Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
”Tutkimusten mukaan kai yksilajinen ja tasarakenteinen kuusikko on alttiimpi kuoriaistuholle kuin suojelumetsä. Talousmetsässä lisäksi aukkojen reunat ja voimakkaat harvennukset lisäävät kuivuusriskiä ja sitä kautta parantavat kuoriaisten elinoloja.” On olemassa tutkittua käytäntöä yli 100 vuotta ja simuloituna pitkälle tulevaisuuteen jolla metsä kasvaa paremmin tuottavana ja lisää jopa maanpuolustusta.
Perinteinen metsänhoito on jo pitkään tunnistanut monimuotoisuuden edut:
1920-luvulla havaittiin, että sekametsissä on vähemmän tuhotapauksia.
1980-luvun tutkimukset vahvistivat, että jatkuva kasvatus säilyttää metsän terveenä.
2020-luvun mallinnukset ennustavat, että monimuotoiset metsät kestävät ilmastonmuutosta paremmin.
Puunhakkaaja yrityksen oikeudet vieraassa metsässä ovat olemattomat. Työnantajana on puut ostaja joka käskyttää eikä korjuuyhtiön nimeä ole myyntisopimuksessa. Sopimuksessa voi lukea myös, että ”myyjä ohjeistaa hakkuun”. On turhaa hypähdellä raivauksista motonkopissa tai rollaattorilla nostella kytkintä.
Visalle tiedoksi kauppa on suunniteltu lähes toteutukseen keskeytyi menneenä talvena sään takia. Toiminta-aika kolmekuukautta.
Taisi lopuksi tuomareiden parvi viivytellä valituskierroksilla korvausasian vanhentuneeksi sitä se Rane 2. varmaan tarkoittaa. Historiasta on hyvä ottaa opiksi!
Ajatus siitä, että metsänomistajan pitäisi suostua vuosien mittaisiin ”varastosopimuksiin” ostajien ehdoilla, on kuin pyytäisi maanviljelijää antamaan sadostaan ilmaiseksi ja toivomaan, että ehkä joskus tulee maksu. Metsä ei ole ilmainen varastotila, eikä sen käyttöönotto muiden liiketoimintaa varten saa olla yksipuolisen hyväksikäytön kohde.
Kun pellon vuokraus maksaa viljelijälle satoja euroja hehtaarilta vuodessa, miksi metsän vuokraaminen puun varastoinniksi olisi yhtäkkiä ilmaista? Jos ostaja haluaa pitää puut metsässä kolme vuotta, hänen tulisi maksaa siitä reilu korvaus – eikä pelkästään kymmenen prosentin käsirahaa, joka jää täysin mitättömäksi, jos puiden arvo nousee tai ostaja päättääkin purkaa sopimuksen.
Nykyään puhutaan kestävästä metsätaloudesta, mutta missä on kestävä kohtelu metsänomistajia kohtaan? Jos yritykset haluavat käyttää metsää varastona, heidän tulisi maksaa siitä samanlaisella logiikalla kuin kaikesta muustakin liiketoiminnan käyttämästä tilasta. Ei ole mitään luonnonlakia, joka sanoisi, että puiden ostaja saa pitää ne myyjän maalla ilmaiseksi – tämä on pelkkä markkinoiden epätasapainon hyväksikäyttöä.
Jos joku haluaa vuokrata metsääsi moneksi vuodeksi, hänen tulisi maksaa siitä kunnolla – ei vain puista, vaan myös maankäytöstä. Muuten kyseessä on vain uusi tapa pitää metsänomistajat riippuvaisina ja estää heitä hyötymättä omista luonnonvaroistaan.
Lähteet:
– Maanvuokrakäytännöt maataloudessa (ProAgria)
– Kilpailuviraston linjaukset reilusta kaupankäynnistä
– Metsänomistajien kokemukset epäedullisista varastosopimuksistaMetsä on omistajalleen arvokas resurssi, ei ilmainen varasto. Jos joku haluaa käyttää sitä liiketoimintaansa, hänen tulisi maksaa siitä samalla tavalla kuin kaikesta muustakin liiketoiminnan käyttämästä tilasta. Helposti voi merkitä sopimukseen ha – hinnan/ vuosi niin saa kasvatella maksettuja puitaan.
