Käyttäjän Pavekka kirjoittamat vastaukset
-
No joo. 242:en varsinainen maatilamalli oli 42. Siinäkin ero oli lähinnä mäntä,sylinteri,rumpu ja tyyppikilpi. Muuten sama. Kova tohina ollut näistäkin. Toi 246 on vähän outolintu huskikartalla. Sama luotettavuus ja konstailemattomuus mikä on noiden suurin hyöty vieläkin. Kunhan osia saisi. Sitä on myyty myös g-versiona. Jos tuota haluaa pitää ammattimallin mittana.
Siinä 246:ssa se höögä on tehty huuhtelusuihkun suuntauksella. Se on hiukan yläviisto. Voi olla vähän parempikin kuin ns. Umpikanava riippuen vähän mitä kukin umpikanavalla ymmärtää. Avokanavaan saa läpihengittävän männän joka parantaa täytöstä. Siis jos näillä on minkään kannalta mitään merkitystä kenellekään.
Se 246 ammattimallisuus on kanssa yksi maailman tyhjänpäiväisimpiä argumentteja. Se myytiin kestorummulla eli viittaisi maatilamallin eikä kierrä ihan kuten 242 myöskään mutta erot on pieniä. Paitsi jos nyt haluaa siitäkin järjestää älämölöä. Niitä on paljon muutettu 242:ksi kun sylinreitä ei tahdo saada.
Toinen kestosirkus 242 kohdalla on se xp. Kaikki kun hinkuu sitä xp:tä kun se on vähän tehokkaampi. Ainakin paperilla. En itse niillä eroa huomaa mutta varmaan joku joka on vierekkäin sahannut molemmilla huomaa. Ehkä,hetken.. Jokatapauksessa kova tohina kahdesta kirjaimesta.
Ei sillä kanavamallilla niin oleellista eroa ole. Kyllä sahan saa määkimään millä vaan. Ajoitus ja täyttö siinä suurimmat on. Niihin on sitten erilaisia temppuja ja tapoja. Tärkeintä sahassa on terävä ketju ja luotettavuus. Ensimmäinen on sahauksenc suurin käyttäjäkohtainen kipupiste. Itse sahailen enimmäkseen pienellä echolla. Ei se paljoa kierrä mutta on luotettava ja kevyt käyttää.
Kyllä ne melkein kaikki vanhat husqvarnat on olleet varmatoimisia. Niillä se maine luotiin. Ongelmat alkoi pikkuhiljaa jo 300 sarjassa vaikka kyllä ne vielä on hyviä pelejä. Kannattaa pitää hyvässä kunnossa. Ei saa enää samanlaisia. Syöksy alkoi ilmahuuhtelun myötä. Ne on suurin piirtein kaikki vikaherkkiä ja vaikeita. Työkäyttöön niitä kannattaa ostaa kun on kivoja sahata ja firma maksaa. Paitsi yläkahva sahat.
Älkää ostako niitä. Ne on paikotellen kelvottomia. Ja niinkauan on kun ostatte niitä.
Tuota minäkin ihmettelen että mikä vika esim. 261:ssä? No kun se on se jengijuttu. Ruotsalaiset on onnistuneet markkinoimaan asian niin että ongelmat koskisi koko pienkonealaa. Kuten esimerkiksi että bensaletkut ei kestä nykybensaa ja siksi niitä kuluu. No huskilla ainakin kuluu kun on tehty huonoista materiaaleista ja läpiviennit on suuniteltu tarkoituksella kovettumisherkiksi. Muttakun muilla merkeillä niitä letkuja ei kulu lainkaan samaan tahtiin vaikka samalla bensalla ajetaan.
Päästösäädökset siinä tietysti taustalla on mutta kyllä huski on lisännyt soppaan omat suolansa ja se näkyy. Olen monelle sanonut että kannattaa pitää ne vanhat laatumallit toimintakunnossa mahdollisimman pitkään kun näyttää että tämä akkuvallankumouskin jäi vähän lähtötelineisiin. Huskin uudet sahat ei ole enää hyviä. Muutos on tapahtunut ilmahuuhtelun myötä. Ei se muidenkaan valmistajien tekniikkaa ole parantanut mutta ne on jättäneet muut kujeet tekemättä.
Muistelisin että kaasuttimia voi vaihdella vapaasti mutta se kaasuttimen kyljessä oleva sähkösuutin keinoaivoineen pitää ohjelmoida vaihdettaessa. Sitä ei voi tehdä itse. Sahamallien versioerot on tehty juuri tuolla suuttimen ohjelmoinnilla. Jos niitä käytettyjä vaihtelee keskenään niin luultavasti toimii mutta voi tulla jotain suorituskyky tai bitti poikittain juttuja.
Mutta nämähän on siis huskin juttuja kun ovat muutenkin menettäneet järkensä siellä ruotsissa. Noiden pääasiallinen tarkoitus lienee ohjelmisto bisneksellä rahastus. Stihl on toteuttanut saman asian asiakkaan kannalta paljon järkevämmin. Siellä ei ole mitään ohjelmointi/päivitys diipadaapaa.
Kyllä ne työkaluttomatkin toimii jos käyttää kuten on tarkoitettu. Yksi tai kaksi tiedä onko suurta merkitystä. Kyllä esim242 toimii ongelmitta yhdelläkin vaikka on pitkä poski ja vain toisesta päästä kiinni pienellä mutterilla.Käännetyllä kytkimellä voi olla joku vaikutus. Mutta teräosien kuluminen siinä varmaan suurin on.
No onhan se irtorissakin aina oikeassa linjassa kun liikkuu vapaasti ja ketju ohjaa sen sivuliikettä ja laippa ketjua. Ja laippa taas on puristettuna rungon ja puruposken välissä. Ei sillä suurta merkitystä pitäisi olla kummallakaan ratasmallilla. Oisko sitten kovin uralle kulunut kestoratas syyllinen jos löysä ketju hyppää kuluneesta urastaan ja osuu kulumattomaan kohtaan ja tekee odottamattoman liikkeen ja saa ketjun hyppäämään pois paikaltaan? Kiero laippa voisi tehdä jotain samanlaista. Niitä näkyy välillä kun on riuhdottu jotain kun jäänyt jumiin.