Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
Väkilannoitteiden hinnannousu ja 80 % karjatalouden lietelevityksen loppu on vahva kirkastin sisävesiin joiden valumat tulee pelto-ojista tai suoraan rantaan – ” Järveen” !
Vuosikymmenten ajan on rakennettu systeemiä, joka pitää metsänomistajat riippuvaisina tasaikäisestä puustosta kuin nikotiiniriippuvaiset tupakasta. Bonukset, takuuhinnat ja ”ilmaiset” taimipalvelut ovat olleet osa tätä koukuttamismekanismia, joka tekee muutoksesta lähes mahdotonta mutta ei korjaa kannattavuutta.
Tämän järjestelmän ylläpitämiseen on kehitetty Kemera=> Metka tukijärjestelmä ja kokonainen valistuskoneisto. Metsänhoitokursseilla opetetaan tulostavoitteetta yhä vanhoja käytäntöjä kuten uskontunnustusta paremmasta tuonpuoleisesta. Lehtien metsäosastoilla ja neuvontapalveluissa toistetaan mantraa ”harvennus ja aukkohakkuu”.
Kun joku ehdottaakin paljaaksihakkuulle muuta tapaa, dissonanssi iskee. Mieli ei kestä ristiriitaa pitkään uskomuksen ja todellisuuden välillä, joten se keksii keinot suojata omaa maailmankuvaa:
Tiedevastaisuus (”Tutkijat eivät tiedä mitä puhuvat”)
Kokemusargumentit (”Isäni teki näin ja tuli hyvä tulos”)
Pelon lietsonta (”Jos emme tee näin, koko teollisuus kaatuu”)
”Odotettava motonmittasaksien tulosta” Milloin ne valmistuu? ( niiden tieto on kuljettajan kalibroimaa ja saksilla on lyhyt oppimäärä) Onko motonmittasakset ennustaneet seuraavalle paljaaksihakkuulle missään?
Pelko pois! ”Siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen voidaan aloittaa missä metsikön kehitysvaiheessa tahansa. Siinä kuluu vain se aika, mikä tarvitaan päätöksentekoon.” Yrjö Norokorpi ”JK sopii kaikkialle missä puunsiemenet itää ja puuta kasvaa”!
Ps ; Harvinainen tapaus mainita täällä ; A.J. kertoi käyneen kirjastossa ja lainanneen ko alaa koskevan kirjan. Oliko kirjastossa muita metsäaiheista tutkimusta jota on mahdollista lainata? Kerro tänne muillekin! Epäilen , sen vaikutus ei auta.
Noin härskisti kognitio-ongelmalla systeemissä pelataan . Luetaan kuin vuori saarnaa ; ”ei pidä muistella kärsimäänsä pahaa”! Veivät puut ja laivat, sinne sopi kaik’ työt ja vaivat. Sanonta Punkaharjulta. Palaan aiheeseen huomenna.
Psykologian näkökulmasta vastarinta muutokselle selittyy usein kognitiivisella dissonanssilla. Kun ihmiset ovat vuosikymmeniä uskoneet tiettyyn metsänhoidon tapaan, heidän on erittäin vaikea hyväksyä sitä, että heidän perinteensä eivät olisikaan optimaalisia vaan ovat tulleet narratuiksi. Tämä johtaa usein tiedevastaisuuteen, jossa omat ennakkokäsitykset asetetaan tutkimustiedon edelle. Lisäksi sosiaalisessa mediassa vastakkainasettelut paisuvat, koska äärimmäiset kannat saavat eniten huomiota – maltillinen keskustelu ei herätä samanlaista tunteiden puuskaa.
Ironista kyllä, juuri ne, jotka usein puhuvat metsätalouden ”realistisuudesta” ja ”käytännönläheisyydestä”, ovat usein jääneet jumiin menneeseen ajattelutapaan. Heidän vastustuksensa jatkuvaa kasvatusta kohtaan muistuttaa monella tapaa fossiiliteollisuuden toimintaa ilmastonmuutoksen kieltämisessä – molemmissa tapauksissa kyse on ennen kaikkea muutoksen pelosta ja vallitsevan tilanteen säilyttämisen haluamisesta.
