Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä itse B:n valitsisin.Hyvälaatuisessa kuusikossa ei lenkous vie tukkiprosenttia pidemmässä mininimimitassa prospsikasaan,joten sentin pienempi läpimitta antaa tukkia tilalle enempi,parempaan hintaan B ;n tarjouksella.Jos ei lahoa ole 1-2% enemmän,niin tukkiprosentti todennäköisesti lähempänä 90%. Onko hintatakuuta tarjoajilla voimassa,saattaa vaikuttaa lopputulokseen jälkikäteen.
En tiedä paljonko edellisellä kommentoijalla on käytännönkokemusta maanostamisesta ja perintöverojen maksamisesta.Oma kokemukseni on,että metsävähennys on nostanut tällä vuosituhannella osaltaan metsämaan hintaa puolella.Puun kantohinta ei ole käytännössä nousut yhtään.
Vapailta markkinoilta ei kyllä ainakaan Etelä-Savosta 25 euron kuutiohinnalla metsää saa,puolet enemmän keskimäärin n.39 euroa tämänkin vuoden keskiarvo.Mitä tulee todelliseen perintövero prosenttiin niin kovapuustoinen metsä on verottajan laskelmissa n.4500€/ Ha,vaikka käypähinta tuplaten.
Itse ostin viime vuotena yhdistyksen välityspalvelun kautta metsätilan,jolle Mhy oli kaksivuotta aikaisemmin verotusarvoksi saanut 33 000€, nyt myydessä tila-arvion käypäarvo oli 70 000, samaisen mhy :n tila-arvio,maksoin tilasta 81 000€,enkä mielestäni vallan huonoa kauppaa tehnyt.
Yleensä perintönä tai edullisella sukupolven vaihdoksella maanomistajiksi tulleet valittavat huonosta kannattavuudesta ja korkeista veroista,etenkin perintöveroista.Itse olen kaikki ostanut vapailta markkinoilta,jolloin on 100 % maksettava,en usko perintöverojen olevan tätä luokkaa.
Samaa vikaa on yrityspuolella,yhteikunnalta etuja työllistämisen nimissa tinkaavat ja itse veroja välttelevät.Mutta eräillä ei rahat näköjään Suomen rahalaitoksiin mahdu,kun on ulkomaillekin jemmattava.Mika Anttonen ST 1 omistaja on toista maata,itse hankkinut miljoonansa,eikä valita veroista ym.Sopisi oivallisesti suomailaisen yrittäjyyden mannekiiniksi.
Avoimuus on minusta nykypäivää ja Suomen metsäkeskus on mielestäni tänä päivänä hyvin hommansa hoitava laitos.Eikä ole väkeä palkkalistoilla pilvin pimein ,kuten oli ”entisinä” hyvinä aikoina.Mitä Iltalehden suurimpiin yksityisiin metsänomistajiin tulee,moni puuttui listalta,koska lainhuudot usealla isolla tilallisella puolison kansa ym. järjestelyjä tehneet.
Samaa olen miettinyt,josta edellä tamperelainenkin selitystä kaipaa.Minusta Suomalaisessa metsätaloudessa nämä jättöpuut ovat kyllä pöhköimmästä päästä,mitä moninaisuuden nimissä on saatu höynäyttettyä.Maisemallisesta syystä jätetyt puut ovat asia erikseen,mutta lahopuuta kyllä on metsissä yllinkyllin kaikenmaailman ötököille,jotka nyt ovat mukamas monilta osiltaan vaarassa sukupuuttoon hävitä,kun ei elinympäristö nyttemmin raiskattu .
Olen minäkin yhden kallioisen alueen siirtomaalla kasvukuntoon saattanut.Kiviriuttasilla kohdilla olen istustuskuokalla siirtomaata taimen istutuspaikalle siirtänyt,kuokallinen pari piisaa.Jos kaivuri on saanut mättäitä aluelle vähäsen,niistä saa viereisille taimenistustuspaikoille parhaiten siirtomaata.Näkyy luonto niin kallioille,kuin kiviriuttoihin ajan kanssa jotakin puuntaitakin antavan.
