Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Meillä oli aikaisemmin vuokrattu rantarakennuspaikka 3000 neliön tontilla, josta vuokralle antaja maksoi kiinteistöveron. Samainen neliömäärä on kiinteistöveron alaisena, kun omistan tilankin nyttemmin. Ei vaikuttanut muihin rantakaavatontteihin, jotka ovat rakentamatta. Eli vasta tontin myynti laukaisee saman tilan muille tonteille kiinteistöveron
Täällä vuosikymmen sitten kävi eräälle saarnamiehelle niin, että vaimo kuoli ja seurakuntalaiset saattoivat porukalla hautaan. Sitten kuukauden päästä eräs heidän tuttavansa meni käymään. Isäntä kysyi, että juotko kahvit , sanoi vaimon keittävän. Vieras oli aimän käkenä, jolloin isäntä sanoi, että hänellä oli varalla ja nyt heidät on jo vihittykin. Niin ei pitkään ollut leskenä, eräänlaista sijoittamista sekin.
Minusta metsäyhtiöt ovat tehneet erittäin hyvää tulosta viimeisten vuosien saatossa. UPM on velaton, Metsä-Group, ei tietoakaan konkurssiuhasta, kuten oli vanhoina hyvinä aikoina. Stora Ensokaan ei ole rahojaan enään tärvellyt kannattamattomiin yrityskauppoihin.
Tuotantolaitoksetkin kohtalaisessa tikissään, paino ja sanomalehtipaperin alamäki on onnistuttu kääntämään tuottavaksi kartongin teoksi. Puun reaalihinta on laskenut ja laskee todennäköisesti jatkossakin. Jotain kertoo nollakorkojen siivittämä metsämaanhinnan nousu, eli metsämaa koetaan varmaksi, joskis matalatuottoiseksi sijoituskohteeksi.
Alle kahden ha:n tilat tontteja. Jos ostaa isommalla tilan, olisi kyllä kauppakirjaan syytä eritellä, mikä kauppahinnasta on tontin/mökin arvo ja mikä metsän. Verottaja taitaa metsän hintana etelässä olettaan n. 4500€/ ha, jos muutakaan hintaa ole määritelty. Sillä hinnalla mahdollista saada max. 2700 metsävähennyspohjaa/ ha.
Näkyy toisilla olevan omaisuuserät aika tarkoin selvillä, kun puolenprosentin tarkkuudella lasketaan. Meikäläisen kyllä suurpiirteisemmälä penselillä ja mutulla mennään.
Metsä nykyisin liian kallista, mutta kyllä laskin siskonperheelle myytävästä tilasta tarjouksen, pois pyyhittiin arvonalennukset, vähän vielä ” tyhjästäkin” lisättiin, kahden viikon päästä ratkeaa tuleeko kauppoja. Syy miksi näin, koska rajatiloja harvoin tarjolla hyvällä sijainnilla. Ei sitten tarvitse katua, on tarjottu minkä siitää, tuli tai ei.
Metsä suurin omaisuuserä, ostettu 32 vuoden aikana. Vuokrakiinteistöjä jokunen, osakesijoitustakin on harrastettu. Pääkonttorina on maatilakokonaisuus järvenrannalla, rakennuskantaa runsaasti, uuttakin rakennettu vaikka ei maataloutta ole. Torpasta kehitellyt hiukan näyttävämmät puitteet,joita kelpaa omikseen tunnustaa, ylläpito ei kylläkään laiskan hommaa. Rakennukset pyritään pitämään ensiluokaisessa kunnossa metsätalleja myöten.
Rantatontejakin on, mutta ei niitä myydä, eikä taideta rakentaakkaan . Pitkässä juoksussa osakesijoituksiin siirrytään, koska nuori mies on siinä kyvykäs. Kun eilen kysyin, mikä vuoden sijoitustuotto %, niin oli kulujen jälkeen 40%. Itse en pääoman tuottoja suuremmin laske, väliin roposia nollatilillä odottelee sopivaa kohdetta.
