Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Virallisesti korvaukset määrittelee lunastustoimikunta, joka on kolmijäseninen hankekohtainen toimielin. Käytäntö on määrätyllä kaavalla, josta poiketaan erillistapauksissa.
Metsätalouden puhdastulo on eteläisessä Suomessa reilu 100 euroa ha, joka menetetään kun metsää ei voi kasvattaa. Pelto on asia erikseen, tokkopa kukaan metsämaalinjan alusesta peltoa mansikalle raivaa. Paljonko olette nähneet linjojen alla joulukuusiviljelmiä, ainahan sähköfirma kertoo mitä alle 3 metristä saa kasvattaa, kun asiasta sopii. Uusi lakiluonnos hahmotelma n. 15% korottaa korvauksia, eli eipä sillä oleellisesti asiaa korjata. Itselläkin tulevana vuotena useamman hehtaarin ala jää linjan alle kasvuisaa asfalttitien sivustaa.
Parempi maanomistajalle, että maapohja jää joutomaana tilaan, kuin jos lunastettaisiin pois tilan pinta-alasta. Kokemukseni mukaan korvaus ei suuremmaksi tule, vain karttaan enemmän rajaviivoja kuten lunastetuista valtion teistä.
Lunastustoimikunnan pohjana on puolen vuosisadan takainen ohjeistus. Ajalta kun ajateltiin, että maan sähköistäminen on yhteinen asia. Maapohjalla ja hakkukypsällä metsällä ei johdin alueen korvaus ole 150-900€ ha enempää. Tiliä tulee odotusarvoista, joka sopivassa kasvuvaiheessa on useita tonneja per/ha. Myös korko on hyvä, mutta se ei paljon auta, jos ja kun summa on vaatimaton. Tuulivoiman rakentaminen on jotain aivan muuta, kuin aikanaan sähkölinjojen vetäminen maanomistajien maiden halki. Näissä linjoista pitäisi saada vähintään 100-150€ vuodessa hehtaaria kohden korvausta hamaan tulevaisuuteen asti. Tällöin se kompensoisi haittoja, hyödythän jäävät tuulivoimapuiston omistajille ja maan vuokraajille.
Näinhän se tuppaa menemään, että ne jotka ovat ostamassa pitävät tilaa vähempiarvoisena, kuin sitä myyvät osakkaat. Sitten kun kysyy myyviltä osakkailta paljonko ovat valmiita maksamaa, niin onkin hinta paljon vähemmän.
Tilan ositus/ halkomisen hinta riippuu siitä, vaatiiko joku , kuten aikoinaan täällä eräs osakas, että jokainen puu laskettava erikseen oikeudenmukaisen lopputuloksen saamiseksi. Kyllä siinä satasen tuntitaksalla laskua alkaa syntyä.
Edellä olevan Annelin kommentin kanssa samaa mieltä. Avoin huutokauppa ja oikeus hyväksyä tai hylätä tehdyt tarjoukset. Silloin ei turhille puheille jäisi sijaa, markkinat ovat oikean hinnan määrittämisessä pulinat pois tekijä. Silloin voi sitten harkita, kannattaako ostaa puolikas, vai myydä. Kyllä hinnat ainakin täällä etelässä lähes varmasti ylittävät tila-arvion, käypähinta useimmiten summa-arvon päälle.
Jos tilaan ei ole tunteellista kiintymystä, niin suosittelisin tässä markkinatilanteessa laittamaan julkiseen myyntiin. Pesät missä ulkopuolinen edunvalvoja on, tuppaa hän jo lainkin puitteissa pyrkimään mahdollisimman hyvään taloudelliseen lopputulokseen päämiehen kannalta. Joten uskon, ettei ainakaan alle mhy:n arvion ole ostotarjousta hetimiten hyväksymässä. Toisen osakkaan velkojat taasen jos ovat valveutuneita, niin heidän etunsa vaatii markkinahintaa velallisen perinnön realisoinnista useimmiten. Eli en edellä olevilla aloittajan tiedoilla olisi lunastamassa tilaa, mutta voihan aina koittaa neuvotella asioista.
Metsätilojen arvo ei ole tainnut miesmuistiin romahtaa, hetkellistä taantumista lukuun ottamatta. 90- luvun lamassakin vain edellisen vuosikymmenen taitteen kohouma suli. Neljännesvuosisata sen jälkeen on ollut hinnat nousevia ja viimeiset vuodet sijoitusrahastojen vetäminä hyvinkin nousujohtoista hinnanmuodostusta.
Itsellä on taipumus ilmeisesti kuten Visallakin, varautua huonoihin aikoihin. Sinällään voidaan arvostella liian negatiivisesta asenteesta, mutta omakokemukseni varautumisesta ”huonompiin” aikoihin on kannattanut. Ison riskin ottaneista monet ovat katajaan kapsahtaneet, kun kaikki ei ole mennyt optimaalisesti. Jeanin esimerkissä ei ole kysymys oikeasta korttitalosta, vaan normaalista lainalla rahoitetusta terveestä metsätaloudesta. Kyllä huonommallakin palkalla pystyy 20 000 lyhentämään vuodessa metsätulojen kera. Myyjän palkallahan itsekin aikanaan näin tein ja kuten tunnettua palvelualojen palkat eivät ole korkeimmasta päästä, paremminkin alapäästä. Ei isot tulot, vaan pienet menot talouden takaavat.
Taitaa puolella olla kuivat tilit pankissa, tokkopa parinkuukauden elämisen varantoja säästössä. Nykyisin ihmisten on saatava kaikki ja heti, jolloin joidenkin talous on lipsahtanut kulutusluoton puolelle pysyvästi. Moni elää tuloihinsa nähden liian leveästi, jolloin tili tosiaan tyhjä ennen tilipäivää hyvissä ajoin.
