Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Keski-Suomen puolella, Etelä -Savon rajalla.
Viikolla päättyi eräästä n. 15 ha tilasta tarjousaika, josta tuttu teki tarjouksen. Tarjous oli muutaman prosentin alle summa-arvon, jolla jäi 16 tarjoajan joukossa häntäpäähän välittäjän mukaan. Tila oli keskimääräinen myytävä palsta , kapea mökkitie kulmaan tapasi, tila oli kahdessa osassa ja arvonkorjaus 20 % myyntiesitteessä. Olisi mukava, jos välittäjän kertoisi paljonko korkein tarjous oli. Onhan kauppahinnat julkisia, olisi mielestäni läpinäkyvää asiakaspalvelua tarjoajaa kohtaan. Tässäkin tapauksessa metsätilojen ketjun välittäjä vain totesi, että kovempi tarjous vastaisuudessa edesauttaa kauppoihin pääsemistä. Tässä tapauksessa kyllä taskulaskin esti kaupan mielestäni, olin neuvonantajana.
Haastatin vuosia sitten, erästä ostaen Suomen suurimpiin maanomistajiin noussutta tuttua henkilöä, joka oli erittäin vaatimaton, sanalla sanoen työmiesurakoitsija. Hän osteli yli 50 vuotta tiloja kertasilmäyksellä, isoin kertakauppa 2 milj euroa. Kysyin häneltä mitä hän tekisi tai arvostaisi toisin, jos olisi aloittamassa tilojen ostoa. Vastaus oli, että kiinnittäisi huomiota erityisesti maapohjien viljavuuteen.
Metsätilojen ostossa olen luottanut eniten vaistoon ja mututuntumaan. Asiaa helpottaa tila-arvio, johon voi verrata omaa näkemystään. Mitä tukkisaantoon tulee, kuusikosta 75-95% saantohaarukka usein päätehakkuumetsässä. Koivikot ja rehevänmaan tai turvemaan männiköt ovat olleet tila-arvioissa usein tukkiprosentin osalta yliarvioita, kun olen hakkuuttanut kaupanteon jälkeen.
Metsätilat ovat entistä puustoisempia, joka osaltaan hintoja nostaa. Etelä-Suomessa nykyisin puustoa keskimäärin yli 100 kuutiota/ha. Kolmekymmentä vuotta sitten oli n. 70 m3/ ha. Uskon alle 100 000 € tilojen hintojen jatkavan nousuaan, koska tunnen monia metsän ostoa mieliviä , joilla kyseinen summa on valmiina. Isompien yli 200 000 € tilojen osalta varmaan hintakehitys riippuu korkokannasta ja sijoistusrahastojen ostohalukkuudesta. Turvepohjaiset metsätilat todennäköisesti jatkossa eivät ole kiinostavuudetaan metsätalouteen suuntautuvien ostajien listalla. Tarjonnan ja kysynnän nykyinen epätasapaino nostaa tällä hetkellä hintoja entisestään, kun maata on rajallisesti.
Kyllä minäkin olen metsissäni toimillani varautunut ”vihreään siirtymään”. En viitsi kirjoittaa miten on asioita ennakoitu, ettei viher aatokselaiset mieltänsä pahoita ja ala syylistämään. Jokainen hoitakoon miten parhaaksi näkee, turha väkisten jatkuvaa kasvatusta tyrkyttää, enhän jaksollisenkaan kasvatuksen valinneena tyrkytä. Joskaan en malta olla tyytyväisyyttäni kertomatta valinnastani.
Kuusitukki on vuodesta toiseen se ykköslaji, mitä teollisuus haluaa eniten. Mitä olen kuusikoita myynyt, niin vuodesta toiseen olen ollut erittäin tyytyväinen tukin talteen otosta. Kaaripuutkin tukkikasaan kuusessa, mutta männyn osalta ei samaa voi sanoa. Itselle kelvollisia sahapuita olen laatuvaatimukset alittavista männyistä ottanut, hyvää sahatavaraa olen saanut. Kuusiraakit taasen niin huonoja, että saavat kuitukassaan mennä.
Uskoakseni hinnat nousevat niin kauan, kun keskuspankit syytävät elvytysrahaa. Sitten kun korot nousee, hintojen nousu taitaa taittua. Markkinoilla on ostajia enemmän, kuin on myyjiä, joten en usko pitempiaikaiseen hintojen laskuun. Olemme tulleet siihen tulokseen, että jatkossakin metsätiloilla on kysyntää. Tämä taas johtaa siihen, että hinnat metsätaloudellisesti ovat korkealla tasolla. Vain rajatilojen ostoa harkitaan, joista ollaan valmiit ” ylihintaakin” maksamaan. On tapauskohtaisesti harkitava tarkkaan, sillä kerran korkeintaan saattaa viereinen tila olla elinaikana ostettavissa. Tälläinen tapaus oli alkuvuodesta tehty tilakauppa.
