Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Eiköhän ylijäämäbensiini spot markkinoille Eu:n ulkopuolelle pilkkahintaan kelpaa ja todennäköisen tappion saamme maksaaksemme. Eikös aikoinaan Anttonenkin spot erillä alkanut vaurastua. Jos varastot on täynnä jotakin tislettä, niin pakkohan on tilaa tehdä, jottei jalostamoa tarvitse seisauttaa sen takia.
Konekuskeista, kuten muistakin suorittavan työn tekijöistä tulee pula vain pahenemaan jatkossa. Ensinnäkin koulutukseen vain motivoituneita oppilaita, resursseja tuhlataan alalle soveltumattomiin liikaa. Oma ongelmansa on työharjoittelu. Yrittäjä kun koulusta saamaansa harjoittelijaan muutaman kerran pettyy , niin eipä ole kiinnostunut jatkossa. Jos harjoittelijan vuorosta seuraa vain koneen korjausta ja valmista ei ole tullut paljoakaan, niin yrittäjä kypsyy.
Tuttuni on muulla alalla, johon oppilaitoksista harjoittelijoita tuputtavat . Valtaosa on työelämään untuvikkoja, joiden kanssa menee toistenkin aika opastaessa. Tästä johtuen, nykyisin eivät ole halukkaita ottamaan, ellei ole jotain ennakkotietoa siitä, että on motivoitunut ammattiin tähtäävä. Ennen maatalojen lapsikatraasta olosuhteiden pakosta tuli ahkeraa työvoimaa, kun olivat pienestä pitäen työtä joutuneet tekemään. Tähän ongelmaan vain työperäinen maahanmuutto auttaa, itä-europasta vielä löytyy ahkeraa työväkeä vajetta paikkaamaan.
Ostovoiman lisääntyminen lisää vääjäämättä kulusta, joka taasen aiheuttaa kuormitusta luonnonvaroille ja monimuotoisuudelle. Eihän kuluttaminen voi maailman tappiin kasvaa ,mutta nykyinen yhteiskunta elää jatkuvan kasvun uskossa. Mitä palkankorotuksiin tulee, niin herrat ja johtajat tuppaavat suhteessa omia palkkojaan eniten nostaa. Kannustimet ja bonuksetkin tuppaavat sinne yläpäähän valua.
Alatasolle tulee sopimuskorotukset ja hiljalleen nousevat tuottavuustavoitteet. Kohtuus olisi hyvä kaikille, jolloin kilpailukykykin säilyisi. Suomalainen tapa on mitata palkankorotuksilla tulos etupainotteisesti, jota menneinä aikoina devalvaatiolla tasattiin kilpailukyvyn palauttamiseksi.
Ei taida pistokokeita olla, vain toimituksen jälkeen linjan avaus, jos sitä on vaadittu. Itsellä on kokemusta monenlaisista rajankäynneistä. Uskottuna miehenä, maaoikeuden jäsenenä ja joskus ovat kuumissa tapauksissa pyytäneet maanomistajat puolestaan edustamaan. Viimeisin tapaus viimevuodeltakin oli sellainen, että metsänomistajan naapuri oli hakenut rajankäynnin ja samalla ”päämiestäni” syytti puiden varastamisesta.
Lopputulos oli sai maata muutaman kymmenen neliötä ja muutama vanha kanto kyseisellä alla oli, jotka edustamani maanomistajan myönsi kaataneensa. Koska epäselvyyttä oli , kulut tuli puoliksi. Puita ei kaadettu vaikka ensin esitin, mittari toivoi ettei tarvitsisi metsuria laitoksen kustantaa muutamaa puuta kaatamaa. Linja saatiin kepitettyä suoraan, mutta jo toimituksen aikaa naapuri alkoi keppejä kallistaa omaksi edukseen. Mittarin apulainen kävi ne oikomassa, että semmoista.
