Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
Jos Visa noihin sukupuolijuttuihin avaisi oman sivustosi siellä sitten käsittelisit laajasti sen ja verotusta.
Vielä parhaasta metsänomistajan puuntuottavuudesta: Hain sen perustuen avoimiin tutkimuksiin kilpailuttamatta mitään tietoistoista systeemiä keskenään. Tulos on syntynyt puunkasvun olosuhteet ja kaupallisuuden keskinäisellä optimoinnilla. Nyt kun jk – juttu on muutamalle tuttu ja se oli jo olemassa niin käytän sitä samaa nimitystä jatkuvasta puunmyynnistä. Kyse on melko samoista asioista, kuin oli päivittämätön Pukkalan jatkuvakasvatus. Pukkalan viimeiset ja oma optimointi korjasi kokoluokkajakaumaa paikalliseen kasvuoloihin sopivaksi jotta tulon jatkuvuus on vahvaa.
Umpeen kasvatettu kuusikko on rassattu moneen kertaan jatkuvuuteen sopivista puista, kaikessa on tähdätty 70 vuotta lopulliseen metsän tuhoon. Siitä seuraa nyt rangaistus kierre. Sen tulo kuuluisi menneille tamppaajille ja säästäjille!
Parempi on aloitus vertailuun A .J. n kuvaamasta ; sekalainen harva puusto ^ppa ~16 sehän on metsää! Paljas maa ei ole metsää kuin joillekin?
Kolmas ja neljäskin kierros tamppaa näitä aukkoja ”niin kauan kuin kenkien pohjat kestää.” Se koira älähtää johon kalilla kalahtaa , vanha viidakon sanonta.
Metsäntuottavuuden, kestävyyden ja kannattavuuden kysymys avautuu juuri siihen, miten työpanos suhteutuu pitkän aikavälin tuottoon. Kun A.J. ehdottaa muutaman vuoden välein tehtäviä harvennuksia ja satunnaisia päätehakkuita, käytännössä luodaan järjestelmä, jossa työtä tehdään jatkuvasti mutta tuotto jää avustuksilla vähäiseksi. Tämä näkyy erityisen selvästi tilanteessa, jossa kolmas sukupolvi aloittaa taas raivaussahahommat samalla kuvioilla – kertoo metsästä, joka ei koskaan saavuta täysimittaista tuottavuutta, vaan vaatii tukirahoituksilla alituista uudistustyötä ilman riittävää korvausta.
Selkeä ero jatkuvan kasvatuksen (JK) ja tällaisen tuottamattoman työn välillä piilee ajan mittakaavassa. JK-järjestelmässä 10 vuoden välein saadaan konkreettinen 5 000–10 000 euron tulovirta poimintahakkuista, mikä mahdollistaa toiminnan jatkumisen ilman katkoksia. Tämä on erityisen tärkeää pienille metsänomistajille, joilla ei ole varaa odottaa vuosikymmeniä ensimmäisten tulojen saamiseksi. Toisin kuin avohakkuissa, joissa työpanos keskittyy pääasiassa raivaamiseen ja uudistamiseen (toistuvaa, tuottamatonta tamppaus), JK:ssa jokainen työtunti kohdistuu myyntipuilla suoraan arvon kasvattamiseen – toistuvat myynnit parantavat puuston laatua ja myyntikelpoisuutta.
Avohakkuun todellisuus paljastuu juuri tuossa r-sahalla bensanpoltto kolmannen sukupolven kädessä: sama alue raivataan uudelleen ja uudelleen, mutta metsä ei koskaan pääse kunnolla tuottamaan. Tämä johtuu siitä, että avohakkuujärjestelmässä suuri osa työstä kohdistuu tuottamattomiin vaiheisiin – taimikon istutukseen, Gla:lla ruohontamppaukseen ja muuhun uudistamiseen – kunnes vuosikymmenten päästä saadaan yksi kertatuotto. ” Isien aiheuttama ”synti” kostetaan kolmanteen ja neljänteen polveen.”
