Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Taitaa kasat olla todellisuudessa moton hakkuukarsintakasoja, ainakin täällä. Yrittäjän ajojärjestelijä on henkilö, joka ohjelmoi ajot, eli häneen yhteys. Uskoakseni toukokuun puolivälissä tulee ajolupa, riippuu firmasta. Tämän jälkeen alueurakoitsijalla lupa aloittaa hakkuutähteiden ajot.
Olen usein istuttanut kuvion toista laitaa, maanmuokkauksen ollessa käynnissä. Tätä sanotaan uudistamisen kuumaksi ketjuksi. Siinä voittaa yhden vuoden kasvun ja säästää yhden heinäysvuoden. Kannattaa soittaa hakkuutähteiden ajosta puunostajalle, milloin aikovat ajaa. Yhtiöillä on päivämäärä, jonka jälkeen risunajo sallittu riittävän kuivumisen osalta. Itse olen joutunut patistelemaan ajoa, sillä vaakakoneita urakoitsijoilla vähän, jollaista ainakin S/E vaatii. Toinen asia miksi firmat lykkäävät ajoa on paino, kuivat risut firmalle edullisempia ajattaa. Tonneja tulee vähemmän, jolloin lopputulos edullisempi, koska neulasia laanille tulee vähemmän maanlannaksi.
Puun käyttö Suomessa tasaista pitkässä juoksussa. Todennäköisesti ammattilaiset aavistelevat kilpailijoiden tehdaspäätökset. Sana ammattipiireissä kulkee, missä tehdasta ajetaan loppuun tai ei kannattavuus ole kohdallaan. Niin todennäköisesti tässäkin tapauksessa, Metsäliitto saattoi arvata Veitsiluodon kohtalon, kuten moni muukin. Sama koskee vanhimpia laitoksia yleisesti, joko ne uudistetaan mahdollisesti tuottavampaa tavaraa tekamään tai ajan mittaan lopetetaan.
Päätös ei ollut yllätys ja ei tule jäämään viimeiseksi. Edellä husse ja derHorst nimimerkit tuovat esiin oleellisia asioita, miksi näin oli päättyvä tehtaan historia maassamme. Myöskään ilmoituksen ajankohta ei ollut sattuma, StoraEnso antoi oman viestinsä, kuten UPM;n Jussi Pesonen Kaipolasta. Päämisterillä oli silloin ymmärtämisvakeuksia ja omia kannattavuustietoja, jotka osoittautuivat vääriksi. Metsäliitto taasen ratkaisi Kemijärven kohtalon omalla investoinnillaan, joten kuituteollisuus tulee jatkossakin olemaan kolmen suuren hallinnassa. Kustannuskilpailukyky on kannattavan liiketoiminnan edellytys ja täällä pohjolan sivukyllillä on tämä huomioitava. Ei aate ja koskematon luonto leipää takaa, vaikka näitäkin uskovaisia löytyy.
Sahatavaran hintaa vaikuttaa myös Venäjän ongelmat vientikuljetusten suhteen. Eivät ole saaneet puoliperävaunuja lännestä kuljettamaan, koska virmat eivät halua tyhjänä sinne ajaa, hukka-aikaa kalustolle, kun viemistä ei ole rahtina. Venäjällä sahoilla tavaraa pihat täynnä, joten kontit liikkeelle kun saavat, alkaa hinnatkin tasaantua. Idässä mittasuhteet ja määrät suuria, joten vaikuttavat markkinoihin isosti.
Maillani on ratahallinnon 15 vuotta sitten metsäkeskuksella tiettämä tie, johon osaan tuli suodatinkangas ,osaan pohjalle 100 mm pohjakerros ilman suodatinkangasta. Vuosien saatossa routiva maa-aines nostanut keskeltä 100 mm murikat lanan teriin ja savet ja ruskomullat keskellä pinnassa. Tässä tiessä näkee, että turha säästäminen ei kannata. Jos maa ei routaannu, niin ei silloin maakerrokset sekoitu, taitaa vielä pakkasia sen verran tulevaisuudessakin olla, ettei sen varaan kannata laskea.
Suodatinkangas savikon päälle ja sitten 50 mm murskeesta peti. Pintaan voi laittaa hienompaa, jos siltä tuntuu. Kun kustannat suoraan omasta pussista, niin alv:t pystyt vähentämään verotuksessa, toisin kuin tiekunnan kautta kierrättäen. Menot voi vähentää metsäverotuksessa kokonaan poistoina, ellet samalla mökille tietä paranna.Jos tie suora, niin 4 m piisaa 4,5 m parempi.Vielä lopuksi, jos ei suodatinkangasta laita, niin vuosien saatossa savi tulee keskeltä tietä pintaa, jolloin tienkantavuus kärsii.
Kunhan ei olikarkin kovan hinnan tarjoaja olisi saman kaltainen, kuin aikanaan naapurin leipäviljan ostaja leipomon. Lupasi kovan hinnan ja rahan tunteva isäntä myi korkeiman hinnan luvanneelle. Viljat meni, rahat jäi saamatta, sillä muutaman kuukauden päästä hakivat leipomon konkurssiin.
Näinhän se helposti menee, kuten oksapuu edellä kirjoittaa rahastoista. Taitaa jo jokin rahasto jo hyödyntää metsävähennystäkin jollakin veivauksella, joka yhteismetsillä on. Toinen asia Tiirolan kirjoituksessa esitys metsävähennyspohjan nostaminen 60%;sta 90 %. Sehän on maton jatkamista toisesta päästä, metsien hinnat pomppaavat taivaisiin ja rahat päätyvät myyjille. Ei se edesauta mitään metsätalouden harjoittajille, sillä ostajat ovat jatkajia ja myyjät useimiten luopuvia.
