Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
Vastakohtana hävitykselle on jatkuvan kasvatuksenmetsä josta ei koskaan tehdä kaiken tuhoavaa aukkoa ja niissä on taimettuminen myös jatkuvaa vuodesta toiseen. Aukkohakkuiden jatkuessa hiilinielut ja järeäpuusto supistuu samoin myyntipuun keskimääräinen hinta hupenee edelleen josta Timppa kirjoittaa sen olleen 45 €/ motti.
1970-luku – 1990-luvun alku: Keskustelu oli lähes yksinomaan ekologista ja eettistä. Perustelut olivat ”luonnon suojelemisen” ja ”avohakkuiden välttämisen” tasolla. Taloudellisista eduista ei juurikaan puhuttu, tai niitä pidettiin epäilysten kohteena.
Murrosvaihe (1990-luvun puoliväli): Tähän aikaan alkoi ilmestyä ensimmäisiä artikkeleita, jotka yhdistivät jatkuvan kasvatuksen taloudelliset edut. Näissä korostettiin erityisesti:
Maan arvon säilyminen (metsä ei koskaan täysin tyhjene eikä kasvu pysähdy, mikä voi olla tärkeää myös vapaa-ajan asunnoilla.
Tämä muutos liittyi osittain 1990-luvun laman jälkeiseen aikaan, jolloin kustannustehokkuus ja pienet alkuinvestoinnit nousivat tärkeämmiksi yksityismetsänomistajien prioriteeteiksi. Samalla ympäristötietoisuus oli vakiinnuttanut asemansa, joten talous ja ekologia pystyttiin yhdistämään uskottavasti.
1860 luvun yhteismetsien ( laitumien) ennen isojakoa oli sanat ”meidän metsät ja harsinta”. Metsänhoitajien virkamiesvalvonta jota jatkoivat yksityismetsiin virkansa säilymiseksi.
Metsässä on yksi kiistoista koskee tuottavuutta. Kuinka sitä pitäisi mitata? Taloustieteen oppikirjat tarjoavat työkaluja: pääoman tuottavuus, kokonaistuottavuus. Mutta käytännössä monella metsänomistajalla on vahva mielikuva tuottavuudesta – paljaaksihakkuu ja usko siihen, mikä on kannattavaa ja mikä ei. Mielikuvassa eri-ikäisen metsän näkeminen, sen vertailun tuntemus ja tamppaajan silmä ovat ehdoton totuus. Tämä näkemys on usein vankempaa kuin mikään laskelma, ja se kykenee hylkäämään monimutkaiset simulointimallit ilman peruskoulun matematiikan oppiarvoja.
Mutta mitä tapahtuu, kun nämä maanläheiset näkemykset kohtaavat kiihkon? Latinaksi sitä kutsuttaisiin sanalla ”………” – sitkeydeksi. Mutta keskustelussamme se on usein muuttunut sillä nimittelyksi, joka tuomitsee kaikki muut mittarit paitsi oman aukon, ja pitää kiinni ainoastaan ostaen jalostetusta taimesta. Lopulta on häipynyt itse metsien tavoite, yrityksestä on pelkkää aukkoa jäljellä.
Voihan Puuki hitsin hitsi, niin on monesti jo sanottu, ettei jk ssa ole pääte- juttuja kuin on paljaaksihakkuussa täydellinen hävitys. Myyntihintojen erotus on kaupasta kiinni ja sillä ostajat ovat kiristäneet muut jakeet antamaan alle tuotantokustannuksia.
Mistä aukko tietää kenenkään laskutaitoja kun ei ihe ymmärrä peruskoulun laskuoppia. Lohdutukseksi monen muunkin yli hujahti murtoluvut. Onneton pitäis’ päänsä kiinni ainakin simulointiohjelmista.