”Robin Hoodin tappio – kun metsämafia karkasi oikeudenkäynnistä maksamatta”
Kun kilpailuvirasto lopulta tuomitsi metsäteollisuuden jättiläiset kartellitoiminnasta vuonna 2019, puunmyyjät uskoivat saavansa viimein oikeutta. Miljoonien korvausten luvattiin valuvan sorrettujen metsänomistajien taskuihin. Mutta todellisuus oli karumpaa kuin kukaan osasi kuvitella – ”metsämafia” kääntyi vain kylmästi selkänsä ja jätti laskun maksamatta.
Tapahtumien kulku: Vaikka oikeus totesi selvästi, että ostajat olivat vuosikausia manipuloineet hintoja aluejaoilla ja salaisilla sopimuksilla, kävi ilmi, että tuomion saaminen ja sen täytäntöönpano ovat kaksi täysin eri asiaa. Yritykset alkoivat viivytellä, valittaa ja vääntää jokaisesta sanasta – ja pian korvausvaatimukset alkoivat vanhentua.
”Meillä oli paperit kunnossa ja oikeus puolellamme, mutta mitä hyvä siitä on, kun vastapuolella on loputtomat resurssit ja kärsivällisyys”, kuvailee yksi korvaushakijoista. Hänen metsästään maksettiin vuosikausia alihintaa, kunnes kartelli paljastui. Nyt hän odottaa edelleen niitä korvauksia, joita ei koskaan tullut.
Metsäteollisuus on jatkanut toimintaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Samat yritykset, samat käytännöt – ainoana erona se, että nyt he tietävät olevansa lähes koskemattomia. Vaikka laki kieltää kartellit, sen toimeenpaneminen on toinen asia.
Tämä tarina kertoo siitä, miten oikeusjärjestelmä petti pienet metsänomistajat. He saivat moraalisen voiton, mutta rahat jäivät saamatta. Ja kun seuraava kartelli paljastuu – kuten varmasti paljastuu – kaikki muistavat tämän tapauksen. Tuomioistuimet eivät riitä, jos niiden päätöksiä ei voida tai haluta valvoa.
Lähteet:
– Kilpailuviraston tiedotteet vuodelta 2019
– Metsänomistajien ryhmäkanteen asiakirjat
– Haastattelut kärsineiden metsänomistajien kanssaLyhyesti: Oikeus voitti, mutta väärä puoli sai pitää rahat. Tämä ei ole vain metsämafian voitto – se on koko oikeusvaltion tappio.
Kun metsäpuun ostajat sopivat keskenään, kuka ostaa milloinkin, herää vakava kysymys: Onko kyseessä kartelli? Suomen kilpailulain mukaan yritysten välinen salainen yhteistyö hintojen tai markkinoiden manipuloimiseksi on kiellettyä. Mutta missä menee raja harmaan alueen liiketoiminnan ja laittoman kartellitoiminnan välillä?
Miten ostoaikojen vuorottelu toimii?
– Ostajat jakavat alueet tai vuorottelevat tarjouksia siten, että kullakin on ”vuoronsa” ostaa puuta ilman kilpailijoiden häirintää.
– Tämä vähentää hintakilpailua, koska myyjällä on vain yksi vakavarainen ostaja kerrallaan.
– Käytäntö on erityisen yleistä syrjäisillä alueilla, joissa ostajia on vähän.Metsäteollisuuden ostoyhtiöiden käytäntö käyttää puiden varastointia hintojen ja kaupankäynnin ohjaukseen herättää kysymyksiä kilpailun puutteesta. Kun suuryritykset säilyttävät ostamiaan puita myyjien metsissä pitkiä aikoja ja käyttävät niitä sisäisiin vaihtokauppoihin, kyseenalaistetaan, muistuttaako menettely kartellitoimintaa.
Miten varastointi vaikuttaa hintoihin?
– Ostajat voivat hidastaa markkinoiden toimintaa pitämällä puuta ”varastossa” ja ostamalla vain tarpeen mukaan ja vahvistella varastoja.
– Vaihtokaupat yritysten kesken vähentävät kilpailua, kun puuta siirrellään sisäisesti ilman avoimia markkinoita.
– Pienet metsänomistajat jäävät heikompaan asemaan, kun ostajien keinot rajoittavat hintojen nousua. Hei! Onko kyseessä kartelli?