JK-järjestelmässä työpanos kohdistuu koko ajan suoraan myynnillä tuottavuuden ylläpitoon ja parantamiseen, mikä tekee siitä taloudellisesti tehokkaamman.Vertaamalla näitä kahta mallia, huomaa että avohakkuissa työ on usein juuri sitä – työtä ilman riittävää vastinetta. JK-järjestelmässä ”työ” on myynti/investointi, joka tuottaa säännöllisiä tuloja. Ei ole sattuma, että samoilla alueilla kolmas sukupolvi joutuu vieläkin raivaamaan, kun taas JK-metsistä nykyinen nuori sukupolvi voi jo nauttia, opiskella vapaasti vanhempiensa menetelmän puiden tuotoista. Tämä ei johdu laiskuudesta tai osaamattomuudesta, vaan siitä että avohakkuujärjestelmä itsessään on suunniteltu siten, että se vaatii jatkuvaa työtä mutta tuottaa vähän. JK puolestaan suunnitellaan siten, että työ panostetaan sinne missä se tuottaa eniten – puunmyynnillä kasvuun ja laadun parantamiseen, ei pelkästään raivaamiseen ja uudistamiseen.
Suomalaisten metsänhoidon päätehakkuumalli näyttää paperilla usein houkuttelevalta koronkorkolaskelmien valossa, mutta käytännön elämä pienessä metsätaloudessa paljastaa sen heikkoudet. Kun puhumme 10 vuoden hakkuuväleistä jatkuvassa kasvatuksessa, kyse ei ole pelkästään puuston kehityksestä vaan yrityksen henkiinjäämisestä. Pienillä metsänomistajilla ja metsäyrityksillä on jatkuvaa rahantarvetta – lainojen lyhennyksiin, koneiden ylläpitoon, työntekijöiden palkkoihin ja arjen kuluihin. Tässä tilanteessa 60-80 vuoden päätehakkuun 100€ vuosi tuotto , vaikka se teoriassa olisikin suurempi, on kuin kuollut omaisuus. Kuka pieni toimija voi odottaa kolme sukupolvea nähdäkseen tulonsa?
Jatkuva kasvatus tarjoaa 10 vuoden välein tulevan tulovirran, joka mahdollistaa toiminnan jatkumisen ilman katkoksia. Käytännössä tämä tarkoittaa säännöllistä 5 000-10 000 euron tuloa joka toinen vuosikymmen per hehtaari, mikä riittää kattamaan välttämättömät investoinnit ja kulut. Toisin kuin päätehakkuun kertatulo, joka vaatii täydellisen sijoittamisen perään tuottaakseen, JK:n tuotot ovat konkreettista käyttörahaa, joka pitää yrityksen pystyssä.
Päätehakkuun puolustajat unohtavat usein, että pienillä toimijoilla ei ole varaa odottaa. Kun pankki haluaa lainanlyhennykset kuukausittain, verottaja maksut vuosittain ja työntekijät palkat säännöllisesti, 60 vuoden odotus ei ole vaihtoehto. Jatkuva kasvatus vastaa paremmin pienyritysten todelliseen rahan liikkeeseen – säännöllisiä pieniä tuloja, jotka tukevat jatkuvaa toimintaa. Tämä on erityisen tärkeää maaseudulla, jossa metsätalous usein on ainoa toimiala ja tulonlähde.
Lisäksi 10 vuoden hakkuuvälit antavat joustavuutta markkinoiden muutoksiin. Kun puuta myydään useammin, voidaan reagoida hintojen nousuihin ja välttää huonoimpien markkinatilanteiden myyntiä. Päätehakkuussa kaikki panokset ovat yhden vuosikerroksen varassa, mikä tekee yrityksen erittäin alttiiksi markkinoiden heilahteluille. Jatkuvassa kasvatuksessa huonot myyntivuodet voidaan tasapainottaa hyvillä vuosilla.
