Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
En tiedä missä jupesan leimikko on, mutta Savossa joskus kateus astuu väliin. Yleensä jos euron motilta naapurille yhtiö /sinä valmis maksamaan, veikkaan luvan heltiävän. Rahalla yleensä taivaallinen voima, ellei jokin periaate tai vastaava esteenä. Tehtiin viime vuotena uutta tietä pätkä toisen tien viereen, vain ravioja / raja välissä, kun neuvottelut katsottiin toivottomiksi. Yleensä maanomistaja on hakijana rasitetieoikeudelle, ei yhtiö.
Taitaa olla maaperän ja kasvupaikan sijainnista johtuvia eroja puunkasvussa. Jk sopii heikkotuottoisille maille, jaksollinen reheville. Itsellä Etelä-Savossa maat valtaosin reheviä tuoreita tai lehtomaisia kankaita. Jolloin uudistamiskulut ovat suhteessa hakkuu tuloon matalahkoja. Usein latvusmassalla saa uudistamisen kustannukset maksettua, bonuksilla ensimmäinen varhaisperkaus. Sen jälkeen raivaus, joskus kaksi, niin uusi metsä kasvaa.
Jos täällä viimeinen aukko on tehty yli 45 vuotta sitten, niin jo sillä kuviolla on puuta kasvanut vähintään 350 kuutiota kyseisessä ajassa.
Edellinen hallitus oli jakohallitus, valtiovarainministeri Saarikko oli yksi maamme heikoimmista kyseisen salkun hoitajista. Ei ole enää vastuita kantamassa, omatkin huomasivat hänen taitonsa. Niinpä seuraavakin hallitus joutuu uutta velkaa tai leikkauksia tekemään melkoisesti konkurssin välttämiseksi. No jos talouskasvu kahdenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen sitten alkaa, niin silloin vähemmällä pääsee Antin hallitus.
Olen myynyt energiapuuta viimeisen viiden vuoden aikana melkoisen määrän. Omaa kokemusta vastaavasta ei ole, mitä aloittaja kyselee. Huippuaikaan meni keppimitalla heti ajon jälkeen risut/ latvat karsimaton ranka, kun oli tienlaidassa. Laski kiintoprosentin kasalle ja katsoi taulukosta tilavuuden. Karsitut rangat/ kuivaset / sahauspinnat, itsetehdyt konttimitalla mitanneet hakettaessa. Pystyyn myydyt karsitut motomitalla, karsimaton ajokoneen vaakalla.
Nostokoukulla edellä hyvät ohjeet metsuriyrittäjän uraan. Jos vielä mahdollista tutun metsässä vähän harjoitella, niin aina parempi. Täällä metsäpomo kyllästyi paperisulkeisiin, pisti yrityksen omaan lukuun toiminimellä. Tilasin häneltä lannoituksia, istutuksia ja raivauksia. Tässä tietysti edesauttoi aikaisempi tuntemus puukauppa puolelta. Hänellä heti puolen vuoden tilaukset kasassa.
Täällä monenlaista kirjoitusta olet saanut, vastuu osin kyllä jää lukijalle. Tursas ainakin osaat sen tärkeimmän. eli ei suuret tulot vaan pienet menot. Tunnen paljon ihmisiä joilla isohkot tulot ja koulutustakin melkoisesti, mutta talousopinnot ovat jääneet lapsen tasolle. Kaikki mitä tulee, pannaan menemään, vain velka ja kulutusluotot pysyvät.
Kyllä metsuriyrittäjälle työsarkaa löytyy ja jotain käteenkin jää. Edellyttää työhaluja, hinta/ laatusuhteen kohdallaan olemista. Itse olen metsätalousyrittäjäksi kolmen päivän kurssin käynyt, sillä olen pärjännyt.
Ei kuulu pakkasia, eikä energia ole kovassa huudossa. Huiput ovat takana, olemme palanneet pysyvästi näillä näkymillä halvemman energiapuun aikaan. Jos kylmä talvi tulee, se hetkellisesti piristää hommaa. Itse en energiapuun varaan paljoa jatkossa laske. Kolmekymmentä vuotta oli laihaa aikaa sillä saralla, kolmisen lihavaa vuotta sitten tuli. Rästit saatiin hoidettua, tuli hyödynnettyä energiapuun suhdanne huippu.
Metsä group on Suomi keskeinen metsäfirma verrattuna kahteen suureen, tämä painaa nyt yritystä. Myöskin tehdas ja sahainvestoinnit painavat tulosta, kuten aikaisempaa hintavammat raaka-aine kustannukset. Koprilla sahat kyllä tuottavat, mutta MG;n uuden suursahan käynnistäminen on takunnut, vaikka täältä Veisto sahalinjan toimitti.
Median metsäpolitiikka ei pääsääntöisesti paljon metsänomistajan mieltä lämmitä. Yli 40 vuotta olen Helsingin Sanomat tilannut, mutta nyt lopetin tilauksen. Syitä on ainakin kaksi, ensiksi minulle kyseinen lehti on liian vihervasemmistolainen. Toiseksi sysäyksen päätökseen antoi haja-asutusalueiden viikonloppu jakelun päättyminen. Olen paperilehden ystävä, niin ei maanantaina kolmea hesaria muiden lehtien kerkeä lukea.
