Käyttäjän PenttiAKHakkinen kirjoittamat vastaukset
-
mehtäukolle sanoisin, että kyllå ne varvut ja heinät nieluina voi unohtaa. Ne tuhoutuvat päätehakkuussa. Sen sijaan kovasti kasvava puusto syöttää hakkuujätettä ja juurakkoja suorastaan valtavasti maan sisään. Sitähän ne ruotsalaisetkin ovat laskeneet. Tosin heiltä puuttuu se tieto (tarkoituksellisesti) , että rajansa kullakin.
Tuolla toisessa ketjussa Kuusiuskova antoi dataa hakkuistaan, kun vuosikasvu kiertoajan läpi on luokkaa 12 m3/ha. Minulla ei ole kosketuspintaa noin isoihin vuosikasvuihin. Yritin laskea keskimääräisen puuston Kuusiuskovan datasta. Alkuvuosien kasvu piti arvata, eli siinä piilee laskennan epävarmuus. En saanut keskimääräiseksi puustoksi kuin vähän yli 200 m3/ha (hakattavaa puustoa). Olisin kuvitellut, että puusto olisi ollut luokkaa 220 m3/ha. Sen tiedän, että puuston kasvun lisääminen ei lisää pitkänajan nielua kovin paljoa. Kiertoajan lyheneminen pitää siitä huolen.
Olisikin tärkeää, että kommentaattorit Kuusiuskova ja Visakallo, joilla on ollut päätehakkuita 10-12 m3/ha/vuosi alueilla, yrittäisivät laskea noilta aloilta keskimääräisen puuston kiertoajan läpi. Saataisiin jotain konkreettista tietoa, mikä on kasvun lisäyksen nieluvaikutus.
Anneli ehdottaa tuolla luettavaksi prof Pukkalan blogitekstiä.
Kirjoitus näyttää olevan taattua Pukkalaa. Siis pääosin huuhaata.
Nostaisin esiin kaksi asiaa.
Pukkala tarkastelee asioita dynaamisen tasapainon oletuksella. Kun kyseessä on metsätaloussuunnitelmat niin se on sallittua vain jos maapohjan kasvupotentiaali on täysin käytössä. Kehitysluokkajakaumista sen saa selville.
Pukkala olettaa vakiosuuruiset vuosihakkuut. Metsätaloussuunnitelmassa se on sallittu 50 vuodeksi vain jos vuosikasvu on samansuuruinen. Otetaan tarkasteluun Pukkalan tarkastelema puustoisin alue 221 m3/ha. Tuollainen puusto tarkoittaa n 12 m3/ha vuosikasvua. Kuusiuskovalla näytti olleen, joten hän voisi yrittää laskea hakkuudatasta kiertoajan keskimääräisen puuston. Kun kyseessä on metsätaloussuunnitelma niin siellä tulisi antaa hakkuusuositukset, joilla voidaan saavuttaa optimi kehitysluokkajakauma 25-30-30-15 ja tuota kasvua vastaava puusto n 180 m3/ha.
Mitä tästä opimme: Pukkalalta ei kannata ainakaan metsätaloussuunnitelmaa tilata.
Näyttäisi siltä, että Perkolla on aivan oikeita periaatteita jk ssa.
Minä ”kalastan” optimia, koska kun sen tietää niin voi tehdä erinäisiä päätöksiä. Voi joutua esim raivauksia tekemään, ehkä istutuksia tai pienaukon.Se mikä minua on koko ajan johtanut harhaan, on että väitetään tehtävän hakkuita tasaisin väliajoin. Silläkin periaatteella näytti löytyvän jonkinlainen optimi. Suunnilleen samaa tasoa kasvu kuin jaksollisessa. Mutta isoja puita olisi pitänyt poistaa juuri kun olivat parhaassa kasvussa 500-600 litraisena. En jatkanut laskentaa. Tuli kyllä mieleeni, että Arvometsä käyttää tätä systeemiä.
Perkon vinkeillä saatan yrittää vielä miettiä asiaa. Ongelmia laskentaan aiheuttaa noiden isojen puiden kasvun optimointi.
