Käyttäjän Metsänmies kirjoittamat vastaukset

Yksipuolista istutusvakkaa olen käyttänyt, niin kuin meidän työmailla kaikki muutkin käyttävät. Meillä kaikki taimet ajetaan mönkijällä kuvioille varastoihin, ei tule kantamista. Sininen vakka on hieman isompi kuin punainen. Vakkaan mahtuu tilsimättä 150- 200 tainta kerralla, riippuu tietysti taimen ja potin koosta. Niitä olemattomia pikkolo-mäntyjä saa mahtumaan koko laatikon, siis 400 kappaletta. Taimivakkojen valjaissa ei ole kehumista, ovat enimmäkseen yhdellä olkahihnalla ja lantiovyöllä. Painavaa kuormaa kantaessa vetävät istuttajan vinoon asentoon, joka rasittaa selkää. Itse olen rakentanut Varustelekasta tilatuista ,amerikkalaisista taisteluvaljaista ja -vyöstä molemmilla olkapäillä istuvat valjaat, jotka jakavat painon tasaisesti. Uittokalusto mainostaa ”Paljon istuttavien suosiossa olevaa” sinistä, hevosenkengän muotoista vakkaa, joka kiertyy osittain lantion ympärille. On aika kehno viritys. Olen itse , ja moni työkaveri istuttanut yli miljoona tainta ja kokeiltu myös tuota ihmevakkaa. Kaikki on todettu se harrastelijoille sopivaksi, tai sitten ollaan vielä kokemattomia. Kaksipuolista vakkaa käyttäisin vain siinä tilanteessa , jos joutuisin kantamaan taimia työmaalle. Istuttaisin siinäkin tilanteessa vain yhdestä vakasta kerrallaan.

Laita vaan Jalmari puut pinoon. Kun noudatat Suomen lakia, muulla ei ole merkitystä. Naapurit voivat maisemasta marmattaa, mutta se ei ole sinun ongelma, sinä omistat alueen, naapurit vain oman tonttinsa. Omalla maallaan saa toimia miten haluaa, tietysti lain puitteissa.

Mulle:”Sillä koneen hinnalla niin väliä ole sehän on pankin rahaa,kuka hullu muka omillansa ostaisi?” Ei varmaan ostakkaan, mutta jos hankkii tuon vehkeen pankin rahoilla, maksaa ne rahat korkojen kanssa takaisin.

Tuo Arton konsti riittää. Itse olen työssäni tehnyt samanlaista kylvöä. Puolen litran muoviseen limsapulloon siemenet, korkkiin sopiva reikä, siinä kylvökone. Oikean kokoinen reikä syntyy pienellä harjoittelulla. Siitä vaan syytää siemenet laikkuihin tai mättäisiin. Mitään peittelyä ei tarvita, luonto hoitaa jatkotoimenpiteet. Olen käynyt monella kylvämälläni kohteella jo ajat sitten raivaamassa, enkä ole tavannut aluetta, missä kylvö ei olisi onnistunut.

Työkaveri, joka ei ole kovin tarkka siitä, mitä suuhunsa laittaa, kertoi seuraavan tarinan. Oli keitellyt  kattilallisen itse tehtyä hernekeittoa ja hyvää oli tullut. Vaikka onkin kova syömään, oli kattilaan jäänyt vielä puolet jäljelle. Kaveri oli ollut muutaman päivän töissä kauempana, ja reissusta tultuaan oli huomannut, että kattila oli jäänyt pöydälle. Lämpimään aikaan keitto oli hieman muhinut käymään, mutta kertoi, että lämmitti sen liedellä ja pisteli poskeensa. Oli jo syödessään huomannut hieman sivumakua, mutta nuukana miehenä oli syönyt arvokkaan rokan sisuksiinsa. Ei ollut kuulemma tarvinnut pitkään odotella keiton vaikutusta. Vajaa puoli tuntia oli mennyt, kun vatsaan oli iskenyt hirveä polte ja syötyjen leipien makasiini oli alkanut kutsua. Kertoi juuri ja juuri kerinneensä laskea housunsa ja istua reiälle, kun tulitus oli alkanut ja molemmista päistä yhtä aikaa. Sanoi siinä tuskissaan istuessaan ihmetelleensä, miten ihmisen sisään voikin kehittyä niin kova paine. Koettelemuksen ohi mentyä oli huomannut, että on samalla sekä hyvin kevyt, mutta voipunut olo ja vaatteet olivat olleet hiestä märät. Siinä kiireessä oli sattunut vielä se harmi, että housuja laskiessa oli kukkaro solahtanut huusinreiästä alas ja sehän tietää, että tuossa sontakuurossa se oli sotkeentunut aika pahoin. Siivoamallahan siitäkin oli selvitty. Positiivisenä puolena kaveri piti sitä , että oli huomaamattaan keksinyt varman, luonnonmukaisen ummetuslääkkeen ja sanoi suosittelevansa sitä toisillekin. Oli nimittäin aivan varma, että putket olivat täysin tyhjät alusta loppuun tuon pikakuurin jälkeen.