Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
Jos lasketaan mukaan aukosta uudistamis- ja hoitokustannukset, ”menetys” on vähintään 2 000 – 3 500 €/ha (vain kustannuserot). Tähän tulee lisätä kokoaikainen kasvuntuotto per vuosi. Sehän oli sen 800 € / v niin ero on jo ilman korkomenoja joillekin merkittävä.
# A J , ”jatkuvasti vapaasti kasvaneena” – ainakaan hyvällä omallatunnolla. ””
– Omatunto !
Halpa ja runsas työvoima: Vielä 1950- ja 1960-luvuilla maaseudulla oli paljon halpaa työvoimaa. Metsätyö oli yleinen sivutoimi tai päätyö maatalousyrittäjille. Mutta se ei riittänyt viikossa teatterilippuun korkeintaan kerrran kuusa Severi Suhosen elokuvalippuun.
Hevonen – palkaton traktori ; Hevonen oli monipuolinen ja ”halpa” voimanlähde. Sen ylläpito maksoi lähinnä omalla maalla kasvatetulla rehulla, eikä se vaatinut polttoainetta. Hevonen oli osa maatalouden kiertokulkua, eikä sen ”palkkaa” laskettu samalla tavalla.
Hitaampi kannustin koneistua: Koska työn hinta pysyi alhaalla, taloudellinen paine korvata ihmiset ja hevoset koneilla oli heikompi. Koneiden hankinta oli suuri kertasijoitus, kun taas ihmistyö ja hevosenvoima olivat joustavia ja halpoja kulueriä. Ahdinkoon ajetut mv/ metsänomistajat rikkoi loppuun Fortsonit ja Valmetit, muut pelto raktorit pankin vekselikierteissä puunvinsseillä juonnossa.Teollisuudessa siirryttiin nopeammin käsityöstä tehtaaseen. Metsätaloudessa oli pitkä aika, jolloin koneet (esim. ensimmäiset moottorisahat) ja perinteiset menetelmät (kirves, käsisaha, hevonen) elivät rinnakkain.
Koneistuminen välttämättömyytenä, Ei Optimoinniksi: Suuri murros tapahtui vasta 1960-luvun lopulla ja 1970-luvull, kun: Maaltamuutto kiihtyi ja halpaa työvoimaa ei enää ollut saatavilla. Viimeisetkin lähti Ruotsiin .Yhteiskunta muuttui ja kaupungistui, metsätyön tekijöitä väheni.
Palkat nousivat, mikä teki koneista taloudellisesti kannattavampia.
Tämä pakotti metsäteollisuuden investoimaan massiivisesti metsäkoneisiin (Hakkuukoneet, forwarderit).
Investointien Luonne: Koska koneistuminen tuli myöhään ja nopeasti, se keskittyi loppupään työvaiheisiin – hakkuuseen ja metsäkuljetukseen. Metsänhoidon varhaisvaiheet (istutus, taimikonhoito) koneellistuivat hitaammin ja osin yhä perustuvat paljon manuaaliseen työhön.Rahalliset erot olivat todellakin suuret
Teollisuus: Investoi valtavia summia tehtaiden robotisointiin ja automaatioon jo varhain, koska se tuotti nopeaa tuottoa.
Metsätalous: Piti kiinni halvasta perinteisestä työvoimamallista mahdollisimman kauan. Vasta kun talousmalli romahti (työvoima loppui), pakon edessä ryhdyttiin massiivisiin investointeihin.Puutuotannon koneellistumisen hitauden ydin on siis tarjonnan ja kysynnän laki. Niin kauan kuin koneiden hankinta- ja käyttökustannukset olivat korkeammat kuin ihmistyövoiman ja hevosen ylläpitokustannukset, ei kannattanut investoida.
Teollisuuden koneistuminen oli kilpailun ja voiton tavoittelun ajama projekti. Metsätalouden koneistuminen oli pitkälti pakon sanelema korjausliike, kun halpa perinteinen työvoima loppui. Tämä historiallinen ero näkyy yhä osaltaan metsäalan rakenteissa ja ajattelutavoissa.
”Julkilausuman” hakkuisiin siirtyivät enimmäkseen pakosta ja jatkuvankasvatuksen puustosta paljaaksihakkuulla!
Yksi omantunnon näyttely on ” Hiljainen kansa”.
Timpan # Väite 1: ”Uudistuminen ei toimi aiemman avohakkuun paikoille – ei ilmesty taimia” .. Kysymys kuuluu toiselle palstalle, jatkuvassa kasvatuksessa on aluskasvillisuus sopivaa ja eri-ikäisiä sahatukkeja optimi määrä tuotannossa. Avohakkuuseen on joskus 80 vuotta sitten tullut taimet jot ka ovat hävitetty (myyty) . Jk mehtä uusiutuu joka vuosi luontaisella siemen karisteella paikkakunnalle jalostuneilla siemenillä.
Amazonin metsien hakkuista ja sen vaikutuksista on laaja kirjallisuus ja tutkimustieto.