Kysymys ei ole pelkästään siitä, kumpi malli tuottaa enemmän rahaa 100 vuoden päästä, vaan siitä, kumpi malli mahdollistaa metsätalouden harjoittamisen tänään ja huomenna. Pienituloisille yrityksille ja metsänomistajille jatkuva kasvatus ei ole vain ekologisempi vaihtoehto, vaan usein ainoa taloudellisesti mahdollinen tapa pitää metsä tuottavana ja yritys toimintakuntoisena sukupolvesta toiseen. Sekin josta Tolopainen viisaasti sanoi; sijoitus tuotto on vasta sitten tilillä kun on saanut osakkeensa myydyksi.
Tämäkin on täällä käsitelty monta kertaa ja Jupes voit noista aikaisemmista käydä katsomassa vaikka Puukin tekemä esimerkin kun et minua usko.. Lyhyesti : Jatkuva tulovirta, joka voidaan diskontata nykyarvoon. Jk jutussa hieman mutkikkaampi; Summa geometrisena sarjan funktiona, kunnes tuottojen vaikutus häviää. Tarvitset suuren ruutupaperin, ja kumin! siitä se irtoaa!
Mehtäukon jalostusaste on tehtäväänsä sopiva!
Silloin 1990-luvulla metsäteollisuus nojasi voimakkaasti lyhyen aikavälin tehokkuuteen ja halvan työvoiman hyödyntämiseen, mutta nykypäivän haasteet – kuten ilmastonmuutos, kestävyysvaatimukset ja laadukkaan puuraaka-aineen kasvava kysyntä – pakottavat murroksen. Puuntuottajan hyvä osaaminen tuo samalla alalle lisäarvostusta jopa tuloja, välttyy huijareiden sijoitusansoilta.
Pitkällä aikavälillä halpatuotanto ei ole enää kilpailukykyinen strategia. Sen sijaan täytyy siirtyä arvoketjua ylöspäin:
– Korkealaatuiseen puutuotantoon , (esim. jatkuva kasvatus, tarkempi puunvalinta)
– Tehokkaampiin jalostusprosesseihin , (lisäarvo puuraaka-aineelle)
– Kestävämpiin toimintamalleihin , (ympäristöystävällisyys, hiilinielut)Tämä muutos vaatii investointeja uusiin teknologioihin, koulutukseen ja yhteistyöhön metsänomistajien kanssa. Menestystä ei enää mitata pelkästään massana tai kuutiometreissä, vaan arvossa ja kestävyydessä .
”Halpatuotannon aika on ohi – nyt on korkean laadun ja älykkään metsätalouden vuoro.”
Faktoja:
– JK tuottaa 3x enemmän vuosittain kuin avohakkuu
– Ei tarvetta spekulatiivisille sijoitustuotoille
– Ei tyhjää kassaa hakkuiden jälkeen
– Ekologisesti kestävämpi
– Korkeampi sahapuun osuus”koivikko on varmistanut uudistuksen, jonka tarkoitus ei alunperinkään ole tuottaa mahdottomia. Kun sen alle syntyy myöhemmin ku-taimikko luontaisesti tai istuttaen, se kasvattajasukupolvi on hoitanut osansa mallikkaasti.” M -ukko on oivaltanut jatkuvan kasvatuksen tai järki on lopulta kypsynyt, hyvä!
”Sumalaisten metsäyhtiöiden 1990 -luvun käyttämä tekniikka on vaarassa. ” T&T lehti kertoo ja lehti jatkaa; Tuholaiset ja myrskytuhot heikentää puutavaran laatua Suomessa. Myös puun korjuu ja säilöminen vaikeutuvat, kun 1990-luvulla käyttöön otettua menetelmää ei voi enää hyödyntää. Jutun perusteella tekniikan aiheuttama menetys on hankalasti korjattavissa metsänomistajalle tuottavaksi.
Numeronäytöt uupuu edelleen noista ajatelmistanne, mitään lähdetietoakaan eivät esitä. Riidanhalu paista vahvasti. Jk metsä uudistuu vaikka joka vuosi eikä vaadi kantoa. Ero on huikea monikymmenkertainen , 70 -90 vuoden aukkokiertoon verraten. Tuo luulo paljastaa senkin miten vähin kyvyn metsäneuvonta on jakanut tietoa.
