Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Sellutuotanto on metsäteollisuutemme sydän, joka mahdollistaa muun metsäteollisuuden nykymuodossaan ja jopa kilpailukyvykkyyden maailmalla. T. talouspäällikkö.
Sellu on pelastanut metsäteollisuutemme, vaikka sitä halveksitaan alhaisen jalostusasteen vuoksi. Tuolla edellä jo Timppa asian toteaakin, sahateollisuus ei pärjäisi ilman sivutuotteiden myyntiä sellunraaka-aineeksi. Selluteollisuus on kannattavin osa maamme metsäteollisuudesta ainakin voluumeissa ja euroissa laskien.
Myöskään sahateollisuus ei ole pitkässä juoksussa ollut niin kannattamatonta kuin annetaan ymmärtää. Koprat ja Kylävainiot ovat sahateollisuuden ansioilla nouseet Suomen rikkaimpien kärkijoukkoon.Joskin se on vaatinut sitkeää yrittämistä työtä pelkäämättä kilpailulla allalla. Sellutehtailijat, eli kolme suur-toimijaa tahdin määrää, niin metsäomistajille, kuin sahoillekin. Tukki suhteessa kallista lopputuotteisiin nähden ja kuitupuu/ sahahake taasen hinnoiteltu heidän toimestaan alakanttiin lopputuotteeseen nähden. Ilman selluteollisuuttamme sahamme olisivat pulassa, kuten myös me metsän alkutuottajat.
Metsien paikallisomistuksen säilyminen tulee jatkumaan melko pitkään, sillä vapailla markkinoilla maa vaihtaa omistajaa loppujen lopuksi suhteelisen harvoin. Taisin jostakin lukea, että rahastojen nykyisellä ostotahdilla menee 450 vuotta, jolloin paikallisomistus olisi nollilla.
Rahastot hyödyntävät verotuksellisia etuja, joita on suotu yhteismetsille. Mielestäni verokohtelussa olisi korjattavaa niin, että yksityisomistuksen verotus ei olisi kireämpää, kuten on nyt asianlaita. Muita rajoituksia en kannata, koska se sotii vapaata kaupankäyntiä vastaan.
Olen itse niitä maattomia maanostajia aikoinaan, joilla maanhankintalaki tuotti ongelmia ensimmäisen tilan ostossa v. 1988. Ei silloinkaan isännistä monestakaan ollut maanostajaksi etu-oikeudestaankaan huolimatta. Sama pätee varmaakin nykyisinkin, joten kysymys on enemmänkin politikoinnista asian suhteen.
Tavallisen pulliaisen ongelmat ovat rahoituksellisia, sillä maanhankintalainat rinnastetaan kulutusluottoihin rahalaitoksissa. Sitä vastoin keskuspankkien setelirahoitus turvottaa sijoittajien osakepottia, josta sitten osin voittoja kotiutetaan turvasamana vaikkapa metsärahastoihin. Pääsepää sinne piensäästäjäkin mukaan, taitaa 200 € olla minisijoitus jossakin rahastossa. Hyvin markkinoituja rahastot ovat, joten nollakorkojen aikaan moni osuuksia niistä ostaa, jolloin rahastolla taas rahaa ostaa vaikka lisää metsää.
Jotain varmaan tarttis tehdä, mutta kyllä ohjelmakin oli melkoisen yksipuolinen tekele. Sai kuvan, että kaivoksia tulee joka paikkaan ja etsintälupakin jo pilaa maisemat ja torppaa matkailuhankeet. Ei Suomeen ole vuosien saatossa montakaan uutta kaivosta avattu, eikä jatkossakaan tahti todennäköisesti paljoa kiihdy.
Vihreä metsäpolitiikka on yhtä edellä olevan kuvan kanssa. Arkitodellisuus vääristynyt ja kaikki keinot toisten omaisuuden kaitsemiseksi ja holhoamiseksi heille ok. Ostakoon ja suojelkoon omiaan metsiään, silloin ovat omillaan. Mitäs Anneli vihreänä metsänomistaja tuumaa puoluehallituksen linjauksista?.
