Käyttäjän Panu kirjoittamat vastaukset
-
Jos mietitään puhtaalta pöydältä niin optimiharvennustapa olisi sellainen, että joka vuosi poistetaan vähän. Kasvu ei hidastuisi missään vaiheessa ainakaan latvusten supistumisen tai juuristokilpailun takia.
Tähän optimiin ei päästä, koska ostaja haluaa puuta enemmän kerralla. Omalla polttopuuleimikolla onnistuu.
e-salo: Harvennuksen pitaa olla sen verran voimakas etta syntyy latvusta elvyttävä vaikutus.
Jos harvennus tehdään ajallaan niin latvus on kunnossa jo ennen harvennusta. Jos tehdään myöhässä niin tilanne on kaikin puolin huono, koska voimakas harvennus voi johtaa tuuli- ja lumituhoihin.
Harventaa kannattaa mahdollisimman vähän ja usein jos vaan maapohja kestää. Rajoitteena on ostajan näkökulma, joka on mahdollisimman suuri määrä puuta leimikolta. Itse ohjeistan nykyään melko kevyisiin harvennuksiin. Puuta pitää vaan olla riittävästi lähtötilanteessa, jotta myös ostaja on tyytyväinen. Metsä ei mene pilalle liian kevyellä harvennuksella mutta liian voimakkaalla voi mennä, tai tuskin pilalle mutta selvästi huonompaan suuntaan kuitenkin. Se, että harvennus jää ”liian” kevyeksi on pelkästään positiivista myyjän kannalta. Silloin vaan seuraava harvennus tulee aikaisemmin.
”Saksassa ajouraväli riippuu siitä, sertifioidaanko metsä PEFC:n vai FSC:n mukaan – ja sen päättää osavaltion hallitus.”
”Metsäammattilaiset merkitsevät maastossa sekä ajourat että leimaavat jokaisen poistettavan puun maalimerkinnöin.”
”FSC:n mukaan ajouraväli saa 13,5 prosentilla metsäalasta olla 20 metriä ja muualla 40 metriä”
Etelä-Ruotsissa on 3000/ha istutettuja kuusikoita, joita ei harvenneta ollenkaan. Metsälehti teki niistä jutun muutama vuosi sitten, puuta oli 1600m3/ha, lähinnä tukkia.
Kanadassa ei juurikaan harvenneta metsiä. Kyllä se homma toimii niinkin. Suomen ilmastossa harvennus on ehkä tärkeämpi kuin isomman lämpösumman alueilla.
