Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Kalle kyseli elääkö täällä kukaan metsillä,allekirjoittanut ainakin.Ei 5 vuoden myyjän palkoilla ole saatu ostettua,kuin ensimmäisen tilan puolikas,josta Riikkilän ketjussa toisaala kirjoitin.
On tietysti sanonottava,että kaupallinen kokemus edesauttanut taidossa ostaa tiloja ja sittenmin käytännön kokemus tuonut lisää taito/tietopääomaa.Kyllä olen metsätuloilla päässyt ns.Akavalaiseen tulotasoon.Lisäksi siinä sivussa hiukan kiinteistöihin ja pörssiosakkeisiinkin puutilöistä liiennyt,vaikka aina velkaakin on ollut.
Tähän asti kaikki ilman peruja hankkituja ,eikä sukulaiskauppoja.Nyt kyllä perujakin tulee toisen perintöveroluokan 30% verolla,joka vastaa pääomatulon veroprosenttia,eli mielestäni kohtuulinen osuus yhteiseksi hyödyksi.
Toivottavasti onnistut ostamaan sopivan metsätilan.Itseltä meni vuosia,ennen kuin kauppoihin pääsin,vaikka omaa maata kovasti mielen.Oli vuosi 1987 kun tärppäsi,mutta lopullinen kauppakirjojen teko siirtyi seuraavan vuoden puolelle.Silloin oli maanhankintalaki ja itsellä ei ollut maata.Maatalousihteeri puolsi maakauppaani kirjoittamalla lausunnon,että tuleva maanomistaja.Lupa heltisi lopulta ja siitä se alkoi.
Toivottavasti onnistut suoralla kaupalla ostamaan asialliseen käypään hintaa,yleisessä tarjouskaupassa tuppaa hintaa tulemaan yleensä kymmeniä prosentteja käyvän hinnan päälle.
Tyytyväinen olen ollut tähän vuoteen,joten toivottavasti uusi vuosikin menee samaa rataa.Kuten edellä Petkeles edellä,terveenä oleminen ensisijalla,silloin muukin sujuu.Työtä minulla piisaa,toivottavasti vähän tiliäkin jää,jotta ”rukkasraha” sentään tulisi.No tuleehan tilille tammikuussa hinnantarkistushyvitys,yli viisitonnia näkyy olevan.
Minulla tulee 30 vuotta v.2018 metsänomistamisen alusta.Silloin ostin julkisesta myynnistä 20 ha tilan,jonka puumäärä oli 1400 mottia.Heti hakattavaa silloisella metsälainsäädännöllä ei ollut.Tilanhankintahinta euroina oli n.33 ooo.Tilalta olen myynyt puuta 4146 mottia ,rahana tullut n.113 ooo €. Tilan puupääoma nyt tuplasti ostohetken ja tukki/kuitu jakautuma osapuilleen sama.
Tilan markkinahinta nyt noin nelinkertainen ostohintaan,ilman inflaatio tarkistusta rahanarvon suhteen.Yhteen lasku näyttäisi myyty puu+tilan nykyinen arvo n.230 000 euroa.Kuluista en ole tilakohtaista kirjanpitoa,mutta keskiarvona puukauppatuloista n.15 % menee kuluihin.Ainahan tuloista veroakin menee.Tyhjäksi tilaksi tämänkin kyllällä totesivat,kannattavuuden asiantuntijat voivat tästä laskea.Lopuksi totean v.1995 mennessä tuli tilanhinta puutulolla maksettua ja valtaosa vanhan pinta-alaveron aikaan.
Itsellä on menossa koealoja aloittajan kaltaisesta kuvioista.Jos kuusentaimikon päällä kattava laadukas rauduskoivikko tulossa,olen jättänyt n,1200 koivua kuusikon päälle.Olen kesäisin oksasahalla karsinut koivuista semmoisia oksia,jotka alkavat haitata kuusentaimikkoa.
Missä lehtipuumetsän laatu ja tiheys epämääräinen,olen näillä kohteilla kaikki lehtipuut maahan kaatanut. Uskon reikien paikkantuvat lehtipuiden vesoessa,tästä on kokemustakin.
Hankintahakkuut olen vähiin jättänyt nykyisin.Syitä siihen on,että itsellä ei ole konekantaa,kuin moottorisaha hakkuita varten.Olen sitä mieltä,että moni metsänomistaja hassaa koneisiin kannattavuuttaan metsätaloudestaan konekauppeiden kassaan..
