Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Tolopainen aloittaa päivän ajoissa, sillä konstilla sanoivat talon pysyvän käsissä. Taitaa sijoituksia hoidella yön tunteina Jos makoilee iltapäiville, niin tuppaa ainakin ulkohommat jäädä tekemättä ja joiltakin talokin on mennyt.
Miikamin linjoilla, kauppa ja maksuaikaa 10 vuotta. Kannattaa tehdä kauppa, jolloin syntyy metsävähennyspohjaa, vaikkapa täydestä arvosta. Todellisuudessa ei verottaja tule seuraamaan vuosittain miten kauppahintaa lyhennetty. Isommasta kauppahinnasta varainsiirtovero 4% tietysti lisää kulua, mutta kannattaa oman komemukseni mukaan kärsiä.Mielestäni aloittajan laskelmat metsässä ja sen sanon kohtalaisena ostotilallisena.
Kyllä pitkässä juoksussa vanhat laitokset putoavat kyydistä, ellei niitä modernisoida aikanaan. Taitaa sahatavaran kate olla sitä luokkaa, että sahakuolemilta ei tulla välttymään. Tosiasia on, että moderni suursaha tuppaa ajanmittaan karsia pienempiä ja vanhempia sahalaitoksia. Lopputuloksena sahaus ei tule suuremmin lisääntymää.
Rauman saha antaa tänne Etelä-Savoon lisätyötä, sillä Veisto Oy toimittaan sahalinjan uuteen sahaan. Raution perheyritys on hyvä esimerkki kehityksen huippuosaamisesta ja jonka sahalinjoja taitaa löytyä jokaiselta mantereeltakin. Virkamiehen kaltaiset joutvatkin poistua karanteeniin, ettei tartuta toisiin kurjuutta.
Muistan pienenä poikana tapauksen lähiseudulta , jossa miesjoukko rajapyykin siirsi humalapäissään. Nimismies ja poliisit sitten selvivät asiaa. Ongelman ydin oli siinä, että tila oli jaettu puoliksi joskus aikojen saatossa ja kuten ennen oli tapana, niin pellotkin ja metsät oli puolitettu. Kävi vaan niin, että raja oli toisen talon seinän vieressä, joka toista harmitti.
Sitten oli häät tässä talossa, jonka seinustalle naapurin pelto ulottui. Häitä edeltävänä päivänä naapuri aloitti lannan ajon pellolleen. Joukossa oli myös wc huusin jätökset, joista sitten sanomalehden palasia tuuli toi uloskatettujen häätilaisuuden pöytien ympäristöönkin.
Vasta sukupolvien vaihduttua pääsivät neuvottelutulokseen, jossa suorittivat tilusvaihdon tällä vuosituhannella. Siihen asti oli uskomus, että raja on viisi metriä talonseinästä, mutta maanmittaustoimituksessa rajan paikaksi varmistui 2 metriä seinästä. Nyt on jo menneet kahnaukset unohtuneet ja sopu sijaa saanut.
Periaateessa rajapyykit ovat aina oikeassa paikassa, ellei ole siirtopyykki tai omin luvin siiretty pyykki. Joskus kartta kertoo rajan sijainnin väärin, esim. jos aikanaan singalointi muovit olleet virheeliset. On tapauksia, että viisarikivi singaloitu pyykkinä, jolloin se saattaa näkyä kulmapyykkinä. Vanhojen pyykkien mitat ja numeroinnit eivät aina täsmää, mutta sillä ei ole silloin merkitystä, jos pyykki todistetavasti maastosta löytyy.
Rajalinjan leveys suositus on 1,5 m, eli 75 cm puolelleen. Oikea menettely jos linja kasvanut umpeen on, että rajanaapurit kävisivät ensiksi yhdessä katsomassa, taikka vähintää ilmoittaa aikeistaan avata linjaa . Meillä päin on eräs Kalle, joka jopa kehuu miten aukasi rajalinjan. Kaatoi ominpäin tukipuut ja vei hankintapinoosa samaan tapaan kuin pitkän neulasen naapuri. Oli sitä mieltä, että näin saa toimia. Lisäsipä vielä, että jos naapureilla on sanomista, niin on valmis käräjille. On kovalakinen mies, eikä ole käräjiä tullut. Yksi hänen rajanaapurinsa myi osan maastaan, ettei ole yhteistä rajaa riideltävänä.
Yhdysvalloissa ihmisillä n. 40% :lla on pahanpäivän varaa jemmassa alle 400 dollaria, eli 370€. Hs uutisen mukaan joukossa paljon isotuloisiakin, jotka laittavat kaiken tulevan heti kulutukseen. Tolopaisen kaltaisia vanhan koulukunnan ihmisiä on kulutusyhteikunnassa entistä vähemmän. Itsekkin kyllä kuulun niihin, jotka riittävää puskuria pitävät. Kovin haavoittuvaa taloutemme on, konkursseja kyllä etenkin palvelualoilla edessä meiläkin. Isännätön raha etsii kotia.