”The Amazon from an International Law Perspective” (Beatriz Garcia)”The Fate of the Forest: Developers, Destroyers, and Defenders of the Amazon” (Susanna Hecht)
Miten puun ostajat suhtautuvat jatkuvan kasvatuksesta saatavaan puuhun?
Tässä suhtautuminen on yleisesti ottaen erittäin neutraalia tai myönteistä. Laatu ei riipu hakkuutavasta: Puun laatu (esim. tiheys, lujuus, sahausominaisuudet) määräytyy ennen kaikkea puulajista, kasvupaikasta ja metsänhoidosta (harvennuksista) . On täysin yhdentekevää, onko puu kaadettu avohakkuulla vai jatkuvan kasvatuksen yksittäishakkuulla. Sahat ostavat puuta sen laadun perusteella, eivätkä kysy hakutavasta.
Määrä on ainoa ”haitta”: Jatkuvan kasvatuksen hakkuista saadaan usein pienempiä eriä kerrallaan kuin suurhakkuista (katso Osara). Tämä voi olla logistisesti hieman lisätä sommittelua ostajalle kuin yhden suuren avohakkuuerän käsittely. Kuitenkin, jos alueella on useita pieniä hakkuita, ne yhdistetään usein yhdeksi kuljetuseräksi useita tuhansia m3 suurin osa tukkipuuta.
Ympäristöbrändi: Yhä useammin metsäteollisuusyritykset korostavat vastuullisuutta ja kestävyyttä. He voivat jopa ”pitää jatkuvaa kasvatusta positiivisena asiana”, koska se vahvistaa koko alan ympäristöprofiilia ja auttaa saavuttamaan sertifiointien (esim. FSC, PEFC) vaatimuksia. Yksittäinen metsänomistaja, joka käyttää jatkuvaa kasvatusta, voi olla jopa esimerkkitapaus yrityksen viestinnässä. Ostaja valitsee mieluummin ”vapaasti kasvaneet” talopaketin!Metsänomistaja ja harkitessa jatkuvaa kasvatusta, ”puun myynti ei ole este”. Keskeisintä on hakea tietoa ja neuvontaa sellaisilta metsänhoitajilta, jotka ymmärtävät ja osaavat käytännön tasolla soveltaa näitä menetelmiä.
Niin varmaan, mutta kun on henk’kohtaista ongelmaa viisaissa teksteissä enemmän kuin jk lustoista lukemia niin jos nyt terävästi listaisitte ne.
Tarkistakaa olisiko jokin haitta jäänyt huomaamatta –? Vastaan sitten nipussa jokaiseen epäkohtaan joka on eri-ikäisen monikerroksellisen kasvusta johtuvaa. Antaa palaa!
Jaksollisen kasvatukseen ongelmiin on avattu omasivusto ja voihan tehdä uudet tulet jos entinen on karannut, kyllä liekin pitää palaa. Siitä 70 vuodesta jää mehtä historiaan väkevä jälki.
Jättäisitte tämän pelkästään monimuotoiselle jk jutulle. Kuten A.J. viisaasti kirjoitti, jatkuvakasvatus ei ole pelkästään hakkuutapa, vaan monimuotoisen metsäekosysteemin käyttöä. Pohdintaa varmaan riittää siinnäkin monelle vastaan kapinoijalle.
Just sellaista jk on, että siellä mehässä on kaikki tuotannon ” alkuaineet” , taimet ja tukkipuutta kasvussa eikä mene morsiamen ikää ootellessa tuleeko uutta kasvua. Puukin huomautus on korjattu Paikkakunnaksi.
Kiitokset siivouksesta toimitukselle!
Niin se kuitenkin toimii. Oma myynti parhaimmillaan tuotti pyöreästi 1070 € /ha / vuosi. Siitä on nyt muutama vuosi. Tämä ei ole kehumiseksi vaan siitä erosta paljaaksihakkuuseen johtuva juttu. On miulla sellaisiakin jaksollisia ( oikea oppista) taimikoita tukkipuitta riippana joista luvut jää kauas tuosta.
Työvaltaisessa menetelmässä näyttää tulos hupenevan vuosi vuodelta vain heikommaksi.
PS; palstan siivoojalle nimittelystä on taas töitä, pls!
Kuulehan Puuki tämä on niin moneen kertaa jo käsitelty ja aina tulos on ollut sama. Kysyin nyt asiantuntijalta; ”Ero olisi siis noin 860 €/vuosi parempi jatkuvan kasvatuksen hyväksi.” Paikkakunta on Etelä-Karjala.
# Nuokalle ; Myyntikokemusta ja taimia on noin 65 vuotta!
Myynnissä ovat enimmäkseen alle 70 vuotiset, valikoituvat paksuuden ja tiheyden perusteella varjostuksen mukaan. Jatkoon jäävät vahvoista ”ikimäntyjä ” geeniperinnöksi . Seuraavat hakkuut on otettava ohjeisiin etenkin kun on valmista monikerroksellista sekamehtää käsittelyssä. Tiedän kasvussa olevan koivikon -75 istutettu eikä ole tähän asti korkoja tuottanut.