Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Ajelin parikymmentä kilometriä juuri vesakkoleikattuja metsäteitä. Nyt oli ollut krouvi leikkaaja, työ ei ollut jäänyt pölyjen pyyhkimiseksi. Vesakko oli luiskista lähtenyt, mutta myös kuitupuun kokoisia oli mennyt runsaasti nurin ojan metsänpuolelta. Lisäksi oli kämmenen – sangonpohjan kokoisia läiskiä kymmenissä ojanvarren isoimmissa rungoissa. Tuskin oli kääpätorjuntaa tehty.
Jos kaatoprosentti on vuodesta toiseen 100, on lupia myönnetty liian vähän. Näinhän oli vuosina joiden seurauksena hirvikanta alkoi kasvaa voimakkaasti, räjähti ns. käsiin. Jos kaatoprosentti on vuodesta toiseen 80 tai alle, on lupia myönnetty liikaa. Hirviä ei olekkaan lupien edellyttämää määrää. Viimeisten lupien käyttäminen käy työlääksi, metsä ei viimeistään anna, tai metsästäjät jättävät tarkoituksella viimeiset luvat käyttämättä. He ovat kuitenkin hirvikannan parhaat tuntijat. Kaatoprosentin jäädessä 80 tuntumaan osoittaa myös sen, että paljon parjattu riistahallinto ja tavoitteiden asettajat ovat ainakin pyrkineet kannan pienentämiseen tai ainakin hallintaan myöntämällä lupia riittävästi.
Kaikella on tarkoituksensa, paitsi ihmisellä. Ihminen on vahingollinen mutaatio.
A.J. Mateiden menetys järvestä on virkistyskäytön ja etenkin ruokatalouden kannalta tappio. Mutta jotain niiden katoaminen järvestä kertoo myös ekologisesta tilasta. Ovathan ne olleet järvessä kenties tuhansia vuosia ja sitten katoavat melko nopeasti, kun Lännen Ukkomestari tuli lähimetsiin.
Kalapäiväkirjani mukaan 17.2.1972 saimme setäni kanssa kotijärvestä pienen saaren kupeella olevalta hietikolta, tunnetulta mateiden kutupaikalta, 157 madetta katiskoilla yhdellä reissulla. Nyt ei yli kahteenkymmeneen vuoteen ole mateita tullut. Ei ole enää hiekkapohjaisia matalikkoja kutupaikoiksi, vain liejua. Järven ekologinen tila on epäilemättä hyvä, mutta matikkakeiton aineita siinä ei enää ole.
Jos jollakin on maapohja, joka jaksaa lykätä 4 000 runkoa männyntaimia 5-8 metriseksi ja omistaja haluaa nuo rungot tuossa tiheydessä kasvattaa hirvituhojen pelossa laadun ja riittävän runkoluvun varmistamiseksi ja joku haluaa noita ”keppejä” 2 200 runkoa ostaa, korjata ja vielä niistä maksaa, niin mitä tehtiin väärin ja missä kohtaa syntyi puukaupassa ongelma?
Mielipiteitäni en vaihda, olkoon se sitten skarppausta tai ei. Muistuta Gla, jos menen asiattomuuksiin. Joskus kun tahtoo hiukan pannu kuumeta.
Vesi nousee kapillaarisesti, luonnonsoilta ja kivennäismailta valuu vesiä, lehtiä karisee syksyisin vesistöihin, järvikasvit pääosin kuolevat talveksi jne. On kuitenki huono perustelu puolustella metsäojitusten vaikutusta sillä, että jos kerran luonto näin tekee, niin kyllä me ojittajatkin silloin voidaan toimia samoin.
Sitä on varmaan näin alkuviikosta jotenkin hellällä tuulella. Kun täytyy tunnustaa, että ihailen Gla: n asiallisen viileää suhtautumista hirviasioihin. Lähettämistään kuvista päätellen hänellä on ollut hirvituhoja. Siitä huolimatta suhtautuminen hirvenmetsästäjiin on pysynyt asiallisena. Kritiikkiä tulee, joskus kovaakin, mutta asiallista ja rakentavaa.
Siinäpä oiva keino jatkuvan kasvatuksen miehille hankkia lisätuloja. Ja kerätään talteen vain perunanvarren suurimmat perunat.