Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Taitaa olla leveä haarukka.Itsellä lahoa vähän, mutta joillakin kumpareilla pahimmillaan 20 %, niin sellaisiin kohtiin olen koivua istuttanut. Tänään ajelin semmoisen kohdan ohi, koivut kyllä hoidettu pensasmuotoon, joten leikkaamatta ei montaa tukkirunkoa muodostu.
Kalliilla kun ostaa, niin yleensä se jollain lailla kai maksetaankin. Pääoman irroitus metsän puupääomaa syömällä tuottoa lyhyellä aikajaksolla parantaa tulosta.
MTK on asiasta ääntä pitänyt ja lainsäädäntöä rajoittamaan rahastojen toimintamahdollisuuuksia kaipaillut. Markkinataloudessa raha ratkaisee, maansa myyjä yleensä korkeimman tarjouksen tehneelle myy ja aikamonesti välityksen taitaa hoita yhdistysten omistama metsätilat välitysketjun toimija.
Ensin rahastot ostivat UPM: n metsiä pohjoisessa, nyt kelpaavat pienemätkin palstat. Jos en olisi kiintynyt metsiini, kuten olen, niin nyt vaan myymään kovalla hinnalla. Rahastot ovat nostaneet hinnat mielestäni metsän tuoton kannalta taivaisiin. En rahastoja kylläkään rakasta, koska ei niiden kanssa hinnassa pärjää. Mutten kannata säätelyäkään, itsellä menneestä maanhankintalaista huonoja kokemuksia.
Hirvistä on puhetta vuodesta toiseen piisannut ja mitään ei kyllä ole tapahtunut suuremmin, vain laidunnus jatkuu. Itse olen asiaan alistunut, joten alueelliset metsäohjelmat ovat samaa puhetta kuin ikiliikkujan kehittelijöiden. Kuusta sitä on vaan tappioiden minimoiseksi istutettava ja luonto sitten pääsääntöisesti männyt ja koivut antaa ja mitä hirviltä jää. Itsellä tappiot pysyneet kohtuudessa, koska olen pyrkinyt viteliköt raivailemaan, niin naapureilla usein parempia laitumia nelijalkaisille.
Kovasti palstalla energiapuuharvennus käynnissä, mutta minulla on sellainen mielikuva, että usein talkoon puolelle menee niin yrittäjän, kuin metsänomistajan. Energiapuun hinta ei hääppöinen, kalliiksikin valittelevat. Venäjältä ainakin tänne tuovat kunnon jäykkää tavaraa ja hintakin on sopiva. Raippahakkuut rahahakkuina taitaa olla utopiaa, vai olenko väärässä.
Mökkiläinen usein omii omakseen muutakin, kuin ostamansa tontin. Onhan tääläkin mökkiläinen, jonka mielestä tukkirekan tulokin pitää hänen kanssaan sopia, jottei hänen aamuhetkensä häiriinny. Ennen sai pelätä sosialismia, nyt osin sama väki punaisen vaihtanut vihreään, josta Heritty heristelee kirjoituksessaan.
Taitaa koronan vaikutukset olla odottetua suurempia ja pitkäkestoisempia kuin mitä neljä kuukautta sitten kukaan arvasi. Paperin kulutus huomattavasti pudonnut ,ilmeisesti kohtapuoliin tääläkin ilmoitetaan paperikoneiden sulkemisesta. Metsäpuolella olemme tähän asti pienillä vaurioilla selvinneet, mutta jos toinen aalto maailmaa alkaa todenteolla rankoa, taitaa se tietää kaikille kylmää kyytiä.
Vanha Nokialainen palvelee erinomaisesti, kestään mukana rikkoutumatta vuodesta toiseen. Väliin on latauksessa hankaluutta, kun ilmeisti roskahiukkasia pistokkeen syvennykseen mennyt, neulalla olen joskun sitten rassannut.
Kyllä naapurin peltokuvion koivikossakin kalleellaan olevia piisaa. Alle 2 m ovat, neuvoin tekemään keppituen, jollaisia itsekkin olen vuosien saatossa joutunut tekemää. Esim. sahausrima pystyyn viereen ja koivun oksista taivutan sitten pannan riman ympäri. Ei hankaa tainta ja joustaa. Isompia olen haarukkapuu pönkällä tukenut
Oma arvioni on myös, kuten metsänkasvattaja ounastelee, että juuristo ei ole pysynyt kiihkeän kasvun tahdissa. Aikaan vesimyyrä eräällä kuviolla avitti juuriston kehittymättömyyttä, eli soi maansisästä juuret.
Kevätistutus on parasta taimille omasta kokemuksestani. Havupuun taimet kestävät kuivuutta uskomattoman pitkään. Jos mättäät kivikoisesta rahkasalman multaseoksesta, niin ne kyllä kuivuuden vallitessa taimen tappavat herkemmin. Koivuntaimet ovat kuivuudelle arempia, jos turvepaakku kuivuu ja kuivuus jatkuu, alkaa taimikin kuolla tai ainakin kitukasvuiseksi nuupahtaa.
Tällä hetkellä energiapuun kysyntä tulevaa talvea varten kova. Päätehakkuiden alhaisemman tason johdosta hakkutähdettä vähemmän saatavilla. Samaan aikaan energiapuun tarve kasvanut lämpölaitoksilla.
Ei ole minullakaan vakuutusta, vaan parhaan kykynsä mukaan hoidan, pitäen riskit itsellään. Metsäomaisuuteni koostuu vajaasta 30:stä tilasta, jotka sijaisevat 40 km säteellä, eli n.80 km enimmillään välimatkaa. Tämä hajauttaa myös myrskytuhoriskiä.
Noin kymmenen vuoden välein on ollut vähän suurempaa myrskyvahinkoa, taloudelliset vahingot olen niissäkin pystynyt minimoimaan. Jos maksaa metsävakuuusta ensin kymmenisen vuotta, niin silloin rahaa on mennyt viisinumeroinen summa helposti. Saa siihen melkoinen tuho olla, sellaista ei näillä seuduilla ole kaikkiaankaan montaa ollut.
Riskit jatkossa kasvavat, mutta taitaa myös suhteessa vakuutusmaksutkin nousta. En aio vastakaan vakuutusta ottaa, vaan omalla riskillä jatkan. Jos tuhoja tulee, niin hakkuut saan käytännössä viikossa käyntii, Tietysti loma-aika mahdollisesti hiukan saattaa kesällä viivästyttää, mutta katkeamaton puu ainakin säilyy jonkin aikaa.