Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Ylisuuri porokanta pohjoissessa hyvä esimerkki vaijetusta luonnon köydyttämisestä. Homma kaiken lisäksi ehkä kaikista eniten tukien ja korvauksien varassa oleva elinkeino.
Vihreä metsäpolitiikka on yhtä edellä olevan kuvan kanssa. Arkitodellisuus vääristynyt ja kaikki keinot toisten omaisuuden kaitsemiseksi ja holhoamiseksi heille ok. Ostakoon ja suojelkoon omiaan metsiään, silloin ovat omillaan. Mitäs Anneli vihreänä metsänomistaja tuumaa puoluehallituksen linjauksista?.
Kuusitukki kyllä täällä lähteen pyörienpäälle hetimmiten. Näin kelirikkoaikaan hyvien tieyhteyksien merkitys korostuu ja samalla valikoituu leimikot korjuuseen. Kävipä täällä menneellä viikolla niin, että kun eräällä yksitystiellä konetta lavetilta alasajoivat, niin tiekunnan edustaja kaivoi painorajoitusmerkin puuntakaa, jolloin ajoivat moton takasin lavetille ja leimikko jäi odottelemaan.
Tälläisten ja vastaavien tapauksien johdosta saattaa leimikko hyvälläkin hollilla odottaa pitkäänkin, kun ostajalle on selvinnyt ongelmat hakkuun toteuttamisen kanssa. Sama on jos metsäkuljetusta suoritetaan vieraan maan kautta, varovat jos aistittavissa rahastuksen vaara. Kunnon talvi tietysti asiantilan muuttaisi, mutta ensivuoden puolelle ainakin pakkaset antavat odotella, jos sittenkää tulee.
Metsänomistajan vaikutusmahdollisuudet paranisivat oleelisesti, jos omalla maalla saisi säädellä itse hirvikantaa jokamiehen oikeudella.Paikanpäällä paras tietämys riistakannasta Pitkässä juoksussa varmaan metsästäjät syrjäseuduilla hupenevat, rintamailla tilanne toinen. Osia Suomesta jää metsien ja eläinten valtakunnaksi nykyisellä menolla hirvenmetsästäjien rivien harventuessa. Koivunviljely on semmoista arpapeliä, ettei kyllä suuremmin ole innostusta itsellä ja siihen osasyynä on hirvet. On myös annettava kiitosta metsästysseuroille siitä, että metsästävät . Itsellä kun ei ole metsästäjän viettiä, enkä ole aseita käsitellyt armeijan jälkeen, niin taitaisi hirvilaumat ottaa vallan tiluksilla ilman jahtiväkeä.
Metsänomistajan/metsätilallisen kannalta MTK:ssa nimi kertoo vain tasa-arvosta, muutoin maatalousvaltainen hallinto. Metsänomistajat maksavat jatkossa ”myhistys” jäsenmaksun yhteydessä MTK:lle myös suoraan. Tämä maksu on pieni, vain 22 € , mutta summasta tulee yhtä paljon, kuin mitä kaikki maataloustuottajat maksavat etujärjestölle. Edunvalvonnallinen metsäomistajien vaikutusmahdollisuus taasen suhteelisen vaatimaton. Heitä edustaa metsävaltuuskunta, jolla ei taida olla MTK:n johtokunnassa kuin edustaja ilman äänivaltaa puheoikeudella läsnäolo-oikeus. Ei pidä ihmetellä miksi kotimaassa ns. edunvalvonta ei vallan tuloksellista ole, no tuottajayhdistysväki on syystäkin toista mieltä. Sitä vastoin EU- tasolla homma on mielestäni aivan toisella tasolla ja hoidettu olosuhteisiin nähden hyvin.