Jos tuottoja rupeaa vallan aprikoimaan, niin kai olisi myytävä ”pääkonttori”, josta kyllä vanhuuden turvan talouden puoleen saisi. Nyt ylläpito maksaa, nurmikotkin turhan laajat ja kiinteistökin vajaakäytöllä. Elämänlaatu antaa tuoton osaltaan, jota ei rahassa voi mitata.
Kuusi on puulaji, jota minäkin istutan yli 90%. Koivua vähän maisemapaikoille ja mäntyä vieläkin vähemmän. Luonto antaa koivua muokattuun maahan kiitettävästi ja mäntyä karummille kohteille, eli ei kaikki kuusikoksi muutu. Istuskoivujen ja mäntyjen syöttäminen ei hirville kiinnosta, luonnon taimissa ei tule yhtä isoa taloudellista tappiota, kun luonto ne antaa.
Kysymykseen kuusen kysynnästä, niin tukkikuusella ainakin täällä vuodesta toiseen kova kysyntä. Sanoisin jopa, että kiilaa kuin sika juoksuaan. Kuusikuidun osalta kehitys taasen laskeva, mutta kuusen kasvatuksessa hyvin hoitaen sen osuus jää vähäiseksi kokonaisuudessa.
Usein ”papparaiset” ovat hyvinkin aktiivisia metsänomistajia, kun taasen jälkikasvu saattaa olla melkoisia vetelyksiä. Jesse toi edellä esiin sukupolven yli tapahtuvan sukupolvenvaihdoksen, joka monasti on hyvä vaihtoehto. Eihän se aktiivisuus paljon väliin petraannu, jos likimain yhdelsänkymppinen eläkeläislapsoselleen tilan luovuttaa.
Onhan sitten sekin joukko, joka manttunsa veisi taivaaseenkin jos suinkin mahdollista. Sama koskee rahaa, tunnen monta edesmennyttä jotka koitti sitä kasata, väliin keinoja kaihtamatta. Jäihän perillisille, eräänkin osalta seitsemän vuotta riidelleet, eikä loppua näy. Perillistäkin osa jo seisemännellä vuosikymmenellä, joten kohta toinen kierros käsillä.
Hyvää alkanutta vuotta, keskustelut näyttäneet alkaneet railakkaasti. Tolopainen on suurasuuntaustykistöllä aloittanut, joten eloa piisaa. Savossa perinteisesti vastuu jää kuulijalle, moni hommakin on aloitusta vaille valmista. Täällä on ongelmania moneen lähtöön, josta johtuu korkea työttömyys, runsas sairastaivaisuus ja alhainen tulotaso.
Viinaan meneviä on kautta aikojen ollut riittävästi, elintavatkin muutoikin epäterveet liian monilla. Kateus syö voimavaroja, liian suuri osa heittäytynyt avustusten varaan, työtä vältellen. Kovia metsureita täältä on tullut, katoavaista sekin taitaa olla. Kahtijako lisääntyy, osa yrittää ja menestyy, osa on syrjäytymässä, yhteiskunnalle siirtynyt vastuu jo melkein kehdosta alkaen. Runsas vapaa-ajan asutus on paljon pelastanut palveluita, vaikka väki hupenee jatkuvasti.
Kyllä yksin hoidettu tilakokonaisuus on kannattavin ja selvin tapa omistaa. Ei tarvitse metsäsuunitelmia, kirjanpitokin verottajaa varten onnistuu itseltä, ilman yhtiökokouksen siunausta. Jatkossa on harkinnassa yhteismetsän perustaminen, silloin tilakokonaisuus pysyy kassassa jakamattomana. Yhteismetsää ei mielestäni kannata kovin pienestä metsäpinta-alasta muodostaa, vaikka pienin yhteismetsä taitaa parinkymmenen hehtaarin luokkaa suomessa olla. Sisaren perheen kanssa tulisi yli 5 000 kuution vuotuisen kasvun yhteismetsä kokonaisuus. Asiaa hiljalleen täytyy mietiskellä, mihinkään suvun ulkopuoliseen kolhoosiin en ryhdy kylläkään.