Perkolle sanoisin, että kyllä sieltä optimi löytyy.
Näyttää Perkolla olevan samanlainen ajatus kuin minulla, että ensimmäisessä hakkuussa jätetään isoja puita 60-90 kpl. Nuohan pitää poistaa 10 vuoden päästä. Nyt pitäisi tietää, minkä kokoisia ja kuinka monta on kasvamassa noiden 60-90 rungon lisäksi. Minun laskennassani nuo poistetaan 10 vuoden jälkeen ja sitten pidetään pitempi tauko, ehkä 20 vuotta, jotta ”uusi” sukupolvi on järeytynyt.Aika hyvinkasvavat metsät Kuusiuskovalla. Taitaa olla aika vaikea noin hyvinkasvavaa metsää hoitaa. Jotta saisi hyvälaatuista tukkia niin pitäisi kasvattaa todella tiheässä, mutta sitten iskisi tykkylumi. Tarkoitan hyvälaatuisella luston paksuutta.
Perkolta pyytäisin pari yksinkertaista tietoa jk kasvatuksesta.
Kuinka monta runkoa/ha poistetaan ja tilavuus/runko.
Minkä kokoisia ja kuinka monta/ha jää hakkuun jälkeen.
Minulla on parikin erillistä runkosarjaa mietinnässä, millä jk voisi antaa paremman vuosikasvun kuin jaksollinen. Mutta ovat täysin eri maailmoissa kuin mitä Perko on esittänyt. Mieluummin kehittäisin teoriaa olemassa olevan tiedon pohjalta. Pohjapinta-aloilla en tee mitään, koska puut kasvavat yksilöinä eivät jonain pohjapinta-alakönttänä.
Kuusiuskova iski kovat luvut pöytään. Minä en esimerkiksi pääse lähellekään noita vuosikasvuja.
Kertoo nyt Kuusiuskova meille ”huonojen” metsien kasvattajille, että mikä on tuolloin kiertoaika ja päätehakkuussa hakattava puumäärä.
Jovain näyttää vetoavan prof Pukkalan asiantuntemukseen jk hakkuissa. Sanoisin, että Pukkala ei ymmärrä täydelliseeti jaksollisen metsänkasvun perusteita. Vaikea sitä on silloin tehdä vertailuja jaksollinen vai jk.
Pukkalalla on esim tällainen blogikirjoitus kuin Suomen metsissä on vähän puuta. Laajasti on tutkinut. Yksi lopputulema, mitä hän sai ei kuitenkaan pätenyt minun metsiini. Minä tein siitä kommentin. Hänen mielestään hänen laajat (exel) tutkimukset ovat vertaansa vailla ja päteviä. Jos jollain on hakkuudataa, joka ei ole sopusoinnussa niin hänen mielestään hänen väittämänsä on silti yleispätevä. Todellisuudessa hänen väitteensä oli erikoistapaus kuten minunkin.
Täällä aletaan keskustella näköjään jostain relaskoopista. Täytyy myöntää, että olen joskus sellaisen nähnyt. Saattanut jopa pitää sellaista kädessäni. Mutta en ole koskaan sellaista käyttänyt.
Relaskooppiasioista minulla on menneiltä vuosilta kuvaava esimerkki. Oli harsintahakattu kuusikko, koivut oli poistettu, ikää oli luokkaa 80 vuotta noin puolet rungoista, puolet n 40 vuotta, runkoluku 500-600. Minä halusin sen aukkohakattavaksi. Mhy edustaja tutkaili metsää relaskoopilla ja sanoi, että ei tehdä aukkoa. Myönsi kuitenkin, että, kun paljaalla silmällä katsoo niin yhdessä suunnassa näyttäisi, että ei aukkoa, toisessa suunnassa ilman muuta aukkohakkuu. Aukko tehtiin. Pääpointti on kuitenkin, että relaskooppimittaus olisi antanut tulokseksi, että osa noista ikälopuista kuusista olisi pitänyt jättää kasvamaan ja lahoamaan.