Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Miksi Paperiliitto taipui, johtui realiteeteista, ajat ovat muuttuneet. Yleinen mielipide ei myöskään ole ollut suosiollinen, kuten ilmeisesti odottivat. Myös pelisilmä petti, kolehdin keräys työssä olevilta tässä vaiheessa ei ollut viisasta. Kuten täälläkin on todettu, kyllä UPM;ssa oli tarkat skenaariot laskelmoitu, miten peli tulee etenemään. AKT tulee mahdollisella lakollaan tekemään vastuulliselle ammattiyhdistystoiminnalle sellaista hallaa, joka vauhdittaa työmarkkinoiden murrosta.
R.Ranta olen kanssasi samaa mieltä asiasta pohjimmiltaan ja kannatan edun poistamista nykyisessä muodossa. Ajattelin maatalouden heikon kannattavuuden ja elintarvikeomavaraisuuden kannalta tämän edun heille. Olisi tietysti oltava raja, koskien vaikka alle 50 ha metsälöitä. MTK on sydämeltään maatalouden/ tuottajien asialla, vasta toisella jalalla metsäomistajien.
Maatalouden spv-kohtelu pitäisi koskea oikeita maanviljelijöitä, jotka saavat päätoimeentulonsa siitä. Tällä hetkellä kaikilla määrätyn peltoalan omaavilla on siihen oikeus, kun muistaakseni 5- vuotta” paperilla” on viljelevinään peltoja. Useimmiten homma menee niin, että naapuri korjaa sadon näennäisviljelyksiltä, omistaja nostaa tuet. Täälläkin miljonääri osti peltoa sitä varten, että saa sukupolvenvaihdoksen metsilleen edullisesti.
Kyllä alkutuottaja, metsänkasvattaja on vapaassa markkinataloudessa voimaton. Tuppaa joustot kohdalle tulevan, joihin vastaus on tuotannon laajentaminen tai pinon jatkaminen. Toinen vaihtoehto on lopettaminen, joka monella maataloustuottajalla maassammekin käsillä. Metsänomistajat olivat kerran lakossa ja tulokset olivat niin hyvät, ettei taida uusintoja tulla. Idealistit voivat haaveilla suorista kanavista hankintabisneksilleen, haaveilla ja ideoida voi vapaasti.
Paljon riippuu metsäfirman henkilöstäkin, miten suhtautuvat ja hoitavat asiat metsänomistajaan. Eroja on, itsellä on kaikki pelittänyt yhden suuren kanssa erinomaisesti, vaikka ostajat vuosien varrella vaihtuneet puolentusinan kertaa. Mitä taas rikastumiseen tulee, niin tälläkin palstalla on sitä väkeä, jotka pikemminkin kadehtii menestyneitä yrittäjiä.
Usein nämä liiton naiset ja miehet ovat sen sortin sosialisteja, että riskit ulkoistetaan yrittäjille/ yrityksille. Itse sitten koitetaan ”rikastumista” Paperiliiton opeilla. Eikös jos työmies vain rikastuttaa työnantajaa, ole syytä ryhtyä itse yrittämään ja rikastuttamaan itseään. Työnteolla tulee toimeen, mutta rikastuminen kyllä on vaatimatonta, jos ei talouttaan osaa hoitaa.
Palkasta pikkuisen sivuun, satanen pari vähintään kuukaudessa ja kohta saat muutaman vaikka UPM:n osakkeen ostettua. Niin se rikastuminen alkaa. Itsellänikin pienillä tuloilla aikanaan 4 000 upm:n osaketta, jotka valitettavasti jouduin sitten metsätilakaupan rahoittamiseksi myymään .Olisi tuottaneet paljon paremmin kuin metsä, joskin hyvä kauppa sekin on ollut. Huoltamon myyjänä olen urani aloittanut, alan palkat eivät olleet silloin, eivätkä tänäkään päivänä suurimmasta päästä alkuunkaan.
Ei tarvitse kummoinen näkijä olla, mitä autuutta ja velvoitevastuuta meille metsänomistajille luonnonsuojelulaissa sälytetään. Ajanhenki on semmoinen luontokolhoosi, jossa tiluksien omistaja maksajana tavalla tai toisella on. Selvilläolovelvoitte taasen helposti pahimmillaan johtaa käräjäselvityksiin.
UPM;n lakkosolmussa huomattava nytkähdys, Paperiliitto taipui toimialakohtaisiin sopimusneuvotteluihin. Eiköhän sopu piakkoin saavuteta, kun suurin erimielisyys on pois neuvotteluiden karikosta poistunut. Jokainen voi päätellä tästä jotakin voimasuhteista, työmarkkinat ovat siirtymässä uuteen aikaan.
Ostohinta ratkaiseva tekijä. Jos nuorella miehellä on suopeita sukulaisia , jotka sukulaishinnalla myyvät yrittävälle metsää lähtökohdat oivat. Ei ole ainakaan minun sukulaiset olleet sellaisia, paremmin päinvastoin. Totuus on , että se aika taitaa olla takana, jolloin vieraalla pääomalla pystyi tiluksia hankkimaan. Poikkeukset tietysti aina mahdollisia, joten ei lannisteta ammattimaiseksi metsäläiseksi suunnittelevia nuoria.
Täällä itäisessä Suomessa on Venäjän osalta suhteellisuuden osalta jo seitsemän laihaa vuotta koettu. Krimin valtauksen maksajaksi olemme välillisesti joutuneet EU;n pakotteiden seurauksena. Maatalous vetelee viimeisiään, maidon hinta romahti, kannattavuus katosi. Äveriäät mökkimatkailijat hupenivat jo ennen koronaa. Suomen mielestäni pitää jatkossa olla varovainen pakotesanktioiden kanssa, ovat yhtä tyhjän kanssa todellisuudessa. Krimi on uskoakseni ainiaaksi nykyisillä tiedoilla Venäjälle menetetty, joten pakotteita taitaa vielä toki piisata. Maamme on aina ollut ja on oleva suuren karhun naapurina, joten olisi koitettava siinä luovia. YYA nöyristely on mennyttä aikaa, joten Saulin on luovittava etusijalla maamme oma etu Putininkin kanssa.
Suosittelen ostamaan kyseisen historiikin. Antaa laajempaa näkökulmaa yrittämisen haasteista, menestys ei tule itsestään. Keijo Kopra on ristiriitainen ja kiistelty henkilö, mutta on sisukas bisnesvainun omaava patruuna. Pojat on myös työntekoon pienestä opetettu, eikä vauraus ole mennyt päähän.