Kuusitukki kyllä täällä lähteen pyörienpäälle hetimmiten. Näin kelirikkoaikaan hyvien tieyhteyksien merkitys korostuu ja samalla valikoituu leimikot korjuuseen. Kävipä täällä menneellä viikolla niin, että kun eräällä yksitystiellä konetta lavetilta alasajoivat, niin tiekunnan edustaja kaivoi painorajoitusmerkin puuntakaa, jolloin ajoivat moton takasin lavetille ja leimikko jäi odottelemaan.
Tälläisten ja vastaavien tapauksien johdosta saattaa leimikko hyvälläkin hollilla odottaa pitkäänkin, kun ostajalle on selvinnyt ongelmat hakkuun toteuttamisen kanssa. Sama on jos metsäkuljetusta suoritetaan vieraan maan kautta, varovat jos aistittavissa rahastuksen vaara. Kunnon talvi tietysti asiantilan muuttaisi, mutta ensivuoden puolelle ainakin pakkaset antavat odotella, jos sittenkää tulee.
Metsänomistajan vaikutusmahdollisuudet paranisivat oleelisesti, jos omalla maalla saisi säädellä itse hirvikantaa jokamiehen oikeudella.Paikanpäällä paras tietämys riistakannasta Pitkässä juoksussa varmaan metsästäjät syrjäseuduilla hupenevat, rintamailla tilanne toinen. Osia Suomesta jää metsien ja eläinten valtakunnaksi nykyisellä menolla hirvenmetsästäjien rivien harventuessa. Koivunviljely on semmoista arpapeliä, ettei kyllä suuremmin ole innostusta itsellä ja siihen osasyynä on hirvet. On myös annettava kiitosta metsästysseuroille siitä, että metsästävät . Itsellä kun ei ole metsästäjän viettiä, enkä ole aseita käsitellyt armeijan jälkeen, niin taitaisi hirvilaumat ottaa vallan tiluksilla ilman jahtiväkeä.
Metsänomistajan/metsätilallisen kannalta MTK:ssa nimi kertoo vain tasa-arvosta, muutoin maatalousvaltainen hallinto. Metsänomistajat maksavat jatkossa ”myhistys” jäsenmaksun yhteydessä MTK:lle myös suoraan. Tämä maksu on pieni, vain 22 € , mutta summasta tulee yhtä paljon, kuin mitä kaikki maataloustuottajat maksavat etujärjestölle. Edunvalvonnallinen metsäomistajien vaikutusmahdollisuus taasen suhteelisen vaatimaton. Heitä edustaa metsävaltuuskunta, jolla ei taida olla MTK:n johtokunnassa kuin edustaja ilman äänivaltaa puheoikeudella läsnäolo-oikeus. Ei pidä ihmetellä miksi kotimaassa ns. edunvalvonta ei vallan tuloksellista ole, no tuottajayhdistysväki on syystäkin toista mieltä. Sitä vastoin EU- tasolla homma on mielestäni aivan toisella tasolla ja hoidettu olosuhteisiin nähden hyvin.
Kyllä metsää voi omistaa, kiinteistörekisterissä kylläkin taitaa näin juhlavasti ilmetä. Mutta siihen se sitten itsemääräämisoikeus meinaakin kutistua. Ötökät osaomistajia, vihreät omivat metsiämme, Eu;kin hiilinielun ominut ja onpa sitä kaikenlaista oikeutta omineet jokamiehenoikeuksien venyttäjät. HS ja Yleisradio syyllistävät metsänomistajia luonnon monimuotoissuuden tuhoamisesta ja metsän aukkoraiskauksesta ym. Kiitosta kasvaneista hiilinieluista ei halaistua sanaa, vaan täysin käänteistä kerrotaan.
