Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
Sahat ja selluntekijät on sitä samaa kuin valkomusta kanalanta.
Niin, tässä kuin viimeistä piikkiä ootellessa voin kirjoitella. Tuskin ne petäjät ja koivut oli edes 100 v ylittäneet, ei täällä oo vanhoja metsiä ( eivät sahanneet minun puita). Hyvä kun jostain on onnistunut etteivät menneet selluksi kuin naapurin säästetty A- lk n perämehtä. Ei tunnu olevan hinnallakaan väliä.
Tämänkin olen jo kertonut täällä. 25 v aiemmin Suomessa useita porukoita sahasi sirkkelillä A- tukkia vientiin. Saksalainen asiakas Dusseldorf issa esitteli S. Enson 3m x 22 cm oksatonta höylättyä lautaa, hintaa sillä oli sama kuin yhden sahapuun kuutiolla Suomessa. Porukkamme möi muutaman vuoden koivu lankkua, asiakkaan haluamaa parrua Japaniin ja mäntylistoja Eurooppaan ( metrihinta oli 4 x laudan hinta). Meiltä omat A- tukit melkein loppui ja homma jatkui tuonti puulla. Nuo kolme suurinta konsernia vaati piensahoille ”laatujärjestelmän”. Seuraavana aamua oli sirkkelit myynnissä. Oli polkaistu jonkun kihtiselle varpaalle. En ollut enää mukana.
Sauli Valkosen kanssa kuvassa metsä ei ole vielä ehtinyt muotoutua täydellisesti eri-ikäiseksi. Kuvassa ei vielä näy niitä parhaassa arvokasvussa olevia puita. Sitä Saulikin sanoo, että vie aikansa ennen kuin 100 vuoden taantuma saadaan korjattua.
Timppa kyselee kun ei tiedä. Mie vastaan. Suomen metsäala ei ole paljon muuttunut vuosikymmeniin jos soita ei lasketa.. Puiden kasvusta on vain hajanaisia tietoja. Edelleen teollisuudella on kasvava huoli miten saisi ohjeiden toteuttamat taimikot sellukattilaan. Vapaaehtoisia palkatta tekijöitä ei oikein tunnu enää olevan. Mhy kehottaa korjaamaan tekemänsä virheet ammattitaidolla. Mitään haittaa sahatukkien liikakasvusta ei ole havaittu. Hirvet tulevat hoitamaan tulevat taimikot eikä metsä valtaa kaikkea maata. Loput puut menee polttoon ja retkeilijöiden pitkospuihin. Voit nukkua levollisesti. Oliko tästä tiedosta apua?
Tosi jalostus kasvattaisi valmista ovenkarmia ja pyyhepaperia pätkimistä vaille. Nuo viruvan solujen propsit tukkii prosessissa viiran ja tahrii koneenkäyttäjät. Palkkausta joutuu korjaamaan eikä toiminnan seisauksilta vältytä, asiakkaat valittaa tikuista tulleista infektioista. Rajantakanakin palaavat käyttämään kaalinlehteä.
Muistan A. J . vastauksesi oli oikein. Tiesit myös sen miksi sitä kysyin. Tuo viisaus oli jo mummollani, ettei hukata startissa aikaa. ” Kehruuaika meni kartatessa”. Nopeus on ratkaiseva ettei menetä peliä.
PS. Solukkotaimet ovat sitten kun katsellaan pilvenreunalta. Jos niitä poletaan aukkoihin niin ei homma juuri kehity. Aukossa siemennys ei kerkiä. Hyytyy heiniin kuin polkupyörän työntäjä mäkeen.
Monikerrosmetsässä on jo 5000 vuotta jalostettujakin ( kuva) taimia ja puuta arvokasvussa jatkuvasti.
Niin se on Puuki, ei aukon tamppaajat kestä sitä tulosta.
Gla kerro mikä on tulos? Puukilla on näköjään valikoiva muisti tai katkos.