Parhaita oja-alueen raivauskelejä on sellainen vähäluminen talvi,jolloin paanannejää on ojan pohjan kovettanut.Itse olen koittanut kaadella silputa raipat pois päin ojasta,osin joutuu käsin mättäämään. Josku olen kyllästynyt mättelemään ja jättänyt muutamaksi vuodeksi ojaan,Sitten kun ovat lahonneet pehmeiksi,olen pitkään varteen tehdyllä perunakuokalla perannut.Samainen kuokka myös kätevä majavan patojen purussa,ei vesi roisku ja irtoaa puut ja kivi esteet. Ojien käyttöikää helposti parillakymmenellä vuodella sopivissa kohteissa saa jatkettua ilman kaivuri perkausta ,kun kuokkii tukkeet ja ns.kynnykset pois.
Mielenkiintoinen avaus,jollaiselle on monessa Euroopan maassa kyllä tilausta,mutta ei taida Suomessa olla,korkeintaan kehä kolmosen sisäpuolella.Yleensä rikkaan alueen asukkaat tuntevat joutuvansa elättämään ja suhventoimaan köyhempiä alueita. Jotain kyllä tarvitsisi tehdä,jotta maan taloudellinen ja väestöllinen eriytyminen ei jatkuisi.Itse ihmehtelen oman maakuntani Etelä-Savon heikoa kehitystä,vaikka pääkaupunki seudulle matkaa vain parisataa kilometriä.Oma näkemykseni on,että täällä ei ole tarpeiksi pohjalaista yrittäjä henkeä,kylläkin kateutta ja ammattivalittajia.
Runsas kesäasutus on pelastus,jonka ansiosta monessa maalaispitäjässä on erinomainen palvelutarjonta.Olisikohan Mäntyharjun kanavasta ja Heinolan oikoradasta ollut ehkä apua nykyiseen asukaskatoon ja joidenkin alueiden näivetystaudin ehkäisyyn.Viitostie pian kunnossa,mutta jotain muutakin olisi kuntoon saatettava.
Yleiset sopimusehdot vuokrasopimuksen liitteenä on yleinen käytäntö,josta edellä suorittava siteeraa metsästyslain pykäliä 6 ja 14.Vuokrasopimus siis jatkuu omistajan vaihdoksesta huolimatta ennallaan,elle jompi kumpi sopijapuoli sitä irtisano.
Omakantani on,kun tilan ostan,niin odotan metsästysseuran ottavan yhteyttä uuteen omistajaan pikemmiten saatuaan tiedon asiasta.Näin toimiva metsästyseura antaa itsestään positiivisen ja maanomistajaa arvostavan vaikutelman.
Vuokrasopimus metsästysmaista jatkuu omistajan vaihdoksesta huolimatta,jollei sitä irtisano.Minä kyllä odotan ostettuani tilan.että tulevat tekemään uuden sopimuksen uuden omistajan nimellä.Jos menee vuosia,joskus viikkoja kun alueen seuran edustaja ottaa yhteyttä.
Metsämaat olen vuokrannut nimikkeellä toistaiseksi,paitsi kahden seuran alueella määräajaksi (5 v). Kyllä asia on niin,että määräaikainen sopimus pitää metsästäjätkin nöyrempänä ja lihapaistiinkin pääsee käsiksi.Oman kylän metsästäjien joukossa oli ns,mahti-isäntiä,jotka suhtautuvat hiukan ylimielisesti oman kylän ostotilalliseen,jolloin päätin ,että sopimus on määräaikainen.Myös ehdot on sovittu molempia osapuolia tyydyttäviksi .
Kyllä täällä Etelä-Savossa on suuria eroja seurojen kultuurissa maanvuokraajia kohtaan. On seuroja,joissa metsästäjiä ja hirvilupia on osapuilleen saman verran,valittavat lihaa tulevan henkeä kohden liikaakin.Mutta maanvuokraajille ei edes kaatopaistia raatita antaa,vain hirvenlihakeitto vuosittain.Myös metsäpinta-ala vaikuttaa täällä ,onko kymmeniä,vai satoja hehtaareita seuralle vuokrattu.Toissa päivänä viimeiksi paistin toivat ja purkkilihaa,joten eiköhän sydäntalvi tässä selvitä nälkää näkemättä ainakin.
