Käyttäjän PenttiAKHakkinen kirjoittamat vastaukset
-
mehtäukolla hyviä kysymyksiä minun ”jatkuvan kasvatuksen” sovellutuksesta. Itse mieluummin teetän maanmuokkauksen ja teen istutuksen päätehakkuualoille. Jos alalla on täysitiheä muutaman kymmenen sentin pituinen alikasvoskuusikko niin pakkohan se on sinne jättää ja antaa kaavaa. Kalliiksi tulisi sen tuhoaminen.
Nämä alat, missä on tällainen alikasvoskuusikosta tullut metsä on jo ensiharvennettu n 25 vuoden iässä ja yksi ala jo kakkosharvennettu 40 vuoden iässä. Siinä mielessä ei siinä paljoa kasvutappiota voi olla. Mahdollinen juurikääpäongelma on kysymysmerkki. Mutta tuolla kasvuvauhdilla siellä on jo 50 vuotiaana tuhti kuusikko, että ei tarvitse ”syöttää” laholle pitkällä kiertoajalla.
Annelille huomauttaisin noista Ollikaisen väitteistä, että hän otti mukaan koko biomassan maaperähiilineen.
Maaperähiili jatkaa hajoamistaan omaan tahtiinsa vaikka hakkuita vähennettäisiin. Syöte kuitenkin pienenee. Hakkuiden vähetessä niitä juurakoita ei saa ottaa mukaan nieluksi.Kurki se jaksaa kysellä. Minä olen aika laiska laskemaan numerolaskuja.
Minusta hakkuusäästöstä pitää erottaa vuosikausia jatkunut säästö ja hakkuiden vähenemisestä aiheutuva säästö. Niillä on erilainen vaikutus maaperähiileen.
Luken laskenta vaikuttaa oikeansuuntaiselta.
Minä en nyt kerkiä tutkimaan Luken laskentaa.
Vaikuttaa kuitenkin, että he ovat irtautumassa Ilmastopaneelin Ollikaisen höpöpuheista. Ollikainen aina väitti, parin kuukauden välein TV ssä, että hakkuiden pienentämisestä tulee valtava biomassan lisäys. Oliko kerroin 1,7. Tämä tarkoittaisi, että maaperässä oleva biomassa keskeyttäisi hajoamisen vähentyneen hakkuun osalta. Luke lla on selvät teoriat, miten maaperähajoaminen jatkaa entisellä vauhdillaan, vaikka hakkuita vähennetään. Juurakoita tuon hakkuuvähennyksen osalta ei ainakaan saa ottaa mukaan biomassan lisäykseen. Oksa ja latvusmassa lienee otettava, mutta en ole varma.Minulla on ollut käytössä ylivertainen sovellutus jatkuvasta kasvatuksesta. Kymmeniä hehtaareja. Tehdään aukkohakkuu, ei istuteta eikä maata muokata. Pääasia, että ennen aukkohakkuuta alalla on pientä kuusen tainta. Muuten hyvä systeemi, mutta ykkösraivaus oli työläs. Vaikkakin niittosysteemillä sai raivata. Hyvä puoli on, että nuo alat on jo ensiharvennettu. Huono puoli, että uutta alaa pukkaa.
Jatkuvassa kasvatuksessa ”kiertoaika” on harvennushakkuiden välinen aika. Ongelmana on, että aloitus olisi tehtävä paljashakatulta alalta. Ongelma voidaan välttää, jos löytyy n 100 vuotinen hakkuudata jatkuvan kasvatuksen metsästä siten, että se on ollut koko ajan jatkuvassa kasvatuksessa. Keskimääräinen puusto ja hakattu vuosikasvu ja sen tukkipuu% löytyvät silloin parin viimeisen vuosikymmenen tiedoista. Puustopääoman tuottoprosentti on hiukan vaikeampi ratkaista, mutta hakkuudatan läpimittatiedoista se selvinnee jollain kaavalla.
Jos jollain on 60 vuotinen hakkuudata jatkuvasta kasvatuksesta niin parin viimeisen vuosikymmenen hakkuutiedoista saa jo hyvän arvion tilanteesta.
Edellä olen olettanut, että hakkuut on tehty jonkin verran nopeammin kuin 20 vuoden välein.
Kurki on näemmä tulkinnut Luken maaperähiililaskentaa.
Olen vahvasti sitä mieltä, että Luke lla osaavat laskea maaperähiilen oikein.Mitä olen heidän laskentateoriaansa tutustunut niin minun arvioni on, että he laskevat
a) vuosikasvusta oman maaperähiilivaraston
b) hakkuusäästöstä lisää maaperähiiltä jollain kertoimella, ilmeisesti 1,3
Tuossa maaperähiilivaraston muutoksessa ilmeisesti IPCC tulee väliin ja nollaa sen. Tällöin vuosikasvun lisäyksestä ei maaperähiili kasva. Mutta ei se sitä tarkoita, etteikö Luke lla sitä osattaisi laskea.
Kurjen kannattaisi tehdä väitteilleen järkevyysarviointeja.
Helpoin tapa tehdä järkevyysarviointi on katsoa miten laskelma pätee ääritapauksissa. Laskennallisesti yleensä helpoin tarkastuspiste on nollatila. Usein vastaukseksi tulee 0=0. Triviaaliratkaisu.
Jos minä tulkitsen oikein tuota Kurjen hakkuusäästölaskelmaa niin jos ei ole hakkuusäästöä niin ei ole maaperänieluakaan. Triviaaliratkaisu, mutta eihän se pidä paikkaansa. Periaatteessa tämä triviaaliratkaisu kyseenalaistaa myös kertoimen 40/60 käytön.
Annelille tuosta maksimikasvun määrittelystä.
Vanhan metsälain aikaisissa metsätaloussuunnitelmissa sanottiin, että hakkuusuosituksilla pyritään metsän maksimaaliseen kasvuun ja että se saavutetaan kehitysluokkajakaumalla 25-30-30-15.
Tuo optimikehitysluokkajakauma tulee suoraan normaalimetsän laskennasta. Jossain Tapio n metsänhoitosuosituksissa on tuo sanottu.
Anneli tuolla aikaisemmin päivitteli, kuinka eteläisessä Suomessa metsiä hakataan enemmän kuin on luken kestävän hakkuun arvio.
Minä en pistäisi Luken kestävän hakkuun laskentaan kovin paljoa painoa. Heillä näyttäisi olevan laskennassa rajoituksena, että vuosikasvua ei saa ylittää hakkuilla. Pieleen menee kuin aikoinaan prof Sänkiaholla vaalitulosprognooseissa. Hänellähän oli rajoitteena, että mikään puolue ei voi moninkertaistaa paikkalukuaan. SMP llä oli 1 paikka (Vennamo) ja he saivat 17 lisäpaikkaa. Prognoosissa nämä 17 paikkaa jakautuivat nätisti muille puolueille.
Mielenkiintoista olisi tietää, miten Luken prognooseissa asiat hoidetaan, jos metsässä on enemmän puustoa kuin tuo maksimikasvun puusto. Sivuhuomautuksena voin mainita, että tuossa metsässä, jonka metsätaloussuunnitelma on lukijakuvissa, oli 60-luvun lopussa puuta 170 m3/ha eli 30 m3/ha enemmän kuin maksimikasvun puusto.