Täällä jatkuvan kasvatuksen vastustus kertoo enemmän suomalaisesta metsäpsyykestä kuin itse menetelmän puutteista. Kun metsästä on tullut niin syvästi osa kansallista minäkuvaa, sen hoidon muuttaminen koetaan henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Todellisuudessa kuitenkin juuri joustavuus ja uuden omaksuminen on pitänyt suomalaisen metsätalouden elinvoimaisena vuosisatojen ajan – ehkä nyt on aika hyväksyä, että myös pulkki tuotantoa paremmat käytännöt voivat kehittyä.
20 ha suo-oja päättyy rinteeseen josta leviää somerikko pitkin 600m ja 15 m alemmas pellonreuna ojaan ennen järveä . Siellä vesi näyttä kirkkaalle , saattaisko siinä olla edelleen ravinteet mukana vaikka humusta ei näy. Ammulla verkoilla ihmeekseni huomasin, että pohja näkyy 4-5 metrinsyvyyteen. Toinen mainio muutos, siika on palannut ja verkossa oli myös lohi, isoja ahvenia ja kilon hauki. Laskuvesiä ojista on tutkittu ja lietehajut ovat lopetettu niin olisko nuo kaikki yhdessä vaikuttaneet viidessä vuodessa pohjan näkyvyyteenkin. Hyvä kuitenkin kun kaatuu eteenpäin.
Mitkä lääkkeet ovat syöttäneet Ukolle kun on noin porhaltaa, yritä topata johonkin varjoon koivujen katveeseen. Hiilikasat ovat hävinnet ja lapset ovat hoidossa!
Voittivat 5-1 ! Vaikka jäi vielä asiaan koskematta.
A. J, — Juu, olis tarvinnut tarkentaa , että entisen systeemin mukaan. No , jos ollaan tarkkoja niin arveluttavaa heikkoa on 16% :n kasvuun noussut 15 vuodessa. Monta heikompaa tilannetta on kokotilalla, ei mitään myytävää vuosikymmeniin!
Mieluummin kertokaa niistä omista metsistä joista saa sen faktatiedon miten olette perehtynee jk tuotantoon. Minun arvostelusta ei kostu mitään heittävät ne jutut roskiin. Jaksollisen metsän tiedän eikä sitä tarvitse miulle selittää. Verottajan julkaisut kertoo kaikkien niistä, myynnit niistä lööperijuttuina on turhaa.
Jatkuvan kasvatuksen puolustajat sanovat, että se tarjoaa tasaisemman tulovirran ja paremman ekologisen kestävyyden. Vastustajat pelkäävät, että jos menetelmä yleistyy, teollisuus häipyy muualle kun on saanut tarvitsemansa, ja koko metsäsektori kärsii. Mutta onko tämä pelko perusteltu? Nykyinen malli ei ole tuonut kaikille metsänomistajille toivottua tuottoa – päinvastoin, monilla alueilla puusto lisäksi on niin heikkolaatuista, että se olisi pitänyt määrätä hakkuukieltoon jo vuosia sitten.
Keskustelun ydin on siitä, miten metsiä hoidetaan pitkällä aikavälillä. Tuottavuuden tavoitteena on kasvussa oltava 40 % tai enemmän laatutukkia, nykyinen 15 % malli ei yksinkertaisesti toimi. Jatkuva kasvatus ei ole mikään taika, mutta se tarjoaa vaihtoehdon niille, jotka haluavat metsästään enemmän kuin pelkkää kuitupuuta. Se mahdollistaa säännöllisemmän tulon ja vähentää markkinahintojen vaihteluiden aiheuttamaa riskiä.