Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
Suomen irtautuminen Venäjän raaka-aineista on edennyt nopeasti, mutta täysi itsenäisyys vaatii vielä toimia. Erityisesti lannoitteiden, metallien ja energian alalla on tehty merkittäviä muutoksia, mutta uusia ratkaisuja on jo näkyvissä. Ruotsin ja Norjan malmikaivokset sekä Australian ja Brasilian raaka-aineet tarjoavat vaihtoehtoja. Kierrätysmetallien käyttöä pyritään lisäämään, mikä vähentää ulkomaisten lähteiden tarvetta.
Energian saralla Suomi on jo pääosin irtautunut Venäjän kaasusta ja öljystä. Norjan ja Yhdysvaltojen nesteytetty kaasu sekä uusiutuvien energialähteiden kasvava osuus ovat muuttaneet energiamarkkinoita. Jäljellä on kuitenkin joitakin teknologisia riippuvuuksia, kuten tietyissä sähkökaapeleissa ja teollisuuslaitosten laitteistoissa.
Täyden itsenäisyyden saavuttamiseksi Suomi tarvitsee pitkäjänteistä suunnittelua. EU:n kriittisten raaka-aineiden strategian tukeminen, kotimaisen jalostuskapasiteetin vahvistaminen ja vihreän siirtymän nopeuttaminen ovat keskeisiä askelia. Uusien kauppakumppaneiden löytäminen, että Suomi ei enää joudu riippuvaiseksi yksittäisistä toimittajista.
Tilanne on muuttunut nopeasti, ja monet riippuvuudet on jo katkaistu. Lannoitteiden ja metallien osalta korvaavat ratkaisut ovat käytössä, ja energiamarkkinat ovat monipuolistuneet. Vielä on kuitenkin työtä tehtävänä, jotta Suomi voi olla täysin itsenäinen kriittisten raaka-aineiden suhteen. Lähde; — Finnwatchin analyysit riippuvuuksien purkamisesta.
”Siirtomaapolitiikka” ilman sotilaita – luonnonvarat ja työvoima ulkomaisten etujen ohjailtavana.
Tolopainen puraisi suurta tahkoa!
Nykyajan taloudellista valtaa ei usein levitetä aseilla vaan rahoituksella, sopimuksilla ja paikallisten päättäjien lobbauksella. Ulkomaiset yritykset ja sijoittajat ottavat haltuunsa arvokkaita luonnonvaroja kehittyvissä maissa, jättäen paikallisille vain murusia hyödystä. Tätä mallia on noudatettu laajalti Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa – ja se alkaa näkyä jopa Suomessa.
Suomalaiset siirtomaat; Uruguayssa eucalyptus- ja mäntyplantaasit ovat muuttaneet laajoja alueita yksipuolisiksi viljelymetsiksi, joiden tuotanto menee pääasiassa ulkomaisille markkinoille. Paikalliset asukkaat kärsivät veden vähenemisestä ja maaperän köyhtymisestä, kun kansainväliset metsäyhtiöt tekevät voitot. Saman kaavan nähdään Kaakkois-Aasiassa, missä öljypalmuviljelmät ovat tuhonneet sademetsiä ja riistäneet alkuperäiskansoilta elinkelpoisen maan.
Suomessakin ulkomaiset sijoittajat omistavat yhä suuremman osan meidän metsistämme ja mineraalivaroistamme. Esimerkiksi Australian omistama Rio Tinto pyörittää Outokummun kaivoksia, ja ruotsalainen Sveaskog on kasvattanut metsäomistustaan Suomessa. Vaikka toiminta on laillista, se herättää kysymyksiä siitä, kenelle Suomen luonnonvarat pitkällä tähtäimellä todella kuuluvat. Järjestelmä on hienovaraista, mutta tehokasta..!
Kun luonnonvarat menevät ulkomaille, jää paikallisille vain tyhjät kädet ja rikki revitty ympäristö. Tämä on nykypäivän siirtomaapolitiikkaa – ilman sotilaita, mutta yhtä tuhoisana.
Dole, Chiquita ja muut ”siirtomaatavarakaupan” nykyaikaiset hymyilevät kasvot.
Keskimäärin: tuuli energia 30–50 GWh/vrk . paljonko se on MW sähköä. mitä mieltä raivooja on?