Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Olen aikoinaan työn ohessa saanut kuunnella huoltamon kuppilan isoja työtuloksia ym., taisipa joillakin olla isoja eläkkeitäkin. Tinkimisen varaa jutuissa oli, savolaiseen tapaan vastuu siirtyi kuulijalle. Eräskin puunostaja nihkeän kaupan aikaan osti viikossa 5 000 kiintoa puuta ja toiset ihmehtelivät sitä kovasti kateelisena. Alainen kertoi jälkeen päin, että luvussa oli kyllä yksi nolla liikaa. Vanha sanonta, ettei kelporikas kehu, sisältää kyllä totuuden siemenen. Eläkkeestä ei itsellä ole vielä kokemusta, mutta pienuutta useimmiten tuppaavat valitella.
Kuvassa ei kyllä oikeastaan raivattavaa ole konekuskin näkyvyyttä haittaamassa ainakaan lehdettömään aikaan. Pysyyhän ketju varmemmin kaatopäässä ja tulee puistomaisesti hoidetun näköisesti kun raivaa. Ja kolmen vuoden päästä näköjään polttelee taas raivaus, no sillä viisiin hommaa piisaa.
Asia on juuri noin, kuin mehtäukko edellä kommentoi. Itsekin voin kokemuksen rintaäänellä tämän vahvistaa. Tilan yleisilme muuttuu viiden vuoden uurastuksella totaalisesti. Samalla usein kuoriutuu odotuksia paljon parempi metsätila, jolloin tulee tyytyväisyyden tila hyvästä kaupasta. Itse käytän nimitystä tilan haltuunottotoimenpiteenä oston jälkeen .
Kyllä tosiaan kiertoajalla on suuri merkitys ainakin itselle. Jos hoidot ja harvennukset retuperällä tai pitkällä kierrolla, niin kyllä sadonkorjuu siirtyy seuraavalla omistajalle todennäköisesti. Kuusikoissa kansaneläkeikä katkaisun hetki ja kyllä rehevien maiden männikötkin uskomattoman nopeasti järeytyvät. Voihan sitä luonnon haltuunkin metsän jättää, kyllä sadassa vuodessa myöhästyneen harvennuksen omalla kierollaan tukkimetsäksi hoitaa.
Ensihätiin varovainen harvennus ja viiden vuoden päästä sitten varsinainen. Ajouriltahan tulee tavaraa tässä vaiheessa kummasti varovaisen harvennuksen kanssa. Viiden vuoden sisään näkee, miten metsä kestää ja kehittyy. Usein tykkilumi suurimpia riskin aiheuttajia, kun latvat putoilevat alas ja kaaripuitakin mahdollisesti ilmaantuu. Kyllä luonto myös korjaa tehtyjä virheitä, eli uskon vielä kysyjän tulevan metsän kehittyvän yllättävän hyväksikin oikealla huolenpidolla. Lopuksi onneksi olkoon sitten kun kauppakirjat ovat allekirjoitettu.
Huonosti yleisesti itä-Euroopan maat ovat talouden saralla neuvostovallan aikaa pärjänneet. Sitä vastoin urheilussa etenkin DDR ja Neuvostoliitto olivat vippaskonsteineen lyömättömiä, joten eiköhän sitä tietotaitoa tarjonneet ystävällismielisille mailla, kuten silloiselle Suomellekin.
Kovin on äärilaidan näkemyksiä esillä. On tulkinta kysymys, mikä on voitto. Kokonaisuuden näkökulmasta Venäjä on hävinnyt sodan, vaikka sotilaallisesti todennäköisesti valtaa Donbasin ja Luhanskin alueet kokonaan valtavalla hinnalla. Venäläinen on sitkeä, niin ovat ukrainalaisetkin länteen verrattuna. Jos Mersun joutuu Ladaan vaihtamaan, he ovat semmoiseen tottuneet. Pitkässä juoksussa kehitysmaatalous idässä jatkuu hamaan tulevaisuuteen, sillä oma kansa on tottunut sellaiseen. Monelta Venäjä fanilta on jäänyt värillisten lasien takia huomaamatta se, että Atlantin takaa ratkaisevat paukut ovat loppujen lopuksi löytyneet. Venäjän voimavara on miehistön paljous, jonka ansiosta voidaan tekninen jälkeen jääminen korvata. Mutta maa riutuu, väki hupenee rintamalla ja kotirintamalla ,,vodka hetken lievittää.
