Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Viidessä vuodessa ei tapahdu mitään radikaalia, mutta veikkaan luontoarvojen ja viherhypetyksen vyöryn jatkuvan. Teollisuus näiden toteutuvien investointien jälkeen alkaa katsella maailmalta tuotannolleen investointikohteita, joten puunkulutus ei kasva . Suomi menettää hiljalleen kilpailukykyään ja vetovoimatekijätkin taitavat huveta pikkuhiljaa. Pari isoa tehdaspaikkakuntaa kokee viiden vuoden sisään lakkautus uutiset, kehitys jatkuu kaikesta huolimatta maassamme jatkossakin. Puun reaalihinta ei nouse, vaan lisäeurot tulee pinoa pitentämällä metsäomistajalle. Osaavan työvoiman vaje on viiden vuoden päästä paljon akuutimpi verrattuna tähän päivään.
Varmaan monenlaista tapahtuu, tiedän tapauksia huolehtivista perillisistä , jotka muistavat ja huomioivat kanssaihmisiään. Sitten löytyy eriasteisia sovellutuksia elätettävistä vanhempien kuppaajista. Taitaa jälkimmäiset kulutusyhteiskunnassa ja perheiden hajotessa olla lisääntymässä.
Ketjun aloituksen kysymykseen, oletko valmis runkohinnoitteluun on, että en ole. Omat ja etenkin vänkärin tekemät raivaukset jäivät jälkeen päin katsottuna liian tiheiksi. Nyt olen sentään oppinut kilpailussa häviölle jäämässä olevat kaatamaan. Kyllähän asia on niin , että 10-20 ltr. sipit laskevat keskitilavuutta yllättävän paljon. Viiden vuoden kuluttua voin vastata, että ollaan valmiit.
Ihmisillä taipumus siirtyä voittajien riviin, niin uskoivat Taistolaiset älymystön edustajat. Ei tullut maailman vallankumousta ja ei ympäristöpaneelin ennustamaan pikaista maailman loppua ja eliöstökatoa. Aina on joukko, johon kaikenlainen hurmoskiihko löytää hengenheimolaisia marssimaan. Nämä ”oikeaoppiset” leimaavat tolkunihmiset vääräuskoisiksi taantumukselliseksi. Niin aikoinaan toimittajat Yleen valittiin määrätyillä kriteereillä ja sama on tunne nytkin.
Kerran on kuusikossani yläharvennusta tehty, eikä toista kertaa hevin erehdytä tekemään. Myrskyriski kasvaa, valosokki kuolettaa muutaman vuoden aikana puun sieltä toisen täältä. Lopputuloksena vajaatuottoinen reikäinen jk-metsä. Itsellä asia korjattiin uudishakkuulla. Oppia ikä kaikki, pöydänääressä saattaa asiat näyttää hyviltä, mutta käytäntö opettaa.
Maalämmöllä talo lämpiää, hakelämmitys laitteisto lepäämässä. Lähiviikkoina aurinkopaneelit katolle. Sähkö tulee kahden vuoden sopimuksella 4,39 kwh, sopimus tehty alkuvuodesta Helen sähkön kanssa. Pörssisähköstä olen erossa pysynyt, vaikka joskus olisi ollut hyvin edullista. 28 000 kwh vuosikulutus menneenä vuotena näkyi olleen.
Ilmeisesti metsämaan hintaakin on tullut koronalisää keskuspankkien elvytyksestä. Arvopaperit nousseet toistakymmentä vuotta yhteen soittoon, mutta maamme kansantalouskakku ei ole suhteessa kasvanut yhtään. Sama metsämaan hinta suhteessa puun hintaa eriytyy entistä enemmän. Niin kauan kuin löysää rahaa maailma on pullollaan, johonkinhan se nollakorkoja pakenee. Jos nykyinen meno jatkuu, niin hintojen nousulle ei estettä uskoakseni ole. Joskin ei se voi kovin paljoa nousta ,ellei jotain, esim. hiilinielumaksua puun myyntitulon lisäksi tuotto-odotukseksi tule.
Minäkin ymmärsin niin, että riski tuhoista lisääntyy 50 vuoden ikäpyykin jälkeen. 60 vuotiaat istutuskuusikot hyvin hoidettuina alkaa olla kuution puita, jolloin jo onkin katkaisuhoidon aika. Olen nähnyt tuplaikäisiä kuusikoita, joita olisi vielä kasvateltava, jotta kuution tilavuuteen päästäisiin. Tietenkin riippuu mitä arvostaa, itsellä puuntuotanto etusijalla, joten nopea kierto hyvä. Näillä seuduilla 80-90v istutuskuusikko kylläkin vielä usein päälisin puolin elinvoimainen, mutta lahoriski kasvaa oleellisesti.
