Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Länsi-Eurooppa on tuhon tiellä, yhteiskunnalta vaaditaan kaikkea, oma vastuu jäänyt tyystin joiltakin unholaan. Itsekin 1960 syntyneenä ihmehtelen menoa, sähkötkin saatiin vasta kotiiin 1972. Maitomarkka oli kuukaudessa ensi alkuun kuukausiraha, 20 kpl lakuja sillä sai. Työelämän osalta oli 5 vuotta polkupyörällä 8 km suuntahaan ajettava kelillä kuin kelillä. Sitten oli pesämunaa sen verran karttunut, että polkupyörästä pääsi eroon ja pankistakin lainaa antoivat metsänostoon. Vanhemmilla oli puolenkymmentä lehmää ja saman verran nuorta karjaa. Isä kun alkoi saada pientä veteraanieläkettä 55 vuotiaana, alkoi nousu muutamaa vuotta aikaisemman tulleen sähkön kanssa. Nyt on omalla työllä ja kauppataidoilla päästy samaan Sysmän miehen lukuihin taseessa.
Kyllähän homma tiukanpaikan tullen etenkin valtio-omisteissa menee niin, missä osakkeet, niin loppujen lopuksi tehdaskin sinne päätyy. Lakot sinällään ei päätökseen varmaankaan vaikuttaneet, mutta eivät varmasti houkuttelevaisuuttakaan lisää. Taitaa malmivaratkin olla kyllä siellä, joten eihän se nyt niin suuri ihme Ruotsiin sijoitus ole.
Jos Jessen haavat ovat jo kasvaneet Latelan taloremontin tonttipuun mittoihin, niin laho saattaa kaatajan yllättää. Jos kaatotyyli samainen, niin ”lusikan heitto” riskinä. Ennen kun Jesse oli putkifirmassa, kerkesi kommentoimaan jatkuvalla syötöllä, mutta eläkeläisenä taitaa muu kiireet viedä voiton.
Kyllä palstalla sosialistit tunnistaa, yhteiskunnan sosiaalisia etuja pidetään itsestään selvyytenä. Kyllä köyhtyvän maan on leikattava saavutettuja etuja, jos meinataan selvitä. Sitten taas teollisuudesta sen verran, kyllä UPM ei Suomea suuremmin tarvitse, mutta Suomi kylläkin. Kyllä he tehtaan lakkautuksesta tulevat ilmoittamaan lähitulevaisuudessa on ennustukseni, kuten Apli aprikoi. Suomen päästöt korjaantuu, kun Raahen terästehdas suljetaan vihreän siirtymän piikkiin. Kiinassa päästöt eivät rajoita teollista tuotantoa, siellä ilmeisesti omat ratkaisut luovia.
Ainakin edellisellä kerralla ei tunkua ollut, monessa MHY:ssä sopuvaalit. Nyt saattaa yhdistysten viime vuoden hyvät tulokset hiukan houkuttelevaisuutta lisätä. Suurimmat yhdistykset tekivät miljoonavoitot, tulos energiapuu toiminnan ansiota. Jokainen voi itse päätellä yhdistysten hallitusjäsenten taustoista, mikä usein tasoittaa tietä hallintoon. Rivivaltuutettu taasen todellisuudessa lähinnä syödäkseen parikertaa vuodessa saa. Keväällä antaessaan hallitukselle tilivapauden ja joulun alla toimintasuunnitelman hyväksyessään. Parikertaa valtuustokauden aikana hallituksen valitsevat, siinähän se taitaa olla. Hiukan enemmän valtaa, kuin osuuskaupan edustajistolla, jolle nimitystoimikunta tuo valmiin esityksen valinnoista pöytään kopautettavaksi.
<p>Suomessa ei ole lahjoittamisen perinnettä kuten Yhdysvalloissa, jossa yksityinen puoli hoitaa hyväntekeväisyyttä. Yhteiskunnan kaikkivoipaa suojaverkkoa ei siellä ole rakennettu, vaan omalla työnteolla koitettava pärjätä. Jospa Antti Herlin aloittaisi rikkaipana lahjoitukset, vaikkapa niillä miljoonilla jotka hankki valtiota yrityskaupoissa linssiin viilatessaan.</p>
<p>Sähköauto homma ollut liian hätäistä, ei ole tainnut päästöt pitkässä juoksussa laskea läheskään sitä mitä uskoteltu. Valtiolta veropohja kylläkin huvennut, auton ostaneilta taasen rahat palaneet paljon nopeammin kuin perinteisen polttomoottoriauton omistajalta hinnan laskiessa lehmän hännän tahtiin. Markkinoiden hoidettavaksi autoilun sähköistyminen, sähköautoille verotus samalle viivalle kuin muillakin autoilla on.</p>
<p>Länsimaissa on eletty ylivarojensa jo vuosikymmeniä, eikä asiaan ihan heti korjausta tule. Argentiinan tiellä ollaan, oli aikoinaan eräs maailman vauraimmista maista. Moottorisaha presidentissä nyt viimein toivo inflaatio/köyhtymisaparaatin pysäyttämiseksi käsillä. Suomessa todellisia säästöjä lähes mahdoton tehdä, saavutettuja etuja vain indeksijäädytyksellä uskoakseni realistista leikata. </p>
Esimiesasemassa oleva tuttuni, ( nainen) on vuosien mittaan kertonut juuri samaa mitä suorittava on kuulut. Henkilöstön sisäiset jännitteet eivät tuppaa korjaantua, vaikka väki vaihtuu. Työpaikka kulttuurissa on eroja, jossain eripura vaan itään uudelleen. Ilmeisesti naisilla tora alkaa usein pienemmistä asioista kuin miehillä, taitaa myös olla sitkeämpää sorttia .
