Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä taimia ensikeväänä taas istutellaan yli 10 000 kpl omille tiluksille, kuusta 90 % taimista. Luonto sitten tasaa prosenttilukua männyn ja koivun eduksi , joten osittain sekametsää tulee.
Maan valmistaminen on lopetettu, sitä on rajallisesti , jossain päin sitä aavikoituu tai jää veden alle. Tästä voi päätellä, ettei arvottomaksikaan muutu. Ilmaston lämpeneminen pelotteluista ja uhkakuvista huolimatta uskoakseni lisää metsämaan kasvuvoimaa, kunhan se huomioidaan metsänkasvatuksessa. Suurista tuotoista turha haaveilla, eihän niitä tähänkään asti ole ollut. Tuotto sitä vastoin melko vakaata ja jatkuvaa, ei köyhtymistäkään ole tarvinnut pelätä metsänomistajien. Aloittajan kysymykseen vastauksena, kyllä kaikesta huolimatta sittenkin saattaa edullista olla pitkässä juoksussa.
Edellä kommentoitiin koivutukki asiaa ja sorvitavaran puutetta. Itselle on koivun kasvatus ollut melkoinen pettymys, hinta pudonnut muiden tukkien kelkasta. Latvaläpimitta taasen nousut, 20 cm on hupa tukkisaannolle. En tiedä millä Anton saa korkeat koivutukkiprosentit, meikäläisen ovat kaukana, hyvä jos puoleen pääsee. Havupuun, eritoten kuusen kasvatus taasen ollut iloinen yllätys vuosien saatossa, eli se siitä koivunkasvatuksesta. Milloin hiljaa huojuen sitten hintakin alkaisi nousta, tai toiveeksi kylläkin taitaa jäädä.
Ajanmittaan tulee tuloksia vaikutuksia metsissä, joka on varminta dataa asiasta. Seuraava hakkuu antaa osviittaa ja sitä seuraava kertoo jo paljon tuloksia kehityksestä. Omat mutuarvaukset ovat sellaiset, että laho tulee hiljalleen lisääntymään pakkaskauden lyhentyessä. Kantokäsittely uskoakseni auttaa hyvin, muttei 100% suojaa koskaan voida saavuttaa.
Jos taimia on kovin harvassa, ei harvennuksessa ole valinnan varaa. Siksi mielestäni ei ensiharvennuksessa kaadettu istutuspuu ole ollut niin huono sijoitus, kuin suoraan hakkuutulosta saa laskien. Ei muutama satatainta ainakaan minulle ole hehtaaria kohden kovin merkittävä kulu kokonaisuutta ajatellen.
Tarina tuntuu menevän niin, että uudistaminen ei 30 vuodessa tuota mitään . Kyllä onnistuneessa 30 vuotisessa kuusikossakin silloin 200 mottia luulisi puuta löytyvän. Semmoisen tilan hehtaarihinta kyllä edellä esiin tullut 5 000 euroa vähintään, jolla ostajista ei etelässä pulaa ole.
Taannoin kävin erään rajanaapurin kanssa hänen tiluksiaan tarkastelemassa, oli 5- vuotta sitten jatkuvan kasvatuksen hakkuutta suoritettu ja myös uudishakkuuta. Uudisalalle ei ollut edes maanmuokkausta tehty, heinää ja pihlajan vesakkoa oli ilmestynyt, metsäkoneen raiteissa sentään joitakin taimia oli. Mielessäni ajattelin, että kustannukset ovat kyllä kurissa pysyneet, muttei kyllä aikanaan puunmyyntitulojakaan isommin ole lapsille tulossa.
Kovin on johdonmukaista uutisointi tiedostusvälineissä, usein näkökulma kuin lopun ajan kynnyksellä. Menneinä vuosikymmeninä Suomen metsissä tapahtui kasvuloikka , jonka tuloksena vuotuinen kasvu ylitti 100 milj. kuutiota. Syyt tähän uskoakseni olivat nuorten elinvoimaisten metsien lisääntyminen, ilmaston lämpeneminen. Näkeehän sen omissa metsissään, että tietyssä kasvuvaiheessa yli 10 mottia hehtaarille uutta puuta puskee, muttei loputtomasti.
Itse synnyin perikunnan omistamalle 50 ha tilalle, josta isäni omisti puolet. Perikunnan toinen omistaja oli hankala henkilö, joka muistutti jatkuvasti, että toinen jalka on hänen maallaan. Siitä syntyi halu ostaa omaa maata, jolloin voisi omalla maalla metsänhoitotöitä opetella.
Haaveena oli 100 ha kasvuisaa metsää saada ajan mittaan hankittua. Edes vanhempani eivät uskoneet, pitivät tavoitetta liian kunnianhimoisena. Ajan kuluessa tilukset ovat turvonneet yli alkuperäisen tavoitteen. Maannälkä kannustanut laajennuksiin, toistaiseksi saa piisata . Tänä vuotenakin olen ilokseni tienpätkiä tiettänyt ym, kaivuri ollut töissä . Taimikoita olen hiljalleen raivaillut kesän mittaan, kasvun ihmettä samalla katsellut.Metsässään näkee kättensä työt, joka antaa hyvän tunteen itselle.