Mutta, päivän teeman mukaan ”herrathan puhuu täyttä hevonpaskaa”!
Jatkuvan kasvatuksen taloudellinen ylivoima avohakkuuseen nähden on selkeä fakta, eikä sitä tarvitse peitellä monimutkaisilla laskelmilla tai epärealistisilla sijoitusoletuksilla. Jatkuva kasvatus tuottaa käytännössä yli kolminkertaiset vuosittaiset tulot verrattuna perinteiseen avohakkuuseen, ja se tekee tämän ilman turhia kikkailuja tai edellisten hakkuiden varojen uudelleensijoittamista. Näitä pitää monetta kertaa oikoa tänne, aina löytyy tyhjästä tuoton keksijä.
Avohakkuun puolustajat usein laskevat teoreettisia tuottoja olettaen, että hakkuista saadut rahat sijoitetaan viisaasti ja tuottavat vakaata kasvua vuosikymmenien ajan. Todellisuudessa harva metsänomistaja käyttää hakkuutuloja täysimittaiseen sijoittamiseen. Useimmiten rahat menevät lainojen maksuun, arjen kuluihin tai eivät tuota läheskään niin hyvää tuottoa karjan ruokinnassa kuin optimistisissa laskelmissa esitetään. Lisäksi avohakkuun jälkeen jää pitkä ajanjakso, jolloin metsästä ei synny uusia tuloja, kun taas jatkuvassa kasvatuksessa saadaan säännöllistä tulovirtaa ilman pitkiä tyhjiä kausia.
Jatkuva kasvatus ei vaadi uudistamiseen liittyviä suuria kertakustannuksia, kuten istutusta tai nuoren metsän hoitotyötä. Sen sijaan se tuottaa jatkuvasti korkealaatuista sahapuuta, jota voidaan myydä markkinoiden tarpeen mukaan. Avohakkuussa suuri osa puustosta jää käyttökelvottomaksi, kun taas jatkuvassa kasvatuksessa sahapuun osuus on huomattavasti suurempi.
Taloudellisten hyötyjen lisäksi jatkuva kasvatus on myös ekologisesti kestävämpi. Se säilyttää metsän rakenteen ja biodiversiteetin, kun taas avohakkuut heikentävät maaperän tilaa ja hävittävät elinympäristöjä.
Faktoihin perustuen on selvää, että jatkuva kasvatus on parempi vaihtoehto niin taloudellisesti kuin ympäristön kannalta. Sen tuotot ovat varmempia, sillä ne tulevat suoraan metsästä eivätkä riipu epävarmoista sijoituksista. Jos halutaan vakaata ja pitkäkestoista tulonlähdettä ilman turhia riskejä, jatkuva kasvatus on ainoa järkevä valinta. —- ”Sijoitukset ovat spekulaatiota, JK-myynti on todellista rahaa metsästä ” Pölkkypää hölmöläisiltä on huijattu miljoonia €:ja olemattomilla sijoitus tuloilla, kertoi täyttä faktaa uutisissa!
Jk-menettely tuottaa korkeamman nykyarvon kuin aukonhakumenetelmä, koska säännölliset myynnit tuottavat jatkuvaa tulovirtaa, eikä pääoma ole sidottuna vuosikymmeniin.
– Aukonhakumenetelmä voi olla riskillisempi (esim. markkinahintojen vaihtelu, ostajat katoaa, kasvatusriskit), kun taas jk-menettely tasaa riskiä ja tuottaa vakaan tulonlähteen, mukautuva jatkuvasti tarpeeseen.-Jk-menettely on taloudellisesti edullisempi kuin aukonhakumenetelmä, kun on sahapuun kasvatusta ja myyntiä hoidetaan optimaalisesti ~12 vuoden jaksoissa ”jo alun 30 vuotta”. Semmonen pieni ero siihen A J päätelmään. Numeroina se se antaa huikean positiivisen % -luvun! Jk vapautta tamppaajia vaikka opiskeluun ja säästää muokkauskalustoa, polttoainetta säästyy ja hikeä!