Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Kyllähän siskolle ”ilmaseksi” 2 ha grouppi raivuutti. Oli yli tonnin bonukset vanhaksi menossa ja eivät rahana maksa kuten stora. Itsellä parhaillaan yksityinen oy raivaa 390e/ ha kotimaisella työvoimalla taimikkoa. Kemeran ja verovähennyksen jälkeen kulu sitä luokkaa, ettei itse kannata palstalle kulkea, kun oma päivätuotoskin jää paljon alle ammattilaisen.
Huippu meni kesällä ja sitten alkoi hiljainen taantuva kehitys. Harvennuksien tukin hinnat mielestäni melko kohdallaan, yli 60€ euroa kuutiolta. Vain n.10% alle uudishakkuun hinnan, joka suhteessa pitkään aikaväliin ylätasolla. Puuvarannot ostajilla hyvät ja pakkaskelit mahdollistavat talvihakkuut pikkuhiljaa pehmeämmilläkin kohteilla.
Jotain uutta sapluunaa olisi kehitysapuun keksittävä. Tuloksen ovat liian usein kankkulan kaivon täyttöä. Paikalliset harvoin pitävät lahjoitusvaroin tehtyjä investointeja arvossa riittävästi. Monet kohteet ovat auttajien lähdettyä jääneet retuperälle ja korruptio usein pelissä mukana. Herrat omia taskujaan monesti täyttävät ja kansa vuodesta toiseen kurjuuden syövereissä on. Väestön kasvua tapahtuu, joten jakajia usein tulee enemmän, kuin kansantalouden kasvukakku kestää. Lopun sinetöi heimojaot, jotka repivät yhteiskuntia .
Taitaa olla joulupukki valmis maksamaan puusta lisää, laadukkaasta ympäristö ystävällisestä. Pukki Kotiaho 7 miljardin lahjapussin kanssa jo liikkeellä ilmastomuutoksen huuruttaman poniparran kanssa. Hupia on monenlaista, korona ei tietojen mukaan uhkaa puiden talvehtimista, mutta kuka tietää..
Eiköhän ylijäämäbensiini spot markkinoille Eu:n ulkopuolelle pilkkahintaan kelpaa ja todennäköisen tappion saamme maksaaksemme. Eikös aikoinaan Anttonenkin spot erillä alkanut vaurastua. Jos varastot on täynnä jotakin tislettä, niin pakkohan on tilaa tehdä, jottei jalostamoa tarvitse seisauttaa sen takia.
Konekuskeista, kuten muistakin suorittavan työn tekijöistä tulee pula vain pahenemaan jatkossa. Ensinnäkin koulutukseen vain motivoituneita oppilaita, resursseja tuhlataan alalle soveltumattomiin liikaa. Oma ongelmansa on työharjoittelu. Yrittäjä kun koulusta saamaansa harjoittelijaan muutaman kerran pettyy , niin eipä ole kiinnostunut jatkossa. Jos harjoittelijan vuorosta seuraa vain koneen korjausta ja valmista ei ole tullut paljoakaan, niin yrittäjä kypsyy.
Tuttuni on muulla alalla, johon oppilaitoksista harjoittelijoita tuputtavat . Valtaosa on työelämään untuvikkoja, joiden kanssa menee toistenkin aika opastaessa. Tästä johtuen, nykyisin eivät ole halukkaita ottamaan, ellei ole jotain ennakkotietoa siitä, että on motivoitunut ammattiin tähtäävä. Ennen maatalojen lapsikatraasta olosuhteiden pakosta tuli ahkeraa työvoimaa, kun olivat pienestä pitäen työtä joutuneet tekemään. Tähän ongelmaan vain työperäinen maahanmuutto auttaa, itä-europasta vielä löytyy ahkeraa työväkeä vajetta paikkaamaan.
Ostovoiman lisääntyminen lisää vääjäämättä kulusta, joka taasen aiheuttaa kuormitusta luonnonvaroille ja monimuotoisuudelle. Eihän kuluttaminen voi maailman tappiin kasvaa ,mutta nykyinen yhteiskunta elää jatkuvan kasvun uskossa. Mitä palkankorotuksiin tulee, niin herrat ja johtajat tuppaavat suhteessa omia palkkojaan eniten nostaa. Kannustimet ja bonuksetkin tuppaavat sinne yläpäähän valua.
Alatasolle tulee sopimuskorotukset ja hiljalleen nousevat tuottavuustavoitteet. Kohtuus olisi hyvä kaikille, jolloin kilpailukykykin säilyisi. Suomalainen tapa on mitata palkankorotuksilla tulos etupainotteisesti, jota menneinä aikoina devalvaatiolla tasattiin kilpailukyvyn palauttamiseksi.
Ei taida pistokokeita olla, vain toimituksen jälkeen linjan avaus, jos sitä on vaadittu. Itsellä on kokemusta monenlaisista rajankäynneistä. Uskottuna miehenä, maaoikeuden jäsenenä ja joskus ovat kuumissa tapauksissa pyytäneet maanomistajat puolestaan edustamaan. Viimeisin tapaus viimevuodeltakin oli sellainen, että metsänomistajan naapuri oli hakenut rajankäynnin ja samalla ”päämiestäni” syytti puiden varastamisesta.
Lopputulos oli sai maata muutaman kymmenen neliötä ja muutama vanha kanto kyseisellä alla oli, jotka edustamani maanomistajan myönsi kaataneensa. Koska epäselvyyttä oli , kulut tuli puoliksi. Puita ei kaadettu vaikka ensin esitin, mittari toivoi ettei tarvitsisi metsuria laitoksen kustantaa muutamaa puuta kaatamaa. Linja saatiin kepitettyä suoraan, mutta jo toimituksen aikaa naapuri alkoi keppejä kallistaa omaksi edukseen. Mittarin apulainen kävi ne oikomassa, että semmoista.
Tämän jälkeen tämä hakija kävi toista naapuria syyttämään rajaojasta, johon naapurin mailta tukkeeksi mutaa vuosien saatossa valuttanut. On ihmisluonto toisilla semmoinen, että pitää jotain kahinaa olla ajankuluksi. Raja ja tieasiat ovat siihen usein sopivia, vaikka usein jokin muu pohjimmiltaan kivestää.
Eikös tässä Husgun tapauksessa sinällään rajalinja ole jopa kepitetty ja pyykit paikoillaan kymmenisen vuotta sitten toimituksesta aikaa. Ei se maanmittarilla muuksi muutu, metsurin nekin hommaan palkkaavat, jos oikein linja avataan. Rahan haaskausta olisi, asia erikseen jos rajalinjasta epäselvyyttä.
Rajalinja on 75 cm puolelleen ja linjan avauksesta olisi sovittava naapurin kanssa, ennen kuin tukkeja alkaa kaadella. Takavuosiin asti laki velvoitti pitämään rajalinjat auki, mutta nykyisin ei tätä kuollutta velvoitetta ei ole laissa. Olen raivatessa sahaillut rajalinjat auki, jolloin ei tule puista ongelmia. Kaadetut puu ovat maassa rajalinjalla, ei pääse kukaan syyttämään viedyistä arvopuista.