Kyllä metsää voi omistaa, kiinteistörekisterissä kylläkin taitaa näin juhlavasti ilmetä. Mutta siihen se sitten itsemääräämisoikeus meinaakin kutistua. Ötökät osaomistajia, vihreät omivat metsiämme, Eu;kin hiilinielun ominut ja onpa sitä kaikenlaista oikeutta omineet jokamiehenoikeuksien venyttäjät. HS ja Yleisradio syyllistävät metsänomistajia luonnon monimuotoissuuden tuhoamisesta ja metsän aukkoraiskauksesta ym. Kiitosta kasvaneista hiilinieluista ei halaistua sanaa, vaan täysin käänteistä kerrotaan.
Anneli edellä oikeilla jäljillä mhy- hallintoporukasta. Itsellä yli kahdenkymmenen vuoden kokemus ja kyllä nykyisin ainakin yhdistyksessä jossa olen vaikuttanut, alkaa olla jäljellä tuottayhdistysketkuja vallan kahvassa. Tälläinen huonoesimerkillinen itsellinen toimija, ei ole korkeassa kurssissa, kun en ole tuottajayhdistuksen enkä kepun jäsen. Mitä kehittämiseen tulee, niin ei voi paljoa vaatia sellaisilta sukupolvenvaihdos/ perillisväeltä, joka omia tilojaankin kehittää niin, että luopuessa ovat onnistuneita, kun ovat saaneet tilukset pidettyä, lisäarvo kokeintaan puupääoman kasvussa. Jos firmaa hoitaa vuosikymmenet ja se on luopuessa samassa mallissa kuin aloittaessa, niin todennäköisesti muut ovat menestyneet ja kehittäneet paremmin, eikä jatkajaa löydy .
Oma veikkaukseni syihin seuraava: Joillakin on alitajunnassa ajatus luontaisesta uudistamisesta, että luonto hoitaa asiat. Nuukuus/ säästäväisyys on myös uskoakseni syy, miksi toimenpiteitä ei ilmaannu,ainakaa heti. Olen myös tavannut sellaisia metsänomistajia, joiden into satsata tulevaisuuteen on vähäinen, koska eivät siitä mielestään kerkeä nauttia. Itä-Suomessa on kaikkialla myös saamattomuutta, joka näivettää maakuntia, vanhoja auton raatoja kyllä kasaavat raiteille ja rakennukset monilta korjausvelkaisiana painuvat. Sama tauti myös metsäpuolella osin, rahaa ei takaisin raaskita laittaa takaisin metsään. Olemme tällä palstallakin vuosien mittaan saaneet lukea, kun korkeaa korkoa korolle lasketaan uudistamiselle, jolloin homma ei laskujen mukaan kannata.
Vaatimatonta on Afrikan kehitys ollut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ongelmina on liiallinen väestönkasvu tuottokykyyn nähden, heimojako ym. etniset ongelmat ja koruptio. Koruptio on kuin syöpä ja sieläpäin se on valtiopäämiestasolla asti, joten olen tullut siihen tulokseen, ettei kannettu vesi kaivossa pysy. Veotuskin taitaa olla retuperällä, joten valtion kassa yleensä tyhjä. Luonnonvarat taasen päätyvät useimiten tavallisen kansan ohi eliitin taskuihin. Taitaa 60 vuotta olla siitomaavallan päättymisestä, mutta usein sitä köyhyydestä syytetään, pieneltä osin kyllä paikkansakin pitää. Sotimaan ovat kyllä oppineet ja aseiden ostoon .
Kyllä monelta koneet ovat metsät syöneet ja lopputulos on Jätkän kommentin mukainen. Koneyrittäminen on haasteelista, kuten moni muukin ala. Toiset ammatit vaativat enemmän pääomaa kuin toiset. Metsänomistaminen on pääomavaltainen ala, jossa kyllä kahdesti mietittävä paljonko koneistukseen kannattaa satsata. Kyllä konekauppiaat mielellään rautaa raitille osaavat kaupata ja moni on hurahtuna kiiltävään rautaan.
