Käyttäjän Panu kirjoittamat vastaukset
-
Kasvun ja poistuman välinen ero eli hiilinielu on niin suuri, että tällä kelpaisi kehuskella sekä Suomessa että maailmalla. Sensijaan tuntuu, että tämä erinomainen tilanne ei saa mitään huomiota toisin kuin suojeluvaatimukset.
Omilla maillani kitu- ja joutomaita on noin 7% alasta, niilläkin on jonkinlaista puustoa eikä niillä näillä näkymin tehdä hakkuita, eivät ole minkään virallisen suojelun piirissä. Lisäksi tulee säästöpuuryhmät, en ole laskenut mutta tulisiko niistä 1% lisää?
Mökillä on hehtaarin verran jatkuvapeitteisenä maiseman takia.
Varmasti löytyy aika paljon sitä vähemmän aktiivista puunmyyjää, joilla ainakin tilapäinen suojelu toteutuu itsestään.
Metsänkäyttöilmoituksistahan voi laskea aktiivisen metsätalousmaan pinta-alan kun ottaa aikajänteeksi useamman vuosikymmenen.
Kyllä ihan puhtaasti rahantekomielessäkin vihreät aatteet unohtaen jatkuvan kasvatuksen teoriassa on paljon houkuttelevia elementtejä:
– Hakataan vain tukkipuuta
– Metsä uudistuu itsestään
– Raivauksia ei tarvitse tehdä
Jos tämä olisi totta niin ei varmaan tarvitsisi paljon miettiä mikä kasvatustapa on taloudellisesti paras. Ymmärrän siis hyvin kaikkia, jotka ovat jatkuvaan kasvatukseen siirtyneet ja miksi erityisesti sijoitttajat/sijoitusrahastot siitä kiinnostuvat. Ainoa kysymys joka herää on kuinka moni on nähnyt vuosikymmeniä jatkuvasti kasvatetun metsän. Itse en ole joten vähän arvailujen varassa on. Onko sellaista koealaa jossain nähtävissä, johon Erkki Lähde ei varmuudella ole istuttanut taimia? 🙂
Ihminen on osa luontoa ja lajeja on kuollut sukupuuttoon myös ilman ihmisen toimia.
Metsäpalo on myös osa luontoa ja nykyään se sammutetaan heti, ymmärtääkseni myös luonnonsuojelualueilla. Ihmisten elämä ja muu luonto pitää sovittaa yhteen ja jos metsäpalojen ei anneta tiehua niin sitten niitä aukkoja kannattaa tehdä muulla tavoin.
Luonnollinen metsänkiertohan menee niin, että tuhon (metsäpalo, myrsky, ötökät) jälkeen pioneeripuut koivu ja mänty valtaavat alan. Sitten kuusi nousee alta ja lopuksi on vain kuusikko jäljellä, joka sitten tohoutuu jollain tavoin ja kierto alkaa alusta. Tuho voi toki tulla aiemmassakin vaiheessa.
Timo Kujala osti ensimmäiset metsänsä 20 vuotta sitten ja kiinnostui heti jatkuvasta kasvatuksesta, jota silloin piti harjoittaa lain rajamailla. Ilmeisesti hän on myös myötävaikuttanut jatkuvan kasvatuksen sallivaan lakimuutokseen.
Nordnetin podastissa Kujala sanoi, että hänen metsiinsä tehdään yläharvennus 20 vuoden välein. Toisinsanoen totuuden hetket alkavat olla käsillä. Tuossa podcastissa Timo ei kuitenkaan (enää?) tunnustautunut jatkuvan kasvatuksen harjoittajaksi vaan sanoi, että pitää toimia tilanteen mukaan ja kertoi esimerkkinä tehneensä siemenpuuhakkuun ja äestyksen. Toisaalta hän tuntui kuitenkin jyrkästi vastustavan jaksollista kasvatusta. Ehkä kuulemme lähivuosina lisää mihin suuntaan Kujalan metsänhoito kehittyy.
Eikös kaikkein monimuotoisinta ole se, että meillä on kaikkia näitä:
– Täysin luonnontilaista metsää
– Jatkuvan kasvatuksen talousmetsää
– Jaksollisen kasvatuken talousmetsää
Jotkut lajit viihtyvät paahteisilla aukoilla. jotkut synkässä tiheikössä. Luonnontilaiset metsät muuttuvat yhden puulajin kuusikoiksi siellä missä kuusi pärjää. Viljelyllä saadaan muitakin puulajeja mukaan. Tosin hirvikanta on nyt aiheuttanut sen, että viime aikoina on istutettukin lähinnä kuusta.
