Käyttäjän Metsänmies kirjoittamat vastaukset
-
Kuten Puuki toteaa , yläharvennus sopii todellakin hyvästi hoidettuihin metsiin. Tarkentaisin vielä, että viljelymetsiin. Mielestäni niistä ei kuitenkaan saa kunnollista jatkuvan kasvatuksen metsää, vaan lopulta tulee tehdä avohakkuu. Harvennuksilla ei kannata pihistää ajouran leveydestä. Kannattaa jättää mieluummin puita urien väliin reilummin, että tiheys on riittävä. Ne kapeiden urien reunapuut tulevat kuitenkin lahoamaan, kun juuret vioittuvat.
Kaasuttimen valetussa osassa pitäisi olla nuo tyyppinumerot kohokirjaimilla.
Kun tekijöille ei tule huomauttamista suurempaa sanktiota työnjäljestä, eivät siitä kaikki välitä. On erilaisia motokuskeja, niin kuin on muissakin ammateissa monenlaista tekijää. Toisille merkitsee vain se, paljonko motteja on työvuoron jälkeen. Onneksi suurin osa motomiehistä osaa ammattinsa ja jättää harvennuksille jäljen, johon myös maanomistaja on tyytyväinen. Yksi huono kuski pilaa helposti kymmenen hyvän maineen.
Netsäkupsa:”Vähin harvennuskertymä josta olen kuullut, on 12 m3 / ha ja kuvio oli kuulema 10 ha.” Mikähän tuollaisen hakkuun tarkoitus on ollut? Jos on ollut sippipuuta, olisi kannattanut ajaa raivaussahalla vaan liiat pois. Jos ollut järeämpää, ei poistuma ole ollut kuin kymmeniä runkoja hehtaarilla . Jo pelkiltä urilta pitäisi lähteä enemmän.
En kuulu hirvenmetsästäjiin, mutta olen muutaman kerran ollut työn puolesta ajomiehenä. Tuo rööri roopen idea passi- ja ajomiesten vuorottelusta on hyvä. Siinä rapamahaistenkin miesten kunto kohoaisi ja suunnistustaito pysyisi edes kohtuullisella tasolla. Täysin liikuntakyvyttömät voisi tietysti vapauttaa ajohommista. Hirvelläkin olisi tuossa metsästysmuodossa mahdollisuus selvitä hengissä. Nykyajan hirvenmetsästys on mennyt liian tekniseksi. Koirilla on tutkapannat ja karttaseurannat, kaikilla miehillä puhelinyhteys keskenään, autoilla ajetaan passipaikalta toiselle, valitaan hirvet joita saa ampua. Seuraava vaihe on varmaan, että pyritään pannoittamaan syntyneet vasat, on helpompi seurata. Metsästys alkaa olla, kuin ampuisi naudan laitumelta. En mielipiteestäni huolimatta vastusta hirven metsästystä, päinvastoin,hirvikantaa voisi huomattavasti pienentää. En vaan arvosta sitä, koska siinä ei ole juurikaan erähenkeä.
Vuoden 2013 alusta lähtien Suomessa on pannoitettu 90 sutta. Osa niistä on tietysti kuollut. Mutta jo tuosta pannoitettujen määrästä voisi arvioida, että susien kokonaismäärä on huomattavasti suurempi kuin noissa arvioissa annetaan ymmärtää.
Oireista päätellen uskoisin, että virtalaitteissa ei ole vikaa. Jos kaasuttimen kalvoja ei ole koskaan vaihdettu, vaihtaisin ensimmäisenä ne, vaikka olisivatkin ehyet. Ajan myötä ne kovettuvat, tai venyvvät kumminkin. Kampikammion stefat voivat myös vuotaa. Jos tyhjäkäynti muuttuu selvästi sahaa kallisteltaessa sivuttain, vika on stefoissa. Joskus tuo primepummpukin voi ruveta vuotamaan ja polttoaineen saanti ei toimi kunnolla.
Joskus aikoinaan näin metsämessuilla todellisen kevytmuokkauskoneen. Raivaussahan terän paikalle oli asetettu laite, joka näytti, kuin raivaussahan kolmioterän sakaroiden kärjet olisi käännetty noin 90 astetta alaspäin, siipiä saattoi olla useampiakin. Kyllähän sillä näytöksessä laikut syntyi, kun antoi sahalle kierroksia. Kohde oli tietysti valittu kuivalle hiekkakankaalle, jossa ohut pintakerros. Ei tainnut tulla laitteesta myyntimenestystä, en ainakaa itse ole nähnyt sitä tuon esityksen jälkeen.
Ei työn tulos ole kiinni rukkasista, vaan miehestä. Veljeni teki aikoinaan vuosia metsätöitä. Talvella oli nahkarukkasten sisällä kahdet lapaset, kun oli lapsena palelluttanut pahasti kätensä, eikä niissä kiertänyt veri kunnolla. Teki noista kömpelöistä käsineistä huolimatta aina isomman tilin, kuin minä. Enkä nuorena ollut täysi nahjus itsekkään. Kun veljen kädet alkoivat vaatia kolmansia lapasia, hän riisui kädet paljaiksi ja lähti lämpimämpiin töihin.
Netistä löytyy ainakin Husqvarna ja Oregon merkkisiä, liipasinsormella olevia turvarukkasia.