Myös ajankäyttö rajoittaa,raivauksia ennemmin raivaussahalla ,kuin hankintapuita haastavissa olosuhteissa.Käteispuita olen ainoastaan hankintana nykyisin luovuttanut,kun talvet ja kelit muuttuneet arvaamattomiksi ,eli ei hankintakauppaa ressaamaan.
Rahapussista sen parhaiten näkee.Kun on tyhjästä aloittanut ja palkkatuloilla ensimmäisen puolikkaan sain ostettua,sittemmin olen metsätuloilla ja lainoilla kasvattanut vakavaraisen metsätilakokonaisuuden.
Kohtalaisen kannattavaa mielestäni ollut,kun kulut pyrkii pitämään kurissa ja mahdollisuuksien mukaan istutukset ja raivaukset pääsääntöisesti itse tekee.Kannattavuutta pidän ensiarvoisen tärkeänä,kun eläkeikäänkin kymmenisen vuotta.Ostotilallisena kannattavuus alkaa tilakaupasta,ostohinnan on oltava liiketaloudellisesti kannatava. Vajaatuottoiset kuviot tuottamaan,ojat ja tiet kuntoon ja hoitotyöt /hakkuut ajallaan.
Perintötilalliselle ei välttämättä kannattavuudella ole niin suurta merkitystä,pitääkö rahat nollakorolla pankissa tai antaako tuulen huojutella puita silmän ilona .Minun on ”kirvestä” metsässä käytettävä,koska toimeentuloni suurimmalta osaltaan metsästä tulee,tämän vuoden puukauppatili kuusinumeroinen.
Pääpiirteittäin tääläkin menee metsätilan hinnan muodostus,kuten oksapuu edellä kirjoittaa.Puolenkymmentä vuotta sitten kunta myi tarjouskaupalla meillä metsätiloja.Tarjous ajan jälkeen posti toi parin a4 arkin taulukon,jossa näkyi mitä kukakin oli tarjonnut tiloista yksilöidysti.Monet olivat tehneet useammasta tilasta tarjouksen,joten oli mielenkiintoista vertailla tarjouksia ja monessa meni arvostukset ristiin.
Tosi ostajien tarjoukset hyvin lähellä toisiaan,sitten oli tasoltaan sellaisia tarjouksia,ettei ollut pelkoa voitajaksi päästä,mutta sai sanoa ,että oli tarjouksen tehnyt.Itselle tuli kaksi hopeatilaa.Lopputuloksena kunta yllättyi myönteisesti ,toteutuneet hinnat olivat kauttaaltaan metsätaloudellisesti haastavia.
Useat metsänomistajat arvioivat omia ja myytäviä metsätiloja eri kriteereillä.Oma yläkanttiin ja toisen alakanttiin.Kyllä samalla arvostuksella metsää olisi tarkastelta ja sitten esim. 20 %”katevarautuma” miinustus ostettavalle.Ei metsässä huutokauppakeisarin 50% oston ja myynin hintaeroa ainakaan meikäläinen pidä oikeana.
Edellä mehtäukolla homma hanskassa ja käytännön kokemusta,miten lie Kallen laita.Olen vuosien saatossa tavannut pienien ja isojen tilojen ostajia ja kyllä tosiostajille on kehittynyt pääkopan sisään automaattinen liike-ihmisen laskukone.Toiset ovat syntyneet kauppataidot omaavina,toiset jaakailijoina,jotkut odottavat perintöä tai lottovoittoa.Oma panos monelta jää itseltä tekemättä,yrittäjyys puuttuu,yhteiskunnalta olisi saata heidän avustusta ym.ja muiden vika jos ei suksi luista.
Kyllä oli Esko Pakkanen hyvin koonnut ”Metsä-Suomi” vuosisadan.Metsälehti Makasiinin kansikuva oli paljon puhuva riukuaitojen saaristo.Paljon on puunkäyttö muuttunut ja varmaan näin myös jatkossa tulee tapahtumaan.Kyllä menneillä sukupolvilla olisi ihmehtelemistä,jospa pääsisivät vaikka päiväksi takaisin yläkerrasta käymään maanpäällä kotimannuja katsastamassa.
