Käyttäjän PenttiAKHakkinen kirjoittamat vastaukset
-
Nyt on konsta kyllä laskenut asian väärin. Visakallon metsän keskimääräinen kasvu on ollut luokkaa 10 m3/ha/vuosi. Minä oletin sen myös seuraavan 10 vuotisen kasvuksi.
Laskennassa pitäisi ottaa monta muuttujaa huomiooon. Minä oletin, että esim istutus on omaa työtä. Jos kaikki työt, istutus, raivaus, teetetään ostotyönä niin kiertoajan jatkaminen 10 vuodella olemaan yli 50 vuotta, on kannattavin lähestymistapa.
Täytyy kyllä todeta, että en viitsinyt kaivaa kynää ja paperia esiin. Päässälaskuna mielikuvatasolla laskin. Omille metsilleni on koskaan mieti tuollaisia prosenttituloja.
konsta se kyselee outoja. Minä en koskaan mieti asioita tuolta kantilta.
Muutenkin olen huono numerolaskuissa saati prosenttilaskuissa.
Sanoisin kuitenkin, että jos oletetaan pieni inflaatiokorjaus tulevaisuuden puun hinnassa niin kyllä normaalikiertoajalla pääsee tuossakin tapauksessa omilleen.
Visakallolta hyvä vastaus. Tuosta pikaisesti laskin, että 45 vuotiaana on hakkuissa saavutettu 50% tukkiosuus. Kiertoaika lienee ollut 55 vuotta.
Toisaalta hiukan nuo luvut sotkevat minun teoriaani, kun näyttää, että metsästä saisi jo 45 vuotiaana aivan kelvollisen tukkiosuusprosentin. Pitää miettiä. Todennäköisesti kyseessä on kovakasvuiseen metsään liittyvä ominaisuus, jota ei voi soveltaa Suomen mittakaavassa.
Alkaa nämä keskustelut tuosta Taivalkosken tapauksesta ryöstäytyä käsistä. Tuntuu, että useilla ei ole mitään käsitystä vanhuksista eikä heidän käyttäytymisestään. 85 vuotta on sellainen ikä, että pieni verenkiertohäiriö voi muuttaa koko luonteen. Sellainen voi kehittyä myös hiljalleen. Silloin jopa 5 vuotiaana koettu vääryys voi olla elämää suurempi asia.
Lopettakaa tämän asian vatvominen.
Jottei kiertoaikatotuus unohtuisi pyytäisin josko kuusiuskova tai Visakallo laskisivat hakkuudatasta minkä ikäisenä metsikön hakkuissa tukkiosuus on yli 50%. Ja mielellään tieto kiertoajasta.
Tämä prosenttiosuus on mielenkiintoinen, jos ajatellaan väitteitä metsien liian nuorena hakkuista. Periaate on, että jos tukkiosuus hakkuissa on vuosikausia yli 50% ja metsän puusto/ha ei pienene, niin ollaan hakkuissa varsin lähellä optimikiertoaikaa kasvun kannalta.
Usein metsäntutkijat vetoavat 50-60 lukujen hakkuisiin. Kauhistellaan, että hakattiin koko vuosikasvu ja ylikin. Mitä väliä sillä oli, kun tukkia oli puolet hakkuista ja metsävaranto lisääntyi. Oli ikäloppuja metsiä. Hyvä kun hakkasivat pois lahoamasta.
Mikä tuo Annelin juttu on säästöpuista lahopuina. Minulla ainakaan ei ole säästöpuina kuin terveitä. Lahopuut häviävät viimeistään 15 vuodessa. Hieskoivusäästöpuista näyttää hiljalleen kehittyvän lahopuita. Noin 20 vuotta hakkuusta. Raudus alkaa yksittäispuuna lahota vasta yli 100 vuotiaana.
Minulla ei ole paljoa mäntyjä metsissä niin ne harvatkin on usein jätetty säästöpuiksi. Kovin näyttävät elinvoimaisilta.Gla lla ihmeellistä juttua monimuotoisuudesta. Jos parin hehtaarin aukon tekee sinne tänne 60-70 vuoden välein niin se metsä ei siitä muutu miksikään. Tulee vaan n 5 vuoden päästä hyvä riistatiheikkö ja pysyy sellaisena seuraavat 15 vuotta.
Minun pointtini oli, että ahomansikka ilmentää tiettyä monimuotoisuuden huippua. Sanoisin, että normaalisti vain kulotus voi sen alueelle tuoda.
Perkon juttu tuosta 100 000 eur tulosta voisi teoriassa olla hyvinkin mahdollista hyväkasvuisella maapohjalla. Kaikkihan me kuitenkin tiedämme mitä eroa on teorialla ja käytännöllä. Teoriassa niilä ei ole mitään eroa.
Nostokoukulta omituinen vuodatus. Liekö kyseessä ollut mäntymetsiä. Omt pohjalle tulee äkkiä ainakin horsma. Joskus olen ihmetellyt kun nokkonenkin ilmestyy. Peltorikkakasvit ovat varsin yleisiä. Ei kuitenkaan juolavehnä. Luulisi, että valkoapilaakin saattaisi esiintyä, kun ahomansikkaakin. En muista nähneeni apilaa.
Voi hyvin ymmärtää, että kansaan vetoaa tällainen luontokatojuttu. Minusta kyseeessä alkaa olla tällainen maallisen ikuisen elämän tavoittelu.
Lehtojen ylläpito lehtoina on hyvä esimerkki tällaisesta ikuisen muuttumattomuuden ihannoinnista.
Minulla on ”luontokadosta” valtavirrasta poikkeava esimerkki: Oli järeä kuusikko, ikää ehkä 80 vuotta, puuta n 300 m3/ha, aluskasvillisuus olematon. Tehtiin aukkohakkuu. Alueen yhteen osaan, keskelle, ilmestyi kymmenien aarien alue, missä kasvaa ahomansikkaa. Tämä vain esimerkkinä, että meidän tietämyksemme luontokadosta on olematon.
Toinen esimerkki voisi olla marian kämmekkä. Se näyttää ilmestyvän soistuvan alueen reunalle, kun tehdään ojitus. Kyse ei siis ole suo-ojituksesta.