Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Metsuri motokuskille hatunnosto, asian ydin on käännetty todistusvelvollisuus. Venäjällä tämä on yleinen käytäntö, eli kun syytetään vaikkapa veropetoksesta .Lopputuloskin yleensä selvä, ellet pysty todistamaan syytettä vääräksi, tuomio tulee.
Tässä katkontakiistaoikeudenkäynnissä MTK antoi oikeudellista tukea metsänomistajalle toimittamalla runsaasti yhdistysten puukaupallista materiaalia. UPM taasen ei antanut mittausmateriaaliaan. Taustalla tässä on eritoimijoiden toiminnan luotettavuuden haastaminen. Kuten tämäkin keskusteluketju on jankkaamiseen asti osoittanut, joten minäkin viellä kertakiellon päälle yhden kommentin kirjoitin. Kaiken huippu olisi ollut, jos KHO:lla oli ennakkopäätös leimikon tukkiosuudesta .
Itselle tulee paperisena lehdet, en tykkää nettiversiosta ja käsin kosketeltava on aitoa. HS, MT, L-S ja paikalislehti , sekä Metsälehti ja Arvopaperi. Lehtiin uppoaa yli puolitoistatonnia euroja vuodessa.
Edunvalvojat ovat usein ylimielisiä ja halveeraavat ulkopuolelle jättäytyneitä ” siivellä eläviä loisia”. Myös voimakas vastakkainasettelu ei heille vierasta. Myös vastapuoli ruvennut samaa konstia käyttämään, rivit puolin ja toisin pysyvät paremmin suorina.
Alkaa näyttää Teollisuusliiton kohdalta, että julkisuuskuva rapautuu ennätysvauhtia. Uhkailu liittoon kuulumattomia kohtaan, kertoo hädästä. Taitaa Loimaan kassaan jälleen jäsenhakemuksia tupsahtaa. Kun liitosta eroaa, sen jälkeen ei maalaisjärjellä voi kyseistä työntekijää rikkuriksi syyttää. Iida Heinolassa edustaa tulevaisuutta, joten luottavaisina eteenpäin.
Täältäkin asti ostivat muutama vuosi sitten, myin Jyväskylän Energialle hakepuuta ja hintakin oli kohdallaan. Ei kannattanut kuituja eritellä.Lopettivat ostot ja sen jälkeen hinta pudonnut likimain kolmanneksen. Uuni taisi olla venäläinen, mistä tulenee nykyisin jäykempi hakepuu sinne. Yleensä lauhalla ilmalla risuhakkeella toimivat ja kovilla pakkasilla täyttätavaraa terminaaleihin ajavat.
Kyllä on toiveunta , että Helinin voimala Helsingissä kotimaisella hakkeella tulisi toimimaan. Hyvä esimerkki täällä Etelä-Savossa on Mikkelin kaupungin omistama Etelä-Savon Energian Pursialan voimala . Heillä on Venäjällä ison vuokrattu metsäalue, josta hakepuu tulee, kotimaasta käytännössä hakkuutähdettä tuuttiin laittavat. Syy miksi metsäsuomen sydämmessä näin toimitaan, on yksinkertaisesti hinta.
Ei tarvitse kummoista ennustajaa, kun voi veikata. että 260MW hakevoimala käy pääasiassa baltian maiden hakkeilla. Siteeksi kotimaista näönvuoksi , paitsi jos halvalla kotimaasta löytyy. Puoli-ilmaisen myynistä ei kyllä ainakaan metsänomistaja paremmaksi tuli, joten taitaa yksihailee olla.
Yhteiskunta on jälleen murroksessa, se koskee myös ay-liikettä. Jäsenistö on vaihtanut aatetta suurelta osalta vaurastumisen ja oman kodin johdosta. Ammattiliittojen johto ja useimmat pääluottamusmiehet vanhaa vasentalaitaa edustavat. Muutoinkin kannat puolin ja toisin jyrkentyneet. Sen huomaa tälläkin palstalla keskuteluissa. Olen itsekkin vieraan palveluksessa ollut, joten kyllä ammattiliitojakin kaivaan pitämään työntekijöiden eduista huolta. Huomisen jälkeen melkein tiedetään, tuleeko pitkä työtaistelu, vai syntyykö sopu. Veikkaan pitkää mittelöä, kuten oli edellinen Jouko Ahosen paperiliiton tappioon päättynyt työtaistelu. Silloin tuli hetkellisesti teollisuudelle suuria tappioita, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana, ovat saaneet korkojen kanssa takasin. Nimittäin paperimiesten lakkointoilu on sen jälkeen ollut olematonta tähän vuoteen asti. Teollisuus saattaa nyt saada kaksikärpästä yhdellä iskulla, joskin kalliilla. Toinen kärsijä hataralla pohjalla huojuva maan hallitus, jota ei teollisuuspiirit suuremmin luottamuksellaan rakasta.
Kyllä visakoivumiljoonat ovat unelmaa, markkinat ovat rajalliset. Ellei uusia käyttäjiä ilmaannu, niin ylitarjonta polkee hinnat pahimmillaan lähelle poltinpuita. Hiukan antaa toivoa, että huomattava osa istutetuista visakoivikoista jäänyt leikkaamatta. Hoitamattomat oksahäkkyrävisat olisivat luomuviljelijälle ruistyösiölle karhiksi hevosenperään sattuvia.
Pohjimmillaan työnantajia ilmeisesti eniten korpeaa joustojen rajallisuus. Jos olisi tehdaskohtaiset palkka ja joustosopimukset, silloin tuotanto olisi vieläkin tehokkaampaa. Samalla kannattavaisuuskin nousi ja silloin parhaissa yksiköissä voitaisiin maksaa nykyistä suurempia palkkoja. Taasen huonosti menevissä ja lopetusuhan alaisissa vanhoissa yksiköissä saatetaisiin toiminnan edellytyksiä jatkaa, tyytymällä hiukan huonompiin työehtoihin. Joustamattomuus puolin ja toisin tappaa ennemmin metsäteollisuuttamme, kuin KHO päätöksillään.
