Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Korona yllätti metsäyhtiöt. Eräälläkin suuryrityksellä meinaa pahvilaatikot loppua, kun menekki ylittää tuotannon. Yleensä vuodenlopussa ajetaan hakatu puun varastot minimiin ja hakkukoneita seisotetaan. Tällä hetkellä kädestäsuuhun homma kiepoo, ellei pakkasia tule niin kelirikkoleimikoissa kohta 70 hintana tukille.
Paranemista toivotan Miisulle. Kyllähän sitä metsässä vaaroja vaanii, joskus sitten onnettomuuskin tulee, useimiten kaatumisia pintanaarmuilla. Kesällä rajanaapuri raivausahoineen ojaa ylittäessä horjahti ja lensi selälleen, jolloin niskaan sattui juuri raivaussahattukanto. Viikojen päästä meni lääkäriin jolloin paljastui aivolohkoon tullut hyytymä. Nyt jo ajokortti palautunut, mutta ei taida enään raivaajaksi ainakaan vaativampaan maastoon olla.
Ennen Jesse kirjoitan Metsuri motokuskille tarinan ”rahantekopajatsosta”. Tilayhtymä kumppanini, nuori opiskelija on hämmästyttänyt minut sijoitustaidoillaan. Ei ole kovin halukas metsään sijoittamaan, koska pääoman tuotto on vaatimaton. Hän syventyy yritysanalyyseihin ja siirtää sijoituspotin mahdollisiin tulosparantajiin. Taanoin sijoitti Kamuksiin ja osti voitoilla itselleen ensiasunnoksi omakotitalon voitolla.
Vaatiin syventymistä, päätä ja riskinottokykyä. Ei ole velkaa hänellä koskaan ollut, ainoa huonopuoli on nuukuus, laskee liian tarkkaan investoinnit esim. kiinteistöihin. Hän on opiskelun lomassa tienannut insinöörin palkatuloa, joten olemme päätyneet, että jatkossa hoitelee omiaan ja minun sijoituksia ilman palkkatyövirkaa.
Saarihakkaajan kyllä kannattaa kysellä, olisiko käteispuukauppa mahdollinen. Itse en ole enää 18 vuoteen tehnyt hankintakauppoja, vaikka vuosittain hakannut viellä hankintapuuta nuppikuormasta muutamaan rekkakuormaan. Viime keväänä mäntytukit menivät nihkeästi, kun oli kuulema katkottua puuta yhtiöllä oli kiintiöt täynnä katkottua puuta, muutoin menneet hyvin kaupaksi. Hankintakauppoja vältän, koska en ota työvelvoitetta itselle, talvet arvaamattomia.
Kyllä nuppikuorma puuta olisi suotavaa, ettei ihan ”häntäraha” nökkönen olisi. 5 mottia olisi minimi yleensä yhtä lajia. Ei hintaan paljoa vaikuta, onko tavaraa 50 tai 300 mottia, europari todennäköisesti motilta. Kyllä havupuut syytä maaliskuussa olla tienlaidassa, ettei kelirikko yllätä. Parhaan tiedon saat firmojen ostajilta tai MHY:n välityspalvelusta.
Sellu on pelastanut metsäteollisuutemme, vaikka sitä halveksitaan alhaisen jalostusasteen vuoksi. Tuolla edellä jo Timppa asian toteaakin, sahateollisuus ei pärjäisi ilman sivutuotteiden myyntiä sellunraaka-aineeksi. Selluteollisuus on kannattavin osa maamme metsäteollisuudesta ainakin voluumeissa ja euroissa laskien.
Myöskään sahateollisuus ei ole pitkässä juoksussa ollut niin kannattamatonta kuin annetaan ymmärtää. Koprat ja Kylävainiot ovat sahateollisuuden ansioilla nouseet Suomen rikkaimpien kärkijoukkoon.Joskin se on vaatinut sitkeää yrittämistä työtä pelkäämättä kilpailulla allalla. Sellutehtailijat, eli kolme suur-toimijaa tahdin määrää, niin metsäomistajille, kuin sahoillekin. Tukki suhteessa kallista lopputuotteisiin nähden ja kuitupuu/ sahahake taasen hinnoiteltu heidän toimestaan alakanttiin lopputuotteeseen nähden. Ilman selluteollisuuttamme sahamme olisivat pulassa, kuten myös me metsän alkutuottajat.
Metsien paikallisomistuksen säilyminen tulee jatkumaan melko pitkään, sillä vapailla markkinoilla maa vaihtaa omistajaa loppujen lopuksi suhteelisen harvoin. Taisin jostakin lukea, että rahastojen nykyisellä ostotahdilla menee 450 vuotta, jolloin paikallisomistus olisi nollilla.
Rahastot hyödyntävät verotuksellisia etuja, joita on suotu yhteismetsille. Mielestäni verokohtelussa olisi korjattavaa niin, että yksityisomistuksen verotus ei olisi kireämpää, kuten on nyt asianlaita. Muita rajoituksia en kannata, koska se sotii vapaata kaupankäyntiä vastaan.
Olen itse niitä maattomia maanostajia aikoinaan, joilla maanhankintalaki tuotti ongelmia ensimmäisen tilan ostossa v. 1988. Ei silloinkaan isännistä monestakaan ollut maanostajaksi etu-oikeudestaankaan huolimatta. Sama pätee varmaakin nykyisinkin, joten kysymys on enemmänkin politikoinnista asian suhteen.
Tavallisen pulliaisen ongelmat ovat rahoituksellisia, sillä maanhankintalainat rinnastetaan kulutusluottoihin rahalaitoksissa. Sitä vastoin keskuspankkien setelirahoitus turvottaa sijoittajien osakepottia, josta sitten osin voittoja kotiutetaan turvasamana vaikkapa metsärahastoihin. Pääsepää sinne piensäästäjäkin mukaan, taitaa 200 € olla minisijoitus jossakin rahastossa. Hyvin markkinoituja rahastot ovat, joten nollakorkojen aikaan moni osuuksia niistä ostaa, jolloin rahastolla taas rahaa ostaa vaikka lisää metsää.
Jotain varmaan tarttis tehdä, mutta kyllä ohjelmakin oli melkoisen yksipuolinen tekele. Sai kuvan, että kaivoksia tulee joka paikkaan ja etsintälupakin jo pilaa maisemat ja torppaa matkailuhankeet. Ei Suomeen ole vuosien saatossa montakaan uutta kaivosta avattu, eikä jatkossakaan tahti todennäköisesti paljoa kiihdy.
