Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Tykkään metsässä työskennellä,monet taasen makoilevat puolille päiville asti.Moni tääläkin sossun ja työmarkinatuen voimin elelee,eikä verojakaan taida maksella suuremmin.Puukauppatilistä meikäläiseltä mökinmieheltäkin liki 50 000 euroa verottaja viime vuodeltakin lohkaisi. Nyt on raivaamaan taasen lähdettävä.
Edellä tosiaan asiallisia neuvoja.Yrittäjäjyys tuo vapautta ja vastuuta.Jos olet osannut raha-asiat pitää reilassa ja et työtä pelkää,silloin ennuste myönteinen pärjäämiseen metsäpalveluyrittäjänäkin on.Jos taasen rahat tuppaa kesken tilin välin loppumaan,silloin ei kyllä hyvältä ennuste näytä.Myös ihmissuhdetaidot ovat eduksi,jos aina itse oikeasssa ja muut väärässä,niin työtkin saattavat olla kortilla. Ensin kannattaa palkkatöiden sivussa kokeilla ja jos jaksaa niin sitten täyspäiväiseksi.Yrittäjä joutuu yleensä tekemään pitempää päivää,jotta tulosta tulee ,että saa eläke ym. velvotemaksut hoidettua.On nähty semmoisiakin yrittäjiä,että luulee kaiken kassaan tulevat olevan puhdasta nettotuloa.
Ammattikoulujen opettajien pitäisi pariviikkoa ainakin olla käytännön töissä,että tietäisivät työmarkkinoiden arjen siellä,mihin ammattiin oppilaita opetetaan.Toiseksi oppisopimuskoulutusta tulisi kehittää.Kolmanneksi uskoakseni itänaapurista voisi ahkeraa ja heikosti siellä toimeentulevaa melko koulutettua väkeä houkutella mahamme metsäsektorin työvoimapulan estämiseksi tulevaisuudessa.Kovin luppoista on ammattikorkeakoulu puolellakin,kun on nuorimies siellä opissa.Tiivistämisen varaa taitaisi olla.
Olen niitä epäonnisia,joka on pääsyt uudistamaan hakamaiden hiekoivikoita.Eräässäkin tilakaupassa tuli satavuotiasta hieskoivikkoa,ei tili hääppönen ollut.Oli oikein koivikostani kuva aikanaan suurimman metsäfirman lehdessä ja kuvassa näkyi sinisellä maalilla merkattuja erikoistyviä.Nuppikuormaan erikoistyvet mahtuivat,koivupropsia kylläkin tuli toistatuhatta kuutiota.Raudus pukkaa omt maalla julmetusti puuta,hieskoivukin aluksi pukkaa,mutta hiipuu ennen tukkipaksuutta vaatimattomaksi raudukseen nähden.Hirvikin mieluiten jalostaa raudusta.Harvensin kerran rantahieskoivikon,ei kasvu oikeastaan piristynyt,mutta tulipa alle sen harvennuksen jälkeen ajan mittaan hyvä kuusen taimikko alle.
Tusina on ainakin tullut,tulivat viikossa taanoin valtaosin.Nyt ei ole pariin viikkoon pistoja tullut,vaikka olen harvasa päivä käynyt raivuulla.Vuorokauden sisään pahin tuplaisku oli,illalla 5 ja heti seuraavana aamuna 3 pistoa,silloin rupesi kyllä hiukan pelko seuraavasta iskusta mieltä vaivaamaan.
Vanhin istutuskoivikkoni on 35 vuotias,joten en ole päässyt uudishakkuuttamaan,kuin luonnon koivikoita.Sataa kuutiota enempää ei ole tukkia tullut,kun vähintään puolet,väliin kaksikolmannesta kuitua ollut.Ei viisinumeroisia puutilityksiä koivikkopäätehakkuu hehtaaria kohden kohdalle tullut.Taannoin kuusikkoa uudishakkuutin ,tukki% 94,5 ja hintakin 70€ motti,siksi koivikkotilit tuntuu vaatimattomilta,kun koivutukin hintakin erkaantunut havutukinhinnasta.Jos ikää piisaa,niin kymmeniä hehtaareita olen koivulle istuttanut ja samoin luonto toisen mokoman suonut.
Suuri osa on metsänomistajia sellaisia,että joko peruina tai alle markkinahinnan sukulaisilta tai sukupolvenvaihdoksien yhteydessä metsän omistajiksi tulleet.Joukossa on monenlaista tallaajaa.Taloudellinen osaaminen on usein vaatimatonta.Toiset elävät yli varojensa ja kaluavat metsänsä ja sitten pohjat myyntiin.Toiset antavat tuulen huojutella ja kuivaset senkun lisääntyvät.Vuotuinen kasvu pitemmällä aikavälillä mielestäni pitää metsästä ottaa ja sijoittaa .Itse en kyllä uutta autoa koskaan osta ja muutenkin vaatimattomuuteen tottunut,niin silloin vähän ajan mittaan sivuunkin pahanpäivän varalle jää.
