Käyttäjän PenttiAKHakkinen kirjoittamat vastaukset
-
Kurki ja Pakahe alkoivat keskustella teoreettiselta kannalta mielenkiintoisesta aiheesta. Hiukan tuossa mietin.
Se on selvä, että hakkuusäästö pitää laskea yksiselitteisellä luvulla. Kerroin on mitä ilmeisemmin 1,25. Aikamoista tarkkuutta vaatii, jos hakatulla puulla ja kasvamaan jätetyllä on eri kerroin.
Luke vähentää metsän biomassan kasvusta suoraan pois poistuman biomassan. Todellisuudessa poistuman metsään jäävä biomassa on syöte, eli nielu. Tästä nielusta tulee vähentää
luonnon poistuman maanpäällinen biomassa ja hakatun puun hakkuutähteet edelliseltä 20 vuodelta lahoaminen huomioon otettuna
hakkuutähteiksi jäävän oksiston biomassa 10 vuodelta lahoaminen huomioon otettuna
juurakoiden lahoaminen tulee myös ottaa huomioon, mutta ilmeisesti hyvä approksimaatio olisi, että hakatun puuston ja luonnonpoistuman juurakot jätetää kokonaan pois syötteestä ja päästöstä
Näin minä tämän laskisin. Tällä systeemillä lopullinen nielu on täysin vertailukelvoton jätetyn puun nieluun. Ojitetut suometsät pitäisi laskea erikseen.
Ruotsalaiset taitavat laskea jättämällä lahoamisesta tulevan päästön huomiotta tai käyttävät jotain ekv kerrointa, jotta tulos näyttäisi tieteelliseltä.
Pakahe lle pieni täydentävä kysymys. Ilmastopaneelin Ollikainen esitti usein metsäpuheenvuoroissaan, että hakkuusäästö lisää nielua kertoimella 1,7. Jos se kerroin nyt on 0,7 niin mihin se 1 hävisi. Sehän tarkoittaisi yli 10 milj tn co2.
Kurki kyseli minun kantaani Lettosuon päästötutkintaan. Hakkutähteistä tulisi 19 tn co2/ha ensimmäisenä vuotena. En keksi mitään järkevää selitystä. Katsoin noita hakattuja puumääriä. Näytti, että avohakkuuta ennen oli puuta n 275 m3/ha. Teollisuuteen hiukan alle 250 ja hakkuun runkopuutähteisiin n 27 m3. Jos oletetaan, että luontaisesti kuollutta runkopuuta oli myös, ehkä 8 m3 niin tulisi, että 10% vuodessa hajoavaa puuta olisi n 35 m3 /ha. (Luke näyttää käyttävän hukkapuulle 10% hajoamisnopeutta).
Tätä jaetta hajoaisi ensimmäisenä vuotena 3,5 m3 ja toisena 3,1 m3.
Oksiakin jää hakkuutähteiksi. Oletetaan oksaprosentiksi 20%. Oksia olisi siten n 55 m3. Näillä saattaisi olla hajoamisprosenttina 20%.
Tätä jaetta hajoaisi ensimmäisenä vuotena 11 m3 ja toisena 9 m3.
Juurakkojakin jää maan sisään hajoamaan. Eikö tuo juurakkojen osuus ollut 22% . 60 m3 jäisi biomassaa maan sisään. Luke näyttää käyttävän juurakoille 1% hajoamisarvoa. Jos oletetaan, että alueella on vanhoja osittain lahonneita juurakoita:
Tätä jaetta hajoaisi ensimmäisenä vuotena 1 m3 ja toisena sama 1 m3.
Yhteen laskulla saadaan, että ensimmäisenä vuotena hajoaisi puubiomassa 15,5 m3 ( 13 tn co2 / ha) ja toisena 13,1 m3 ( 11 tn co2 / ha).
Yhteenvetona toteaisin, että nämä tutkijat saattavat käyttää eri hajoamisprosentteja kuin löytyy Luken sivuilta. Itseasiassa oksille en kerinnyt etsimään yksiselitteistä hajoamisprosenttia. Toisaalta, jos oksien elinikä on alle 5 vuotta niin sehän pitäisi olla lailla määrätty, että ne on kerättävä energiakäyttöön avohakkuilta.
Pakahe lle sanoisin, että Kurki väittää, että 40/60 suhde toteutuisi vuosittaisessa kasvussa. Näinhän ei ole. Tuon suhdeluvun toteutuminen edellyttää useita hakkuukertoja ja muutenkin lähes 200 vuotista metsänkäsittelyä. Johtuen siitä, että kasvunsa lopettaneiden juurakoiden hiilimäärä on samaa luokkaa kuin maanpäällisen elävän runkopuun määrä keskimäärin.
