Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Kuusi on puulaji, jota minäkin istutan yli 90%. Koivua vähän maisemapaikoille ja mäntyä vieläkin vähemmän. Luonto antaa koivua muokattuun maahan kiitettävästi ja mäntyä karummille kohteille, eli ei kaikki kuusikoksi muutu. Istuskoivujen ja mäntyjen syöttäminen ei hirville kiinnosta, luonnon taimissa ei tule yhtä isoa taloudellista tappiota, kun luonto ne antaa.
Kysymykseen kuusen kysynnästä, niin tukkikuusella ainakin täällä vuodesta toiseen kova kysyntä. Sanoisin jopa, että kiilaa kuin sika juoksuaan. Kuusikuidun osalta kehitys taasen laskeva, mutta kuusen kasvatuksessa hyvin hoitaen sen osuus jää vähäiseksi kokonaisuudessa.
Usein ”papparaiset” ovat hyvinkin aktiivisia metsänomistajia, kun taasen jälkikasvu saattaa olla melkoisia vetelyksiä. Jesse toi edellä esiin sukupolven yli tapahtuvan sukupolvenvaihdoksen, joka monasti on hyvä vaihtoehto. Eihän se aktiivisuus paljon väliin petraannu, jos likimain yhdelsänkymppinen eläkeläislapsoselleen tilan luovuttaa.
Onhan sitten sekin joukko, joka manttunsa veisi taivaaseenkin jos suinkin mahdollista. Sama koskee rahaa, tunnen monta edesmennyttä jotka koitti sitä kasata, väliin keinoja kaihtamatta. Jäihän perillisille, eräänkin osalta seitsemän vuotta riidelleet, eikä loppua näy. Perillistäkin osa jo seisemännellä vuosikymmenellä, joten kohta toinen kierros käsillä.
Hyvää alkanutta vuotta, keskustelut näyttäneet alkaneet railakkaasti. Tolopainen on suurasuuntaustykistöllä aloittanut, joten eloa piisaa. Savossa perinteisesti vastuu jää kuulijalle, moni hommakin on aloitusta vaille valmista. Täällä on ongelmania moneen lähtöön, josta johtuu korkea työttömyys, runsas sairastaivaisuus ja alhainen tulotaso.
Viinaan meneviä on kautta aikojen ollut riittävästi, elintavatkin muutoikin epäterveet liian monilla. Kateus syö voimavaroja, liian suuri osa heittäytynyt avustusten varaan, työtä vältellen. Kovia metsureita täältä on tullut, katoavaista sekin taitaa olla. Kahtijako lisääntyy, osa yrittää ja menestyy, osa on syrjäytymässä, yhteiskunnalle siirtynyt vastuu jo melkein kehdosta alkaen. Runsas vapaa-ajan asutus on paljon pelastanut palveluita, vaikka väki hupenee jatkuvasti.
Kyllä yksin hoidettu tilakokonaisuus on kannattavin ja selvin tapa omistaa. Ei tarvitse metsäsuunitelmia, kirjanpitokin verottajaa varten onnistuu itseltä, ilman yhtiökokouksen siunausta. Jatkossa on harkinnassa yhteismetsän perustaminen, silloin tilakokonaisuus pysyy kassassa jakamattomana. Yhteismetsää ei mielestäni kannata kovin pienestä metsäpinta-alasta muodostaa, vaikka pienin yhteismetsä taitaa parinkymmenen hehtaarin luokkaa suomessa olla. Sisaren perheen kanssa tulisi yli 5 000 kuution vuotuisen kasvun yhteismetsä kokonaisuus. Asiaa hiljalleen täytyy mietiskellä, mihinkään suvun ulkopuoliseen kolhoosiin en ryhdy kylläkään.
Konehommissa, kuten muussakin elämässä, toinen pärjää, vaurastuukin. Toinen samoilla lähtökohdilla ei pärjää ja köyhtyy entisestään. Eikös metsäkonehommissakin kolmannes pärjää kiitettävästi, toinen kolmannes siisä ja siinä ja viimeinen komannes köyhtyy niin, että on lopettava. Aina niitä uusia yrittäjiäkin tilalle on piisannut, joten ei firmojen ole sen takia taksoja tarvinnut nostaa.
Jesse sivusi puunostajien tiuhaa vaihtumista, sama on itsellänikin ollut haittana. Kymmenen vuoden aikana puolitusiaa ollut, vaihtuvuus on lisääntynyt. Parikymmentä vuotta oli sitä ennen sama ostaja.
Syyt vaihtuvuuteen ovat suurelta osin lisääntyneet ostomäärävaatimukset ja etenkin muiden palveluiden myyntipaineet. Puunostotavoitteet ovat nuppiakohden n. 50-60 000 mottia. Sitten palveluiden,taimien, maanmuokkauksien ja raivauksien samainen euromäärä. UPM oma lukunsa, taitaa palvelumyynti tavoite olla peräti 140 000 € vuodessa. Lisätiliä ei sanottavasti ole saaneet, vaikka vaatimukset kasvaneet.
Taannoin eräs kova puunostotoimihenkilö isosta firmasta siirtyi sahanfirman ostajaksi, koska esimies puhutteli liian vähäisestä palveluiden myynnistä. Tämä huippuostaja osti puuta tuplaten muihin verraten, joten pitkään alalla olleena ajatteli sen piisaavan. Ei piisannut, vaan otti lopputilin, 12 minutissa firma katkaisi yhteydet. Taitaa moni puunmyyjä siirtyä hänen mukanaan , joten seuraajalla kova työ päästä tavoitteisiin joita työnantaja asettaa. Kalvot eteen paljonko edeltäjä osti puuta ja niin edespäin. Tokkopa pitkään jaksaa nuoruuden innolla, siksi vaihtuvuus on suurta.
