Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
Suuret ikäluokat tuovat 10 000–15 000 uuden hoitajan tarpeen, ja kysyntä pysyy korkeana vähintään 2030-luvun loppuun. Ilman nopeita toimia hoitajapula pahenee, mikä uhkaa hyvinvointivaltion perustaa.
”Tilanne on vakava – jos emme nyt investoi hoitoalalle, joudumme pian kriisiin,” varoittaa gerontologian professori Anna-Liisa Karttunen.
Koulutuksen perustuva työnvaatimus on vaatimaton mutta toisinpäin hyvin tarpeellinen. Matematiikan tohtori voi lyhytkoulutuksen jälkeen toimia jopa metsurina ja kuten tuntemani pari lääkäriä tekee. Kaupallinen oppi harjoitteluna antaa vahvanperustan vaikka valtion johtoon jne.
Tuleva muutos on ennen kokematon, enemmän kuin raideleveyden muutos. Tolopainen tästä on kirjottanut .
Suomen 1930–1940-luvuilla syntynyt suuri ikäluokka on nyt 80–90-vuotiaana, ja heidän kuolemansa vapauttaa runsaasti asuntoja sekä maaseudun kiinteistöjä. Kaupungeissa vanhojen kerrostalokämppien tarjonta voi kasvaa, mikä saattaa painaa hintoja alaspäin, jos nuorempien sukupolvien kysyntä ei riitä. Maaseudulla tilanne on vielä jyrkempi: omakotitalot ja maatilat voivat jäädä pitkäksi aikaa myyntiin, mikä johtaa merkittäviin hintalaskuihin erityisesti syrjäkunnissa.
He (noin 800 000–900 000 henkeä) olivat 1960-luvulla parhaassa työiässä (20–30-vuotiaita). Heidän koulutustasonsa oli huomattavasti alempi kuin nykyään:
– Keskikoulun (peruskoulun tai kansakoulun jälkeinen koulutus) suoritti **alle 20 %**, kun suurin osa työskenteli suoraan kasakoulun tiedoilla.
– Yliopistokoulutukseen pääsi vain noin **5–7 %** ikäluokasta (1960-luvulla korkeakoulutettujen osuus oli hyvin pieni).Samalla suuret ikäluokat jättävät jälkeensä huomattavan varallisuuden, joka siirtyy perillisille. Tämä voi lisätä nuorten asunto- ja sijoituskysyntää kaupungeissa, mutta pahentaa alueellista eriytymistä. Kasvukeskukset säilyttävät vetovoimansa, kun taas maaseudulla kiinteistöjen arvon lasku ja palvelujen kiihtyvä väheneminen voivat syventää autioitumiskehitystä. Kiinteistömarkkinoiden tulevaisuus riippuu nyt siitä, miten nuoret sukupolvet käyttävät perintövarojaan ja miten maaseudun kiinteistöjä uudistetaan.
Voiko syvemmällä sisällä ola kuin täällä metsän tärkeimmässä infossa, mukana kaikki eläkeläiset!
”Minulle on luvattu, että metsästäjät pitävät hirvikannan kurissa, mutta käytännössä he vain haluavat ampua suuria uroksia eivätkä vähentää naaraiden määrää, joka on pääsyypä laiduntamistuhoihin”, kertoi turhautunut maanviljelijä Saimaan rannalta. Viikonloppu huvittelijat ja kennelin harrastajat ovat päättämässä.
Ne ovat jo räjähtäneet. Tuholaistorjunta yritykset voisi hoitaa kuin hävittää rotatkin tai torakat . Nykyistä lihankäsittelyä parempaan ja hygieniapassilliset vaatimukset myös! Vastauksista päätellen olen toiminut väärin, miten olisi pitänyt vesoa?
Parikymmentä vuotta sitten olin porukassa, olen kai jäsen edelleen.. Miksi pitää jossain jengissä olla saadakseen hoitaa tuholaiset pois ! Se kun ei ole noinkaan onnistunut niin ei se silläkään käänny. Suurempi muutos tarvitaan hävittämään ” mafia” Riistanhoitoyhdistykset hallituksineen hevonkuuseen kerta ne eivät tuota tavoitetta ja pitävät valtaa vastuuttomasti. Korjata laki, jokaiselle omat oikeudet siivota syöjät pois kerta karjanpitäjä ei niitä hallitse. Miksi sitä ei sallita?
Metsääni kärsii jatkuvasti hirvien aiheuttamasta laidunnuksesta, mutta en saa tehdä asialle mitään, koska metsästysseura päättää hirvikannasta ja viranomaiset hyväksyvät heidän ehdotuksensa. Nykyinen järjestelmä suosii metsästäjien etuja maanviljelijöiden ja metsänhoitajien kustannuksella.
Hirvi haittaan yksityinen omistaja on ulkoistettu säännöksillä metsästysseurojen hoidettavaksi. Haitat tulisi olla maanomistajan poistettavissa omatoimisesti.
Metsästysseurojen rooli hirvikannan hallinnassa on kasvanut niin suureksi, että monet maanomistajat ja metsänhoidon ammattilaiset pitävät järjestelmää epäoikeudenmukaisena. Erityisesti vuokra-alueilla metsästäjien säännöt ja päätökset määräävät, miten hirvihaittoja hoidetaan – vaikka ne aiheuttavat merkittäviä taloudellisia ja ekologisia vahinkoja metsille ja pelloille.
Jotkut pitävät metsästysseurojen valtaa ”hyödyllisten idioottien” järjestelmänä, jossa innostus korvaa asiantuntemuksen. Viranomaisten päätökset perustuvat usein seurojen ehdotuksiin, vaikka ne eivät aina vastaa alueen todellisia tarpeita. Erityisen ongelmalliseksi on noussut se, että hirvikantaa pyritään pitämään keinotekoisen korkeana metsästyssaaliin turvaamiseksi, vaikka se johtaa jonkun vuokraajan metsän tuhoon.
Byrokratian purkaminen on välttämätöntä. Metsänhoidon ja tuhotorjunnan pitäisi olla luvista riippumaton ja maksuton. Metsänomistajien asemaa on heikennetty systeemissä, jossa heidän odotetaan kestävän huvimetsästykseen saalistuotannon sekä luonnon että viranomaisten aiheuttamat rasitukset. Jos Suomi todella haluaa pitää metsänsä elinvoimaisina, tuhotorjunnan ja hirvikantojen hallinnan pitää perustua yhteistyöhön ja oikeudenmukaisuuteen – ei siihen, että omistajia rangaistaan ongelmista, joihin heillä ei ole varsinaista vaikutusvaltaa.
Metsä on ”kansallinen aarre”, mutta sen hoito ei saa olla pelkkää yksityisten taloudellista uhrautumista. On aika asettaa metsänomistajien oikeudet ja velvollisuudet uuteen, reilumpaan tasapainoon.
On älytöntä maksaa tuhontorjuntaluvista!