon tuhoon tuomitusta liiketoiminnasta.
Jos energiapuullekin tulisi murusia avuksi sieltä vihreän talouden apupaketista, alkaisi homma metsässä toisimmin kannattaa. 5 € motille olisi melkoinen apu, miljoonamottia maksaisi vain 5 miljoonaan. Kolmekymmenen milj. elvytysruiskeella alkaisi metsissä sellainen sutina, että paikat alkaisivat täyttyä energiapuusta metsän kiittäessä.
.
Kaikki on suhteellista. En ole kolmekymmenluvun lamaa nähnyt, mutta eiköhän se ole aivan omassa luokassaan maailmanlaajuisesti, jos ei muutoin niin seurauksena syttyneen maailmansodan vuoksi. Korona on kulkutauti muiden joukossa ja varmaan epidemioita tulee jatkossakin jollain aikavälillä piisaamaan. Suomen 90-luvun lama oli syvä ja Esko Ahon joutui todella työlääseen tiukkaan paikkaan, josta selvisi loppujen lopuksi hyvin. On yliampuvaa verrata nykyhetkeä todella merkittäviin aikaisempiin tilanteisiin.
Taitaa tästäkin epidemiasta ainakin suurin pitkän aikavälin muutos olla, että liityimme vaivihkaa rahaunioniin piikki auki. Siinä sitten tulonsiirtoja piisaa sinne, missä verot tuppaavat jäädä valtion maksettavaksi.
Turha monkijäleluilla haaveilla tukkirunkoja jäälle juontaa. Olen aikanaan takatuupparilla rantametsiä juontanut, on sopivan kevyt, sopusuhtainen, pysyy paikoillaankin, voimakin piisaa. Jos savotta savoa etelämmässä, niin vaara uittopuolelle putoamisesta kyllä mieleen tulee. Itse aikanaan juonsin luhtarannasta ja vähällä oli kone upota, joten kunnon polenta ja pakkanen pehmytpohjaisilla rantakohteilla välttämätön.
Itse tein energiapuukaupat KasiForest Oy:n kanssa. En tiedä meneekö mainospuolelle, kun vastaan Jean kysymykseen. Yli 6 cm läpimitan kohteita myin itse heille, tulonpuolelle jäi, kemerat heille . Ostavat myös hankintarankaa 27 € motti tienlaitahinta, joskin oltava enemmän kuin nökkönen.
Meitä on joka lähtöön. Osalla metsät hoitamatta ja talot loppuun eletty. Usein tässä yhtälössä yhdistyvät saamattomuus, rahattomuus ja nuukuus. Kieltämättä metsienhoitokin on polarisoitunut, osa hoitaa todella hyvin, osa taasen sadonkorjuun jälkeen jättää hoitamatta uudistamiset. Luonto antaa mitä antaa, parhaat rehevät maat tuppaavat pusikoitua useimiten. Itse kannatan vapautta, hävittääkö talonsa tai pilaako metsänsä pidän heidän omana asianaan. Kansantaloudellisesti toivon, että jokainen pyrkisi hyvään metsänhoitoon.
