Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
Jovain pohtii tärkeää osaa puu- busineksessä. Jatkuva myynti on mahdollista viedä seuraavalle tasolle. Onko joku jaksollisen- tai jk- kasvattaja kysynyt asiakastahtoa ostajalta mitä kimpassa tuottaa. Tuotteistus on metsäasiantuntijoiden koulutuksesta jätetty kokonaan pois. Myynnin taito, asiakastuntemus ja tuotteistuksen tajusta ei ole hajuakaan.
Täällä kehittyy erimielisyyttä lähes joka asiasta, no sekin sopii klustereille. Se on osoitus millaiset kyvyt on nostaa elinkeinon tuttavuutta. Puunmyyjät eivät pysty keskenään luomaan asiakaslähtöistä tuotantoa edes ysikertaista parrua vaan antavat luokitella nekin puut punaiselle lapulle. Voisiko pohtia onko jossain sellainen virike ja millä mo:n firma käynnistyisi? Vuosikymmenet on Metsäliitto ollut luomassa unelmaa paremmasta. Kappas vaan, jäi ensimmäisenä kiinni kartellista ja siellä on edelleen niitä samoja hallituksen jäseniä.
Oli mainittu; Inhottavaa kun on tällainen uusi riesa jota vakuutus ei korvaa, myrskyjen, hirvien ja heinittymisen lisäksi . Eikös nuo just vaivaa aukonhoitajia? Sehän on itse hankittu vitsaus.
Onhan mahdollista jos jatkuvuutta ei metsään synny, eli luoja on hylännyt, niin pyyhkii sen sitten sileäksi, möyrii ja horii niitä heinikoita ennenkuin vievät rakkaat lelut käsistä ja ruokkivat sänkyyn. Sieltä Timpan tapaan niin kauan kuin ääntä lähtee komentaa, akat mehtään!
En tiedä mikä Kurjen metsien latitude on, eikä tarvii tietää. Vaikuttaa kasvun, laadun ja kuvauksien perusteella Pohjois- Suomi. En puutu kenenkään yksittäiseen juttuun, en ohjeista enkä vahtaa kenenkään aukkoja tai jk- metsää. Jokin pahoitta mieltä monelta niin jatkan vain omaa juttuani seuraillen myyntitulojani. Lohdukkeeksi voitte kuunnella Hiski Salomaan ; Vapauden kaiho
A. J :ltä sattuva jk:n kuvaus, kiitti! hi hi!
Asiallinen kysymys, kiitos Kurki.
Varmaan tiedätkin, mutta voit katsoa esim Pukkalan kirjasta kuinka siirtymistä voi ”jouduttaa” muokata. On olemassa muidenkin kuvaamia ohjeita jos henkilön kemia ei sovi. Oma kokemukseni on myös lyhyt ja perustuu muutamaan aiempaan vahingossa syntyneeseen useimmiten hylkykohteeseen jotka neuvonta ja valvonta ovat toivottomana hylänneet.
Saulin kuvassa samanmoinen kohta on miullakin turvekankaalla. Siitä kerättiin enimmät siemenpuut ja 3- 5 jätettiin /ha geenipankiksi.
Muistan ne edellisetkin eri-ikäismetsät joista möin hankinnalla A- lk tukkia. Silloinen ”Metsäkeskus” pakotti hävittämään kaiken ja närettä tilalle. Monessa kohteessa olis voinut jättää hyvän arvokasvumetsän mutta teollisuus tarvitsi puuta, sanoi se ”metsänviisas”. Valtuuvet oli vähissä kuin Päätalon Herkolla.
Sahat ja selluntekijät on sitä samaa kuin valkomusta kanalanta.
Niin, tässä kuin viimeistä piikkiä ootellessa voin kirjoitella. Tuskin ne petäjät ja koivut oli edes 100 v ylittäneet, ei täällä oo vanhoja metsiä ( eivät sahanneet minun puita). Hyvä kun jostain on onnistunut etteivät menneet selluksi kuin naapurin säästetty A- lk n perämehtä. Ei tunnu olevan hinnallakaan väliä.
Tämänkin olen jo kertonut täällä. 25 v aiemmin Suomessa useita porukoita sahasi sirkkelillä A- tukkia vientiin. Saksalainen asiakas Dusseldorf issa esitteli S. Enson 3m x 22 cm oksatonta höylättyä lautaa, hintaa sillä oli sama kuin yhden sahapuun kuutiolla Suomessa. Porukkamme möi muutaman vuoden koivu lankkua, asiakkaan haluamaa parrua Japaniin ja mäntylistoja Eurooppaan ( metrihinta oli 4 x laudan hinta). Meiltä omat A- tukit melkein loppui ja homma jatkui tuonti puulla. Nuo kolme suurinta konsernia vaati piensahoille ”laatujärjestelmän”. Seuraavana aamua oli sirkkelit myynnissä. Oli polkaistu jonkun kihtiselle varpaalle. En ollut enää mukana.
Sauli Valkosen kanssa kuvassa metsä ei ole vielä ehtinyt muotoutua täydellisesti eri-ikäiseksi. Kuvassa ei vielä näy niitä parhaassa arvokasvussa olevia puita. Sitä Saulikin sanoo, että vie aikansa ennen kuin 100 vuoden taantuma saadaan korjattua.
Timppa kyselee kun ei tiedä. Mie vastaan. Suomen metsäala ei ole paljon muuttunut vuosikymmeniin jos soita ei lasketa.. Puiden kasvusta on vain hajanaisia tietoja. Edelleen teollisuudella on kasvava huoli miten saisi ohjeiden toteuttamat taimikot sellukattilaan. Vapaaehtoisia palkatta tekijöitä ei oikein tunnu enää olevan. Mhy kehottaa korjaamaan tekemänsä virheet ammattitaidolla. Mitään haittaa sahatukkien liikakasvusta ei ole havaittu. Hirvet tulevat hoitamaan tulevat taimikot eikä metsä valtaa kaikkea maata. Loput puut menee polttoon ja retkeilijöiden pitkospuihin. Voit nukkua levollisesti. Oliko tästä tiedosta apua?
Tosi jalostus kasvattaisi valmista ovenkarmia ja pyyhepaperia pätkimistä vaille. Nuo viruvan solujen propsit tukkii prosessissa viiran ja tahrii koneenkäyttäjät. Palkkausta joutuu korjaamaan eikä toiminnan seisauksilta vältytä, asiakkaat valittaa tikuista tulleista infektioista. Rajantakanakin palaavat käyttämään kaalinlehteä.
Muistan A. J . vastauksesi oli oikein. Tiesit myös sen miksi sitä kysyin. Tuo viisaus oli jo mummollani, ettei hukata startissa aikaa. ” Kehruuaika meni kartatessa”. Nopeus on ratkaiseva ettei menetä peliä.
PS. Solukkotaimet ovat sitten kun katsellaan pilvenreunalta. Jos niitä poletaan aukkoihin niin ei homma juuri kehity. Aukossa siemennys ei kerkiä. Hyytyy heiniin kuin polkupyörän työntäjä mäkeen.
Monikerrosmetsässä on jo 5000 vuotta jalostettujakin ( kuva) taimia ja puuta arvokasvussa jatkuvasti.
Niin se on Puuki, ei aukon tamppaajat kestä sitä tulosta.