Pakahe suoltaa täyttä puppua.
Metsälehdessä oli taannoin juttu, jossa Ilvesniemi totesi, että Suomen metsiin on viimeisten 10 000 vuoden aikana kertynyt hiiltä n 50 tn/ha. Näkisin, että se on pysyvä maaperähiili. Ja mitätön osuus puuston 10 000 vuotisesta kasvusta. Muu puiden sitoma hiili palautuu kiertoon tavalla tai toisella.Puiden kasvu korreloi maaperähiilen kasvuun juurakkojen kautta. Tosin aikaa menee. Juurakoihin menee noin 22% runkopuun kasvusta. Jos kasvu on esim 6 m3/ha/vuosi niin juurakoihin menee 1,33 m3. Hiilenä 0,3 tn/ha/vuosi. Luke käyttää juurakoiden hajomisprosenttina 1%. Tarkoittaa, että 6 m3 vuosikasvu kerryttää maaperään lahoavan juurakon hiiltä 30 tn/ha. Avohakkuu ei pysty tähän paljoa vaikuttamaan.
Minä en pidä ollenkaan prosenttilaskuista. Mutta tuosta Kurjen siteeraamasta tekstistä saisi vaikutelman, että 20% lahoamisprosentilla tuo toisen kesän päästö olisi pelkkää hakkuutähteiden hajoamista. Toisaalta jotta asia olisi selvä, pitäisi tietää hakkuutähteiden määrä alkuaan ja sieltä alkaa pyörittämään lahoamisprosentteja.
Siteerattu teksti antaa ymmärtää, että toisena kesänä pelkän maaperän päästö oli nollilla aluskasvuston vallattua alueen.
Minulle ei tule MT joten en voi perehtyä tarkemmin.
Sanoisin kuitenkin, että hakkuukarikkeiden päästö 19 tn / ha vaikuttaa yliarviolta. Sehän tarkottaisi n 20% vuosittaista hajoamista (elinikä n 5 vuotta). Saisi olla sateinen kesä ja hyvin heinettynyt alue, että laho etenisi noin kovaa vauhtia. Jo 10 % vuosittainen hajoaminen vaatii hyviä olosuhteita. Soista en tiedä, mutta koivikoissa hakkuutähteiden lahoaminen vaikuttaa olevan ylikin 10%.Berza voi käyttää tuottolaskelmassa optimikehitysluokkajaon mukaista hehtaaripuustoa. 6 m3/ha/vuosi tarkoittaa 140 m3/ha, josta tukki/kuituosuudet tasan 50%/50%. Kun bruttotuloa lasketaan.
Täällä näytetään taas paneutuneen maaperähiilen lukuarvoihin. Ei kannattaisi.
Karikkeen elinikä metsässä on n 5 vuotta.
Oksien ja hakkuutähteiden elinikä metsässä on n 15 vuotta.
Kantojen ja juurakoiden elinikä metsässä on n 100 vuotta.Elinikä tarkoittaa, että niin monen vuoden jälkeen, jos vakiosyöte, kyseisellä syötteellä ei ole enää ilmastonmuutosvaikutusta.
Tutkijat ovat löytäneet oikein rahasammon, kun suolletaan maaperäpäästötutkimuksia. Tieteellisesti ihan hyvää perustutkimuksena, mutta kun niitä tuloksia käytetään ilmastonmuutoskeskusteluissa niin pieleen menee.
Oletteko muuten huomanneet, että Luke, kun on innokas päästötutkija niin heidän laskelmissaan luonnnonpoistuman suurentuminen on nielun pienennys (vertautuu päästöön) vaikka se todellisuudessa on nielu ensimmäisinä vuosina.
Perko lla on hiukan väärä käsitys tästä jaksollisesta. Toisaalta se saattaa olla ihan, kuten joku Tahvonen opettaa.
Minä lähden jaksollisessa siitä, että päätehakkuu tehdään silloin, kun paikalle istutettavan puuston arvioitu tuotto ylittää leimikon viimeisen vuoden tuoton. Siten maksimoidaan metsän pitkän aikavälin tuotto. Ulkoiseen tuottoon ei voi verrata. Jos haluaa sopivan ison tuoton niin tuloshan on, että metsää ei kannata omistaa. Mitä sellaisella laskennalla on merkitystä metsänomistuksessa?