Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
Kaivinkoneiden tuotanto on toinen kulutussatu Ukon kirjasta ! Käytännössä prof. Kärkkäinen ei ole laskumerkeillä julkaissut kehitystä pätkääkään. Vai onko näyttöä?
A J , en huomannut täällä siitä kommentointia. On hyväksi kerrata uutistenarvoiset jutut etenkin väärientietojen korjaukset. Matematiikkakin on kummallinen ; 1000% kasvukin on nollasta startaten aukossa edelleen kotvasen nolla. Verraten sitä nollatilannetta kohtalaiseen taimikkoon, nuorenpuuston ja varjostavaan 190 tukkipuuhun kasvu on ääretön! Semmoinen jokakesäinen ikiliikkuja!!
Tänään yllytän sijoittamaan koivuun. Oikein makoisia koivuvastan tuoksuisia löylyjä ja hauskaa Juhannusta keskustelun jokaiselle kumppanille!
Onko Ukko nähnyt paljaaksi hakatulta jälleen painajaisunia? Nuokin ongelmat tulisi ottaa Metkan korvausten joukkoon, levoton vanhuus kaiken päälle.
MT ”Tutkittua; Alikasvoskuusien paksuuskasvu oli 3–4 vuoden kuluttua poimintahakkuusta jopa 200–300 prosenttia suurempaa kuin hakkaamattomilla koealoilla.
Valtapuiden paksuuskasvu lisääntyi samalla ajanjaksolla 50–100 prosenttia. Vaikka valtapuut kasvoivat enemmän, alikasvoskuusien suhteellinen kasvu oli suurempaa.”
Poimintahakkuista uutta tietoa: alikasvoskuuset kasvavatkin odotettua nopeammin – Metsä – Maaseudun TulevaisuusOjitettujen turvemaiden hakkuista ällistyttävä tutkimustulos – Metsä – Maaseudun Tulevaisuus
Ei ole huomattu!
Samanlaiset markkinointitemput, jotka ovat pitkään olleet osa autokauppaa, ovat löytäneet tiensä myös puukaupoille. Nykyään metsäyhtiöt eivät enää keskitä ponnistelujaan pelkästään itse kauppaneuvotteluihin, vaan niillä on koko jälkimarkkinointikoneisto käynnissä – asiakkuuksien ylläpitämiseksi jaetaan lehtiä, lähetetään mainoksia ja tarjotaan erilaisia etuja. Tavoitteena on luoda pysyvä side metsänomistajaan.
Takuuhinnat, bonukset ja jopa ”taimitakuut” ovat tulleet osaksi puukaupan strategioita. Käytännössä useimmat ostajat tarjoavat samanlaisia ehtoja, eikä eroja yritysten välillä ole juuri näkyvissä. Tämä saa metsänomistajan usein pohtimaan: kuka oikeasti tarjoaa parhaan hinnan, ja kuinka paljon neuvotteluvaraa todella on? Historiassa on esimerkkejä, joissa metsäkaupoissa on käytetty liiankin ovelia temppuja – hinnoittelun peittelyä vähennyksillä, lupauksia, joita ei ole pidetty, tai kilpailun epäselvää peliä. Joissain tapauksissa tällaiset keinot ovat johtaneet jopa oikeustoimiin.
Metsänomistajan kannalta on hyvä ymmärtää, että kaikki markkinointihöpinä ja kikat eivät takaa todellista hyvää diiliä. Puun hinnan määrää lopulta kysyntä ja tarjonta, ei mainoslupaukset. Paras suojaus huijausta vastaan on tiedollinen valmius: markkinatilanteen seuraaminen, kilpailuttaminen ja selvien sopimusten tekeminen.
Metsäteollisuus tarvitsee metsänomistajia, mutta se ei ole hyväntekeväisyysliike. Samalla metsänomistajien ei kannata jäädä odottamaan täydellistä hetkeä myydäkseen puunsa – markkinat ovat aina liikkeessä. Reilu kauppa syntyy silloin, kun molemmat osapuolet tietävät arvonsa ja osaavat neuvotella sen mukaisesti. Paras kauppa on sellainen, jossa kumpikaan ei joudu häviäjäksi – ja jossa ei tarvitse turvautua kieroihin keinoihin.
Kiertävät kauppiaat voivat olla ihan kelpoporukkaa, IBM yhtiö aloitti pölyimurimyynnillä ovelta ovelle, hankki hevosen jo kuukauden ansioilla. No nykyisistä viemärin tarkistajista en tiedä. Katon tarkistaja kävi viimeisenkerran!
Metsäteollisuuden jalostajille puun ostaminen on aina ollut kilpailu neuvottelutaitojen ja kovan kaupanteon alueella. Perinteisesti ostoprosessiin on liittynyt tietynlaista ”huijausta” – ei laitonta, vaan sellaista, jossa ostaja pyrkii maksamaan mahdollisimman vähän( takuulla, turvallista) ja myyjä saamaan mahdollisimman paljon. Tämän takia metsäteollisuuden ostajiksi koulutetaan ja valitaan taitavia neuvottelijoita, joiden tehtävä on tuottaa tulosta nimenomaan työnantajalleen, ei metsänomistajalle.
Tämä asetelma luo luonnollisen jännitteen ostajan ja myyjän välille. Metsäyhtiöt tarvitsevat puuta jatkuvasti ja mahdollisimman edullisesti, kun taas metsänomistajan etuna on saada puustaan paras mahdollinen hinta. Ostajien ammattitaidon ja kauppataktiikoiden kehittyminen on johtanut siihen, että yksittäisellä metsänomistajalla on usein heikommat ”kortit” neuvottelupöydässä.
Sähkönsiirto on tehotonsysteemi maksaa huikeasti vaikka selviää ilman pumppuja ja lastauksia! Voisko verrata väylävirastoon!