Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Eikös kompromissi totuus ole se, että leimikon runkojen keskitilavuus on se, joka määrittää lopullisen korjuuhinnan. Mitä alhaisemmaksi se jää, niin hakkuutaksa kallistuu kuutiota kohden. Jos leimikolla joukossa sippimitat täyttävää, niin ne usein menee todellisuudessa ilmaiseksi, jos ne listalla hakattuina ovat. Siis jos kauppahinta muodostuu leimikon järeyden mukaan.
En oikein ymmärrä mitä nettoa S S oikein hakee. Yleensä aina runkohinnoitellun leimikon kauppatapa on pystykauppa. Jolloin metsänomistajalle on yksi hailee, mitä korjuu maksaa. Yhdistyksen korjuupalveluna tai vastaavana myytynä asia sitten toisin. Jos myyt 30 000€ puuta, eikä sinulla vähennyksiä, eikä metsävähennystä, niin 30% – 5% yrittäjävähennys lopullinen netto. En ole hintaa rungoittain koskaan laskenut, kiintomoteilla sitä pelataan. Voihan sitä tietenkin laskea, että 200 lt. kuitupuu 25 € kuutiohinnalla tekee vitosen ja 10 lt mitat täyttävä sippipuu 0,25€ rungolta.
Omat kokemukseni tukee Timpan ajatuksia. Ensiharvennukset olen pyrkinyt suorittamaan silloin, kun ostaja mieluusti ostaa. Eli mieluiten heti, kun on kelvollinen harvennukseen. Jos harvennusta liikaa myöhennetään, tulee kasvutappiota latvusten supistumisen myötä, myös hontelot puut myrskylle ja tykkylumelle alttiimpia.
Minä olen uskoakseni kohtalaisen hintatietoinen ja kolmen firman kanssa on jonkinlaisia kumppanuus/ jäsensopimuksia, silti olen viime vuodet asioinut vain yhden kanssa. Muutaman euron olisin varmaakin kilpailuttamalla voittanut, mutta uskoakseni lopputulos ei olisi ollut parempi. Luottohakkaaja, suhteet alueurakoisijan työnjohtoon ja firman puunostajaan antavat minulle uskoakseni semmoisen keskimääräistä paremman lopputuloksen puunmyyjänä. Aikataulunkin saan sovittua melkeinpä päivän tarkkuudella, joten ei se siitä paljoa paremmaksi voi tulla.
Sähkölinjojen rakentamisen yhteydessä lunastettavat maa-alueet ja korvaukset koskettavat käytännössä vain niitä, joiden tilukset joutuvat rasitteiden kohteeksi. Asia on vähän niin, että jos ei itse ole menettäjä, niin taitaa moni ajatella, ettei asia hänelle kuulu. Vaatimattomissa korvauksissa on ainoastaan se etu, ettei kadehtimiseen muilla ole uskoakseni aihetta. Savossa kun semmoista tuppaa olla yli oman tarpeen ilmankin.