Tämän jälkeen tämä hakija kävi toista naapuria syyttämään rajaojasta, johon naapurin mailta tukkeeksi mutaa vuosien saatossa valuttanut. On ihmisluonto toisilla semmoinen, että pitää jotain kahinaa olla ajankuluksi. Raja ja tieasiat ovat siihen usein sopivia, vaikka usein jokin muu pohjimmiltaan kivestää.
Eikös tässä Husgun tapauksessa sinällään rajalinja ole jopa kepitetty ja pyykit paikoillaan kymmenisen vuotta sitten toimituksesta aikaa. Ei se maanmittarilla muuksi muutu, metsurin nekin hommaan palkkaavat, jos oikein linja avataan. Rahan haaskausta olisi, asia erikseen jos rajalinjasta epäselvyyttä.
Rajalinja on 75 cm puolelleen ja linjan avauksesta olisi sovittava naapurin kanssa, ennen kuin tukkeja alkaa kaadella. Takavuosiin asti laki velvoitti pitämään rajalinjat auki, mutta nykyisin ei tätä kuollutta velvoitetta ei ole laissa. Olen raivatessa sahaillut rajalinjat auki, jolloin ei tule puista ongelmia. Kaadetut puu ovat maassa rajalinjalla, ei pääse kukaan syyttämään viedyistä arvopuista.
Kyllähän Husgumiehen kirjoitus hiukan epäselvä. Ensinnäkin ensilukemalla saa sen kuvan, että nauhat joko 10 cm leveät tai niin lyhyeksi solmittu. Kyllähän siellä mehtäukon edellä lainaama kommenttikin löytyy, joten mitenkä asia oikein onkaan.
Usein nykyisin lohkomisrajankäynnissä avataan rajaa vain sen verran, että kepityslinjaan saadaan näköyhteys, jos maanomistajat eivät vaadi rajan aukaisua. Syy tähän menettelyyn on se, että kaatotyö tulee kuluksi maanmittauslaitokselle, jolloin toimituksen kate pienenee nykyisellä pinta-alaperustaisella veloituksella. Taasen rajankäynnissä on perusmaksun lisänä metritaksa, joka tulee käydystä rajalinjasta.
Olin muutama vuosi lohkomistoimituksessa, jossa riitaiset sisarukset kolmeen osaan puustoisen tilan jakoivat. Vuosia oli ensin riidelleet, asianajajat apunaan, mutta rajankäynnissä sitten eivät vaatineet rajojen aukaisua. Totesin maamittarille, että tuleekohan joskus kannonlaskua, kun ryhtyvät hakkuille.
Johan on rajalinja, kohta kun puut paksunee, niin kairalla reikä luotilangalle. Itselle aikanaan, samankaltainen raja, eikä naapuri suostunut puita linjalta kaatamaan, niin kaivatin ojaa omalle puolelle puolenmetrin päähän. Kyllä känänaapurin kuuset siitä tykkäsivät ja luonto auttoi, alkoi raja aueta..
Ei metsurin homma ole ”paskaduuni”, päätelmä mielestäni väärä. Metsurinhomma vaatii määrättyä sitkeyttä ja on työtä pelkäämättömän duuni. Raha on tiukassa, joten ei kateeksi käy. Täällä on vielä nipin napin löytynyt työntekijöitä, mutta kyllä jatkossa muualta tekijät löydyttävä. Riuska tekijä pääsee ilmeisesti kohtuulisille tienesteille ainakin elintasosta päätellen tänäkin päivänä.
Usein näissä naapurin puolelta tapahtuneissa hakkuissa ei ole isoista puumääristä kysymys, joten ei korvaamisen luulisi olevan ylivoimaista. Tässäkin tapauksessa olisi selvintä, että hakkaaja ja mhy valvojana maksaisivat puoliksi vahingon. Olisikohan julkisuudesta asiasta apua, silloin taitaisi alkaa tapahtua. Visa edellä tuo esiin mainehaitan, joten kirjoitus vaikkapa Maaseudun Tulevaisuuteen ja juttuvinkki Metsälehdelle uskoakseni auttaisi kysyjän ongelman ratkaisun löytymiseen pallottelun sijaan.