Polkupyöräilijän tapaus. Tässä on se tehtävä: Pyöräilijän pitää ajaa kahden kilometrin matka tunturin yli. Ensin mäkeä ylös ja sitten alas. Koska pyörä on vaihteeton, sillä ei voi nousta mäkeä nopeammin kuin nopeudella 10 kilometriä tunnissa. Alamäkeen polkien pääsee tietysti huomattavasti lujempaa. Kuinka nopeasti pyöräilijän on ajettava toinen kilometri, että keskinopeudeksi koko matkalla tulee 20 kilometriä tunnissa?
Siinä se juju onkin. Aukot ovat usealla kuviolla, ne ovat kuin monta ”ryssän tullia”. Jokainen niistä viivyttää ja metsähoitajat ovat kassaroineen huitomassa! Eri-ikäm. valmista tuotetta voi korjata useammin vaikka kolmelta ha:lta niin se ei ole kuin nopeaa tuloa. Ei haittaa, sinne jää kasvu jatkumaan.
Niitä oikeita eri-ikämetsiä ei oo kovin moni ees nähnyt ja kokemusta on vielä vähemmän. Aukon ongelmia täällä ei oo ymmärretty, sitä polkupyöräilijän syndroomaa josta tein esimerkin ei haluta muistaa.
Tuo nykyinen hallitseva menettely on kuin entisen Neukkujen kaupan jonot tai nykyinen Venäjän tulli. Se on jatkuvaa odotusta moneen kertaan.
Virtaus tuotanto näkyy Vantaan lentoasemalla. Kaikki toimenpiteet ( kasvu ) toimii samanaikaisesti. Ei katkaista jokaiselle koneelle erikseen toimintaa ja tyhjennetä vastaanottoa.
Ihan ensten on ymmärrettävä laadukkaiden tuotteiden tai palveluiden tuottaminen. Olen melko varma, että tässä ei ole Annelille mitään uutta. Kerron kuitenkin.
Toiminnassa pyritään siihen, että jokainen hakkuu (~ 60 € / m3 ) on tuottava, hoito parantaa jäljellejäävään puustoon arvokasvua ja hukkatyön määrä minimoidaan.
Havaittuihin ongelmiin ( laho, hirvi ym.) tulee puuttua välittömästi, ja ne tulisi nähdä tilaisuuksina kehittää laatua, tehokkuutta. Valmiin tuotteen varastojen minimointi vähentää vahinkojen mahdollisuutta ( myrskyt, tuholaiset) ja antaa tilaa nostaa ( taimilla) virtausta.Toimintatapojen kehittäminen edellyttää tuotannon
virtauttamista. Tällä tavoitellaan sitä, että tuotteet valmistetaan nopeasti valmiiksi, välittömän tarpeen mukaan. Toiminnan virtauttaminen tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että nykyinen työvaihe on valmis tarjoamaan seuraavalle työvaiheelle sen tarvitseman tuotteen/osakokoonpanon/komponentin mahdollisimman nopeasti, kun seuraava vaihe on valmis vastaanottamaan sen, jotta tuotantolinjan virtaus on yhtenäistä eikä synny turhaa odottamista ( arvokasvu on jatkuvaa joka hehtaarilla eikä odota 50 vuotta) parhaan hinnan oleville tuotteille.Eri-ikäisyys pienentää keskeneräisen ( riukujen) tuotannon määrää ja ehkäistä hukkaa. Tasaisen tuotannon suoria etuja ovat: käytössä olevien resurssien kuormituksen tasoittuminen, varastointitarpeen pienentyminen. Tuotannosta on 90% asiakkaille ja 300% arvokkaampaa ainetta kuin ennen.
Menetelmän koneistus on hallittavissa ja tuottavassa toiminnassa.Nykyinen riukujen keräys on tappiollista virheiden korjausta. Lue; Aarrelehti ”Osaran aukot” niihin oli haudattu noin 10 000 e.-” leiviskää” joka hehtaarille. Muuallakaan metsä business ei oo kovin tuottoisa.