Käyttäjän Pavekka kirjoittamat vastaukset
-
Normaali rajoitettu talttapää siellä oli. Ne on joskus hölmösti tehtyjä. Vaikea säätää koneen käydessä kun rihla on matala ja ohjuri huono kuten tässä. Joskus on vielä erityisen vaikeita poisnyppittäviä. Ei ollut oma niin annoin jäädä.
Ihan hyvältä raivurilta tuo tuntui nyt kun sen sai muuten kuntoon. Aika kevyt ja kapean otevälin ansiosta nopea kääntymään. Hyvä ääninen eikä tärise käsille. Ainoa tuo ohimenevä raivauspään resonanssi ja hankalat seosruuvin päät. Konepäästä paha sanoa tarkemmin kun ei nyt tässä yhteydessä päässyt tutkimaan tarkemmin miten on rakennettu.
Koitin tuota fr:ää taas vähän. Tärinä tuli raivuupäästä eikä moottoripäästä. Varmaan ihan normaalia kun työkierroksilla soi hienosti. Hän vaan on tommonen vibraattori. Tuskin on mitään tehtävissä. Putkesta uupui pari kiinnitysruuvia oisko tärinä irrottanut? Laitoin nylockit jos nyt pysyisi kasassa.
Kyllä se jotain värähtelytaajuus juttua on eikä epätasapainoa koska häviää työkierroksilla. Oli vaan niin hurjan tuntuista horkkaa merkkivehkeessä. Jotenkin sijoitin lähteen akseliputkeen ja holkkilaakeria mietein jos akseli vatkaa väljässä holkissa. Pitääpi tutkia kumit kunhan saa sen uudestaan käyntiin.
… Päällepäin siisti laite, jos paljon käytetty ei ainakaan ulkonäkö paljasta.
Tuli tommonen 345 fr tutkittavaksi. Jotakin käyntihäiriötä. Vaikuttaisi kaasuttimelta. Mutta varsinainen kysymys olisi tärinästä. Onko tuossa mallissa joku ominaistärinä? Piti tietyllä kierrosaluella mahdotonta resonanssia ja varmaan hajoasi kappaleiksi jos pitäisi siinä. Kaikissa raivureissa on oma tärinätaajuutensa mutta vaikutti että tässä varsin voimakas.
Onko akseliputken holkkilaakeroinneissa jotakin tyyppivikaa mitä pitäisi tutkia?
Se on 500 sarjaa. 400 sarja on maatilasarjaa. 300 sarja on vanhaa tuotannosta poistunutta sarjaa joista metallirunkoiset oli pro tai semipro malleja riippuen näkökannoista. Stefat tai säteisakselitiivisteet pitäisi aina asentaa valmistajan ohjeiden mukaan. Niitä on myös perinteisestä poiketen eli väärinpäin asennettavia.
Suutinruuvit vedetään rikkaalle kun kone vuotaa. Auttaa hetkeksi. Stefan kuuluu pitää kahteen suuntaan koska kampikammiossa on samanarvoinen syklinen paine molempiin suuntiin tuhansia kertoja minuutissa. Kampikammiomittari käy myös kaasuttimelle mutta se ei ole täysin sopiva siihen karkean asteikkonsa vuoksi.
No sanotaan panta-asiasta sitten niin etten ole nähnyt 3 sataasarjalaisessa ammattihuskissa muovipantaa. Myöhemmissä muovirungoissakaan ei ollut enää. Ja varaosanakin myydään metallista.
Naruvetotesti ei ole luotettava puristustesti. Mittari on. Sahoissa on sisäänrakennettuja keventimiä ja erilaisia tapoja toteuttaa käynnistin.
Stefavuoto alkaa yleensä sisävuodolla. Sitä ei näe ulospäin muuten kuin käyntihäiriöinä tai mittaamalla. Jonkin ajan päästä se alkaa vuotamaan myös ulos ja silloin vaivat pahenee. Kulumisen asteesta riippuen sen voi nähdä jo ulospäin kun stefa on märkä tai siinä on silminnähtäviä vaurioita. Ruuveja ruuvaamalla sitä voi saada käymään sen verran että voi myydä sen jollekin piruparalle mukamas ehjänä.
Diisselissä on kovimmat. Normaali hyvä kuntoinen saha on siinä mainitussa 10-12:ssa. Voi olla enemmän tai vähemmänkin riippuen asianhaaroista. Narusta ei huomaa kun on niitä aikansa vedellyt kun vetovastuksissa on suuria eroja. Mittari on ainoa joka kertoo. Muovipannat oli muovihuskeissa ja niiden tyyppivika. Myöhemmin ne oli kaikki metallipannalla. Ammattihuskeissa alusta asti.