Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
edit
edit
Suomalaisten tehtävänä on jatkaa osaamisen ja innovaatioiden polkua. Osaaminen ja laskutaito helpottaa, erityiseen nopeuttaa siinä. Lopputulos kun on laskettavissa vain tulevaisuuteen (on monelle ongelma) . Kokomaan metsän tuottavuus ylen aikaisella kasvulla tuottaisi aina kolmasosan parempaa tuloa metsänomistajille!
Noin on mitä A J sanoo! — kun on pylkerö ukoilla ongelmia aina kasaantunut niin kerron miten voi yksinkertaisesta aukosta selviytyä ;
Arvopuiden istutus vahvistaa metsää
Kotimaiset **lehtipuut (tammi, koivu, leppä, haapa)** ja **harmaaleppä** sopivat hyvin sekametsiin, sillä ne parantavat maaperän rakennetta ja tarjoavat elinympäristöjä hyödyllisille eliöille. Myös harvinaisemmat lajit, kuten **jalavat ja pähkinäpensaat**, voivat lisätä metsän monimuotoisuutta.Käytännön vinkkejä
– **Istuta sekametsää** – sekoita havuja ja lehtipuita luonnolliseen tapaan.
– **Suosi paikallisia lajeja**, jotka ovat sopeutuneet alueen olosuhteisiin.
– **Vältä liian tiheää istutusta** – anna puille tilaa kasvaa vahvoiksi.Monipuolinen metsä ei ole vain luonnon kannalta parempi, vaan se on myös taloudellisesti pitkäjänteisesti kannattava. Terve metsä kestää paremmin myrskyä ja tuulta, tuottaa laadukkaampaa puuta ja tarjoaa monipuolisempia ekosysteemipalveluja, mustikoita ja kanttarellia. **Kestävä eri-ikäinen metsänhoito alkaa monimuotoisuudesta!**
Metsän terveyttä ja kasvukykyä voidaan parantaa sopeuttamalla hoitotoimia kunkin tilanteen tarpeisiin. Esimerkiksi ”tahdikas harvennus” voi edistää puuston elinvoimaa ja vähentää taudinaiheuttajien leviämistä, kun samalla poistetaan heikompia tai sairaita yksilöitä. ”Istutukset” puolestaan voivat täydentää luontaisesti uudistuvaa metsää tai korvata taudin vuoksi menetetyt puut, jos lajivalinta tehdään paikallisten olosuhteiden mukaan.
Parasta, että toimenpiteet suunnitellaan tuottavalla tavalla – liian tiheä istutus tai väärä lajivalinta voi jopa lisätä taudinaltista. Luonnon omia uudistusmekanismeja (kuten siementen itäminen ja suojaisat kasvupaikat) kannattaa hyödyntää mahdollisimman paljon.
Tohtori A. Jalkanen aiemmin varoittaa, että sienitaudit ja muut mikrobit voivat levitä tuulen mukana pölytteenä. Erityisen suuri riski on maaperän mylläyksissä, kuten avohakkuilla, joissa patogeenit pääsevät helposti liikkeelle. Luonnonmetsät ovat sopeutuneet välttämään näitä tauteja, mutta häiriöt tekevät metsästä herkemmän.
Ukkojen jätökset ja likaiset tamppauskengät voivat myös levittää tauteja laajemmalle alueelle. Tästä syystä metsään kulkiessa olisi tärkeää huomioida hygienia ja välttää turhaa maaperän häiritsemistä. Taudit voivat aiheuttaa laajoja vaurioita sekä luonnolle että metsätaloudelle.
JK-menetelmällä luodaan monipuolisemmat ja pienimuotoisemmat uudistamisalat, mikä vähentää sekä tautiriskiä (koska puusto on eri-ikäistä ja tiheys alhaisempi) että hirvituhoja (koska taimet ovat paremmin suojattuna vanhemman puuston läheisyydessä).
Ongelmat eivät juurikaan johdu JK-systeemin puutteesta, vaan pikemminkin sen riittämättömästä käytöstä. Sen sijaan avohakkuiden laaja käyttö on usein taustalla laajoihin tuhoalueisiin. Monenlaiset saastuneet kuokat ja koneet levittää mikrobeja useaan kertaa taimijakson aikana.
Jospa nälkä olis siedettävämpi kun on ”viulut viinit laulut ja naiset” . On sitä terveyden paastoakin jolla voisi ylipainoinen kansa het’ hoitaa ison osan yhteiskunnan kuluista! Aliravitsemus on maailman suurimpia ongelmia mutta olut on siihen huono ratkaisu!
Vepsäläiset ja suomalaiset jakavat osin yhteisen historian ja luontoympäristön, heidän hyvinvointieronsa paljastavat, kuinka erilaiset yhteiskuntarakenteet ja resurssien käyttö vaikuttavat kansojen elämään. Kun Suomen puolella monimuotoisuus ja kestävä kehitys ovat tukeneet vaurautta, Vepsäläisten perinteet ja mahdollisuudet ovat jääneet alueellisen epätasa-arvon ja politiikan varjoon. Laatokka on enemmän kuin vesistö , raja – se on myös kertomus siitä, miten samankaltaiset kansat voivat kukoistaa tai kärsiä riippuen siitä, millaisen ”metsän” yhteiskunta heille kasvattaa.