Viime vuonna tein kemera hakemuksen ja tuli kielteinen päätös kun oli kulunut reilu 9v taimikon hoidosta johon saatu tukea. Muistin väärin että olisin v 2008 saanut tuen. No keväällä tein hakemuksen ja kesällä nuoren metsän hoidon. Tein toteutusilmoituksen kun työ valmis ja miljoonat tuli tilille tällä viikolla jos ne olisi maksettu entisissä Italian liiroissa.

Tuttu yrittää saada peltojaan noin 8 ha myydyksi. Ei löydy ostajaa ei kiinnostuneita. Siis pelkkää peltoa. Viereisen tilan rakennuksineen ja peltoineen osti suomalais ulkomaalais pariskunta ja pelloilta kuuluu määkimisen ääni noin 50 eläimen kurkkutorvesta. Sekin tila oli pitkään myynnissä mutta reilu hinnan alennus johti viimein kauppaan. Ylämaakarjaa kauan kasvattama on vähentänyt paljon päälukua ja lopettaa ensi vuonna. Pelto ei käy kaupaksi mutta metsät kayvät ja kaikki mitä tulee myyntiin niin ostajat löytyy. Tämä Savon seudun tilanne.

Käsittääkseni sademetsien valtava eri eliöiden ja eläinten määrä käyttää suuren osan metsien ja kasvien tuottamasta hapesta.

Se on muuten totta mitä Tolopainen aiemmin mainitsi että tuhlari tuhlaa ja kitupiikki säästää ja nuukailee vielä enemmän kun ikää tulee. Tunnen hyvin molempia tapauksia. Sekin on totta että mitä iloa on isoistakaan sijoituksista ja omaisuuksista jos niitä ei henno käyttää elämän laadun kohentamiseen ja erilaisiin kokemuksiin. Mutta, kukin saa mielihyvänsä mistä sitten saakin. Olkoon tuhlaaminen tai sitten kun heittää lusikan nurkkaan niin varallisuus on tapissaan. Itse harrastin rahastosijoittamista vuodesta 1997 lähtien ja kun möin pois alkoi metsätilojen hankinta noin 15 vuotta sitten kun niitä sai vielä järkevään hintaan. Jossain vaiheessa taas innostuin rahastoista ja noin pari vuotta sitten möin kaikki pois. Olivat tosi hyvin tuottaneet mutta meinasi tulla ahneuden peikko jos ne siitä vielä jatkavat kasvuaan. Tein kuitenkin heti päätöksen ja hyvä päätös oli koska alkoivat kohta tulla kurssit pakkaselle. Vielä on lähiaikoina tulossa metsätila suoraan omistajalta joka tarjosi sitä minulle. Sanoi suoraan että kun hänellä ei oli perillisiä niin haluaa myydä sen minulle kun aika on kypsä asialle. Töissä olen ollut yli 30 vuotta ja omien metsien hoito on harrastus ja elämäntapa. Niin kuin edellä kirjoitin niin saakoon jokainen mielihyvänsä mistä sitten saakin. Sen olen huomannut että esim hevosihmisillä ja harrastajilla se vasta onkin elämäntapa. Paras sijoitus on ollut kuitenkin lapsiini. Hyvin kouluttautuneet ja työllistyneet. Nuorin lukion tokalla oleva tyttö osoittaa mielenkiintonsa jopa metsäasioita kohtaan joka lämmittää isin mieltä. Harvakseltaan muissa kultuureissakin matkailu avaa näkemyksiä. Venäjällä muutaman kerran, Jenkeissä ja Bahamasaarilla kahdesti, Afrikassa ja lisäksi useassa Euroopan maassa. Nyt keskityn kotimaan matkailuun ja eri puolilla Suomea tykkään katsella aina metsiä ja miten niitä on hoidettu tai jätetty hoitamatta. Kannattaa sijoittaa itseensä mieleisellään tavalla mutta 4,5% sijoitus on nestemäisissä sijoituksissa parempi kuin 40%:n. Tai jopa pyöreä nolla 0