Käyttäjän Panu kirjoittamat vastaukset
-
Uudistuskulun lisäksi lähtötilanteessa on sijoitettuna myös maapohjan arvo, jolle pitää myös saada tuottoa.
Viitaten Lumme Energian artikkeliin, jota en ole lukenut pieni kommentti sähköauton latausajasta. Latureita tarvitaan kahdenlaisia:
1. Kotiin matalatehoisia, ihan tavallinen suko-pistokekin riittää aika hyvin. Auto on normaalisti latauksessa vähintään koko yön, usein illankin.
2. Tehokkaita latureita tien päällä lataukseen. Näiden teho on 50kW:sta ylöspäin. Tehokkaimmat maailmalla tällä hetkellä ovat 250-350kW, Suomessa 150-200kW. Useimmiten näillä ei ole tarkoituskaan ladata täyteen vaan kahvi- tai wc-tauolla latausta tulee yleensä riittävästi, jotta pääsee seuraavaan taukopaikkaan tai määränpäähän.
Sähköntuotannon CO2-päästöt olivat Suomessa vuonna 2019 88g / kWh. Kwh:lla ajaa noin 5km. Päästöt ovat olleet laskussa jo pitkään samoin kuin sähkönkulutus. Sähköauton CO2-päästöt siis todennäköisesti laskevat myös auton omistamisen aikana.
https://www.energiauutiset.fi/etusivu/paastot-jatkoivat-laskuaan.html
Määräaikaiset suojelut on hauskoja, muutama kymmenen vuotta nyt menee metsässä muutenkin ilman toimenpiteitä. Paljonko tuosta 30v sopparista saa, koko puuston arvon? 🙂
Mutta sellaisen väitteen olen kuullut, että korkovaatimuksen noustessa tulee jossain vaiheessa aina jatkuva kasvatus edullisimmaksi.
Perustuisiko tämä nyt siihen, että jatkuvassa kasvatuksessa ei ole (mainosten mukaan) mitään kuluja tai ne ovat vähäiset. Samalla sujuvasti unohdetaan sitoutunut pääoma.
Jos osassa tulee kahta-kolmea tukkia niin ymmärrän paremmin. Mutta jos ensiharvennuksessa jätetään tasainen laadukas puusto tasaisin välein niin aika tasaisesti se kehittyy.
Tämä usein kuultu johtopäätös ei anna vaihtoehtoa avohakkuulle:
”Mitä korkeampaa tuottovaatimusta pääomalta edellytetään, sitä lyhyempiin kiertoaikoihin päädytään.”
Mitä mieltä tästä? Tähän on ilmeisesti päädytty laskemalla kuidusta tukiksi hyppäys kovaksi tuotoksi ja sen jälkeen tuotto on siihen verrattuna heikkoa. Eli avohakkuu pitäisi tehdä kun kaikista/suurimmasta osasta puita saa yhden tukin.
Tällaisessa laskelmassa saattaa unohtua uudistuskustannukset, jotka haukkaavat ison prosentin pienestä tuotosta. Lisäksi mitään hyppäystä arvossa ei oikeasti tapahdu tuossa kohdassa, koska tilan arvostuksessa käytetään odotusarvokertoimia.
https://www.farmit.net/metsa/2005/10/11/arvokasvu-kertoo-paljonko-tukkimetsa-tienaa
Jyrki Ketola kirjoitti joskus, että päätehakkuu kannattaa tehdä silloin kun kantohinnat ovat pohjissa ja ostaa rahoilla metsäyhtiöiden osakkeita. Tämä oli tuottoisa ratkaisu ainakin 2008-2009.
Lannoittaminen on tosiaan vaihtoehto avohakkuulle. MHY:n teksti näyttää siltä kuin se olisi kopioitu suoraan Yaran esitteestä. Itse en ole saanut lannoittamalla mitään todennettua kasvun lisäystä, pikemminkin päinvastoin. Mites muut?
Tutkimusten mukaan lannoitus toimii parhaiten nuoressa metsässä mutta sitä yleensä suositellaan vanhempaan metsään.
Mun 20+ vuotiaat siemenpuumännyt on kyllä edelleen kasvaneet mielestäni hyvin, tosin mittausdataa ei ole. Täytyy tsekata lustot kun ne kaadetaan lähivuosina.