Käyttäjän Metsänmies kirjoittamat vastaukset
-
Olisi se kiva nähdä Tolopainen kesähelteellä suonlaidassa raivaamassa sortseissa ja t-paidassa. Luulen, että huiske olisi melkoista, mutta tuskin risuja kaatuisi. Paarmat nimittäin tykkäävät lämpimästä ja soilla niitä on yleensä mahtavia määriä. Vai eivätköhän paarmat syö kuin liittoon kuuluvia työntekijöitä.
Työturvallisuus on oikein, liiallinen holhoaminen ei. Käyttävätkö metsästäjät, marjankerääjät sinestäjät ym. retkeilijät metsässä suojalaseja? Visiiri riittää ammattimetsureille. Vai pitäisiköhän ruveta käyttämään raivuilla ja istutuksilla sukelluslaseja ja snorkkelia.
Kypärä, kuulosujaimet , visiiri ja näkyvä vaatetus ovat pakollisia raivaustyössä. Olen itse pitänyt aina kypärää ja kuulosuojaimia. Visiiri on ollut ja ei ole ollut silmien edessä. Joskus se on jopa turvallisuusriski(häikäisy, jäätyminen mm.). Enimmäkseen olen sahannut ilman visiiriä, ja kaivellut roskia silmistä päivän päätteeksi. Varhaisperkauksella tulisi kyllä toimeen ilman kypärääkin, mutta kun en pidä sen käyttöä ongelmana , pottu on pysynyt päässä sielläkin. Kengät on makuasia. Minä käytän turvakenkiä, vaikka ovatkin hieman raskaammat. Ovat tukevat nilkoille. Onhan se työturvallisuuskin mennyt metsissä vähän yliampuvaksi, kun eräässä yhtiössä ei saisi enää metsään mennä ilman suojalaseja.
Tuota Visakallon mainitsemaa kateutta on monenlaista. Sitä on turha kadehtia, jos jollakin menee hyvästi. Terve kateus taas kannustaa yrittämään, että itsekin pääsisi samaan, kuin toiset.
Vakituisessa työsuhteessa olevia metsureita on jäljellä enää muutamia satoja. Loppujenkin työ on etelä- ja länsi-Suomea lukuunottamatta kausiluontoista. Tämän lisäksi on kesällä ,etenkin istutustyössä ja jonkin verran muissa metsänhoitotöissä pätkätyöläisiä. Kolmas ryhmä on yrittäjämetsurit, jotka tekevät suorittavaa työtä, mutta eivät ole palkkasuhteessa. Heidänkin määrä on muutamissa sadoissa. Suurilla toimijoilla ei juuri ole omia työmiehiä, ne on ulkoistettu aliurakoitsijoille. Muutamia ”vanhuksia”on jäljellä, mutta poistuvat ajallaan eläkkeelle, eikä uusia palkata. Vielä 1970- 80 luvun vaihteessa metsissä työskenteli pyöreät 100000 metsuria. On siinä kato käynyt. Työpareina, tai ryhmissä todellakin nykyisin työskennellään. Syyt ovat nuo Tolopaisen mainitsemat:”Toinen osaa kaataa ja toinen karsia.” Toinen, mutta vähäisempi syy on turhaan pinnalle nostettu työturvallisuus.
Kannattaa Visakallon kuitenkin ottaa huomioon, että hänen metsät kasvavat tuon 60 päivää ympäri vuorokauden. Siis 24 tuntia vuorokaudessa, myös lauantait, sunnuntait, ja arkipyhät. Eivät vaadi kiky-tuntien poistoa, eivätkä palkkaa. Kasvuaikaa on siis 60X 24 tuntia=1440 tuntia. Työväki vetelehtii kaikkine vaatimuksineen tuota tuntimäärää työpaikallaan noin 8, 5 kuukautta.
Onhan metsurit lakkoilleet. Viime vuosisadan alussa menivät pohjoisen jätkät lakkoon, jota ei ole virallisesti päätetty vieläkään. Ei sitä tosin aloitettukaan virallisesti, jäätiin vaan töistä pois. Lakkoagitaattorit istuivat muutaman vuoden linnassa ja lakko unohtui pikkuhiljaa. Viimeisin oikea lakko taisi olla 1981. Kesti 6 viikkoa. Palkat nousivat 16,5%. Sen jälkeen on ollut joitakin päivän, tai parin lakkoja.
Näin se käy aina. Sopimuksiin päästään ja molemmat osapuolet ovat päässeet lähelle tavoitettaan. Tuskin lasinpuhaltajat ja metsurit ovat enää suurena kantona sopimukseen pääsyssä.
Älä ole Jätkä huolissasi . Tulevaisuudessakin löytyy vielä sellaisia pitkälaippaisia sahoja ja rivakoita metsureita , että nuo Jessin haavat kaatuvat. Kasvattakoon huoletta vielä toiset 20 vuotta, ovat silloin jo reilusti yli metrin paksuisia.